Miksi kalastajanvaimo-blogista tulee niin yksinäinen olo?

elämää elää kuten monet muutkin sen ikäiset naiset. Toissä käy, hoitaa lapsia, harrastaa liikuntaa, joskus matkailee, tapaa kavereita. Mitä tylsää siinä on?

Ottamatta kantaa kyseiseeen blogiin, mutta kaikki eivät välttämättä halua tuoda blogeissaan esille ystäviään, työtään tai kaikkia harrastuksia. Ja saattavat muutenkin tehdä tiukkoja rajauksia siitä mistä blogaa, esim keskittyy vaatteisiin, lapsiin tai taloon. Tai mihin nyt vaan.

Ei kai niin jumalaton määrä kampetta itestään ilmesty kaappeihin. kuka oikeesti tarvii sellasen määrän vaatteita? Surullisen pinnallinen maailmankuva, vaatteita ja teennäisiä poseerauksia.

Naisessa on jotain pohjattoman surllista ja yksinäistä.

Yks parhaista blogeista! Harvoja blogeja joista tulee semmonen olo etta blogin kirjoittajakin on varmaan kiva tyyppi.



Hyva Johanna!

on sini-beige-harmaa. Sen takia teille tulee surumielinen olo. Itseäni tuo värimaailma vain rauhoittaa. Meillä on kotona sateenkaaren kaikki värit ja kauhea sekamelska, joten kun saan lapset päiväunille ja alan lukea Kalastajan vaimo-blogia, verenpaineeni laskee :)

1. Mun mielestä tämä Johanna tuntuu viettävän ihan normaalia elämää, ei mitään "hulppeaa". Esimerkiksi suurin osa vaatteista jne. on ihan normaalihintaista tavaraa.



2. Muoti (ja vaatteet) on ihan yhtä hyvä harrastus kuin vaikkapa puutarhanhoito. Se on samanlaista estetiikan kaipuuta, eri muodossa vaan. Eli me vaatehullut ei olla mitään "tyhjiötä täyttäviä shoppailijoita".



3. Minullakin on paljon reissutyötä tekevä mies. On se toki ikävää mutta sellaista se on. Ei elämäni silti ole mitenkään "kurjaa" tai "yksinäistä".

olet varmaan yksi meistä ap?



Vaikka joku vetäisi kuinka iloista roolia hyvänsä mua voi alkaa hänen seurassaan itkettää, koska nappaan se syvällä olevan surun.



Joidenkin ihmisten seurassa alkaa tuntua siltä, ettei kestä sitä vihan määrää vaikkei mitä vihaa näykkään.



Tämä ei ole mitään yliluonnollista. Luulen ennemminkin että me tunteennappaajat ollaan jouduttu lapsena aavistelemaan epätasapainoisen vanhemman tunteita tms



Ja joo: mullekin tulee niin surullinen olo kalastajanvaimosta etten pysty lukemaan kun alkaa itkettää. Syytä en tietenkään tiedä eikä ole mun asia sitä arvaillakaan.

Terapian tarpeessa?

Hanki oikeita ystäviä!

että kaikki ei oo kunnossa blogistin ja sen miehen välillä. En tykkää siitä miehestä. Blogisti puolestaan vaikuttaa ihanalta. Joo, jotenkin en halua lukeakaan sitä, kun pelkään, että sieltä tulee joku pommi, esim. ne eroaa tms.

Kalastajan vaimostakin. Yleensä sellaisista blogeista, joissa on kaunis omakotitalo jota remontoidaan.

1. Mun mielestä tämä Johanna tuntuu viettävän ihan normaalia elämää, ei mitään "hulppeaa". Esimerkiksi suurin osa vaatteista jne. on ihan normaalihintaista tavaraa. 2. Muoti (ja vaatteet) on ihan yhtä hyvä harrastus kuin vaikkapa puutarhanhoito. Se on samanlaista estetiikan kaipuuta, eri muodossa vaan. Eli me vaatehullut ei olla mitään "tyhjiötä täyttäviä shoppailijoita". 3. Minullakin on paljon reissutyötä tekevä mies. On se toki ikävää mutta sellaista se on. Ei elämäni silti ole mitenkään "kurjaa" tai "yksinäistä".

Vaikka johonkin puutarhan hoitoon.