En jaksaisi päivääkään olla muksun kanssa kotona enää.

Kyllä se kotonaolo monelle isällekin kelpaisi kun saisi suunnitella päiväohjelmansa täyteen toísten koti-isien tapaamista milloin kotona milloin kylässä. Töissä käydessä voikin olla ettei edes parhaita ystäviään näe kuin 2-3 kertaa vuodessa.



Kyllä kotona ollessaankin ja vanhemmuuden myötä pitää pystyä luopumaan jostain entisistä jutuista.

Pitäisikö heidän jotka nurisee työstään jäädä työttömiksi ja heidän ottaa avioero jotka haukkuvat miestään?



SE, että vituttaa kotona oleminen ei tarkoita sitä, että lapsi ei olisi rakas. Autolainan ottaminen toista autoa vartenkaan ei paljoa houkuttelisi. Kallista se toisen auton pitäminenkin on.



AP



Ihanan raikas kävelyilma ja lapsi päiväunilla, Nyt on taas aikaa ISTUA KONEELLA ;)

Vierailija:

Kyllä se kotonaolo monelle isällekin kelpaisi kun saisi suunnitella päiväohjelmansa täyteen toísten koti-isien tapaamista milloin kotona milloin kylässä. Töissä käydessä voikin olla ettei edes parhaita ystäviään näe kuin 2-3 kertaa vuodessa.

Kyllä kotona ollessaankin ja vanhemmuuden myötä pitää pystyä luopumaan jostain entisistä jutuista.

Moni luopuu syömisestä, nukkumisesta ja vessassa käymisestä, muutamia mainitakseni.

Raskausajan olin niin väsynyt, että siitä en muista oikein mitään, mutta sitten helpotti. Lapsista oli alusta asti toisilleen seuraa, eikä esikoinen enää kitissyt eikä takertunut. Nyt odotan neljättä ja olen koko ajan ollut kotona - tosin olen tehnyt osan ajasta töitä samalla kotona. Ei kyllä yhtään vanne kiristä päätä enää :). Tosin enemmän olisin lasten kanssa jos ehtisin, mutta työtilanne ei salli, ja raskaus taas väsyttää. Onnellinen olen silti kotona.



Jos ei toista lasta ihan heti ole suunnitelmissa, niin harkitse vielä. Väliajalla käytä muutama ilta viikossa hyödyksesi, ja hurauta tiehesi autolla heti, kun mahdollista. Lapsen päiväuniajat voit myös hyödyntää, ja tehdä jotain itsellesi tärkeää. Kehitä vaikka jokin kotona tehtävä harrastus, kuten vaikka käsityöt tai jokin askartelu (kortit, skräbbäys tms.). Hengitä syvään ja muista ulkoilla, vaikka aina ei huvittaisikaan. Vauva rattaisiin tai liinaan ja kävelylle. Yleensä viihtyvät reippaalla kävelylenkillä kitisemättä, ja saat tuulettaa pääkoppaasi :).

Pitää kai alkaa tekemään ristipistotöitä ;D

Mä olen täällä 10 kk vauvan kanssa kotona ja omaa elämää on niin paljon ettei meinaa keritä kaikkea tehdä (enkä nyt todellakaan puhu kotitöistä). Perusta sinäkin oma yritys kotiin!



Kohta jo ne 3 muuta tulee koulusta...

Sama tilanne paitsi että olen itse sairas eikä lapsikaan ole terveimmästä päästä. Arki ei ole herkkua ja pinna on kireällä. Aniharvoin päästään mihinkään. Töihinmeno olisi vielä pahempi vaihtoehto. Yritän hokea itselleni, että hyvä kun voin olla kotona mutta tiukkaa tekee välillä.



Totta kai saa valittaa jos siltä tuntuu. Ilmeisesti toivotun lapsen kanssa pitäisi vain hymyillä 24/7 ja vaivata pullataikinaa?



Onko teillä mahdollisuutta muuttaa ihmisten ilmoille? Mihin asti meinaat olla hoitovapaalla? Voisitko tehdä jotain työtä tai vaikka opiskella parina iltana viikossa?

Miksei voisi suhtautua niin että kun on lapsen kanssa kotona, niin keskittyy siihen lapsen hoitamiseen. Jos ehtii ja pystyy niin sitten tekee kotihommia, tai vaikkapa käy netissä silloin kun lapsi nukkuu. Mutta sitten kun mies tulee töistä kotiin niin lapsenhoitovuoro vaihtuu sille, ei tietenkään koko illaksi mutta niin, että äitikin ehtii tehdä jotain muuta. Ja miehenkin tietenkin pitäisi osallistua kotihommiin. Huonommin on asiat, jos äidillä on vastuu kodin- ja lapsenhoidosta 24/7 eikä mies tee mitään.

Onneksi on silloin tällöin pieniä sijaisuuksia töissä, että pääsen hieman kotoa pois. Muutto on edessä varmaankin ensi kesänä.



AP

Mies taas on päivän töissä ja illat tekee remonttia, joten empä viitsi jäkättää, että pitäisi hänen vielä kotitöitä tehdä.



AP

lapsi on vain hetken pieni, kohta lkun aloitat ne opiskelut niin et ehdi lapsesi kanssa oleen.

mulla on kans 10kk tyttö ja kotona olen, ei ole autoa, ei yhtään kaveria mulla eikä lapsella, ktona ollaan ja ulkoillaan leikitään tehdään kotihommia kimpassa yms. ukko tekee pitkää päivää nytkin illalla kotiin tulee vasta joskus klo 20.

harrastuksia ei ole, kerran viikossa käyn kaupassa siinä ne mun menot!!!!

vieraita käy max. kerran kuussa

puhelin ei soi eikä teksiviestejä tule....

silti nautin olosta kotona!!!olen kotona kunnes lapsi täyttää 3v.

lapsi on ihana on ihanaa lukea kirjaa lapselle, tanssia yhdessä, soittaa pianoa, laulaa ja leikkiä musikkin kanssa, tehdä palikka tornia, syödä kimpassa jne jne. tekemistä riittää jos vaan mielikuvitusta riittää

ja palkintona on 10kk antama ihana hali ja märkä pusu ja kikatus,

mikä voi olla elämäsää sen parempaa?

eli älä narise vaan katso ympärillesi ja nauti lapsestasi kohta hän jo menee omia menojaan!

Eikun nauttimaan olosta >>

Lenkkeilyt lapsen kanssa piristävät ainakin minun päivää!

Kävelyllä kyllä käydään useasti päivässä.

Vierailija:

Tuntuu, etten kestä enää päivääkään töissä. Suunnittelen usein sitä, että otan lopputilin. Se ei riitä että on tehokas ja hyvä työntekijä. Pitäis sitten jaksaa hoitaa kotia ja jossakin välissä vielä ehtiä olla lastenkin kanssa. Mies käy myös töissä (tekee samanpituisia päiviä), mutta ei ota osaa kodinhoitoon. Tekee vain " ulkohommia" . Yritin saada miehen auttamaan, mutta nyt välit ovat todella huonot. Saan haukkuja koko ajan huonosti tehdyistä töistä. Työpaikalla kyllä kehutaan kuinka hyvin teen työni, mutta samaan hengenvetoon kuulen, mitä kaikkea vielä pitäis tehdä. Kiire ei lopu ikinä.

Olen väsynyt, ja olen sen kertonutkin esim, miehelle, pomolle, työterveyslääkärille. Mutta kukaan ei ota sitä tosissaan. " Lepää nyt viikonloppuna, lomalla yms" , saan neuvoksi, mutta milloin minä lepään, kun kotonakin on kamala kaaos.

Tiedän , että lapset osaavat olla tosi rasittavia. Olin äitiyslomajan kotona, eikä toista autoa ollut ja asuttiin maalla. Reissujen määränpää oli aina kävelymatkan päässä. Mutta en minä näin väsynyt silloin ollut.

Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni tälle olotilalle mitään. Pelkään ottaa lopputiliäkään. Uutta työpaikkaan en kobin helpolla löytäisi ja samanlaista síelläkin olisi. Jos taas olen muutaman vuoden kotona, vanhenee ammattitaito.

Lyhenettyä työaikaankin olen miettinyt, mutta sitten saisin tehdä samat hommat lyhemmässä ajassa. Nytkin yöitöitä vaaditaan, mutta niistä olen kieltäytynyt. Mitä nyt joskus paperit seuraavat mukana kotiin.

Kunpa uskaltaisin tehdä ison muutoksen elämässäni.

Itsellenikin tulee päiviä, jolloin kiroan kotonaolemisen alimpaan maanrakoon - en todellakaan ole " kotiäitityyppiä" . Lapsi on nyt 1v 3kk ja aion olla kotona ensi syksyyn. Itse olen laittanut asiat vaakakuppeihin: oman aikuisen seuran ja aivotyön tarpeen ja lapsen tarpeet, eikä minusta ole laittamaan näin pientä hoitoon. Olen aivan vakuuttunut siitä, että hänen on parasta olla pari ensimmäistä elinvuottaan kotona äidin kanssa. Niinpä olen " uhrannut" vähäksi aikaa itseni ja yritän rakentaa arjestamme sellaista, jaksan: käyn salilla, lapsi on lapsiparkissa, olen tutustunut muihin äiteihin joiden kanssa vietämme aikaa, pidän vapaailtoja ja teen ihan omia asioita. Mies on onneksi tukenut tässä ja ymmärtää, ettei tämä kotonaolo ole minulle niin luontaista.