Lue keskustelun säännöt.
Jo aikuisen nuoren kanssa ongelmia...
06.03.2011 |
En tiedä mitä tehdä, kun aikuisen tyttären kanssa on mennyt asiat solmuun. On ollut vaikea murrosikä, joka tuli suht myöhään eli siinä 17-vuotiaana vasta. On ollut jonkinlaisesti masentunut siitä saakka, vaikka kavereita on ollut, niin ei hänenlaisiaan hänen omien sanojensa mukaan. Ja tämä tieto on tullut vasta kun olen maanitellut kertomaan mikä on vikana eli ei todellakaan ole helposti avautuvaa tyyppiä. Koulu on aina mennyt loistavasti, on tehnyt paljon töitäkin sen eteen. Yliopistoon pääsi eka yrittämällä, mutta vaikka odotti sitäkin todella paljon, niin ei kuulemma ollutkaan sitä mitä odotti, ei taaskaan omanlaisiaan kavereita, liikaa koulutehtäviä, haluaisi pitää välivuoden jne...
Olemme tukeneet taloudellisesti tytärtämme paljon, olemme esim. ostaneet hänelle opiskelijaboksiin kaikki tarpeellinen, myös huonekalut. Oli myös kiva summa säästettynä häntä varten ja toki omia kesätyöansioitakin, silti ei oikein tunnut kiitolliselta vaan kun tulee kotiin alkaa räyhäämään jos uskallan vaatia jotain tai sanon jotain mitä ei olisi pitänyt..Nyt viimeksi tuli kinaa siitä, kun sanoin että olisi syytä mennä kesätöihin paikkaan, minne pääsee varmasti, koska on ollut siellä aiemminkin ja on tykätty työntekijä. Mutta kuulemma ei kiinnosta, koska on fyysisesti niiin raskasta työtä, vaikka olisi vain pari kuukautta eli lomailuakin mahtuu mukaan. Mitään muuta ei tosin ole nyt tiedossa, on kyllä hakenut, mutta tosiaan ei ole mitään tiedossa, mutta tuonne ei ole menossa, joten elää sitten varmaan säästöillä kesän ajan!
En tiedä kohta miten olla hänen kanssaan, koska jos sanon jotain mikä ei miellytä, alkaa mököttäminen tai huutaminen.
Mietin mitä olen tehnyt väärin, varmaan minussa on ollut vikaa, mun omat lapsuuden traumat olen ehkä tahtomatta siirtänyt esikoiseeni eikä hän ole saanut hellyyttä niin pajon kuin olisi ollut tarpeen, toisaalta olen aina mielestäni ollut tukemassa henkisesti ja taloudellisesti..Olisi kiva kuulla muiden mielipitetä, onko samantyyppistä kokemusta omasta nuoruudesta tai omien lasten kanssa tai muuten vain, jos on jotain neuvoja?
Kommentit (44)
Aikuisuus on vaoautta ja vastuuta, nyt tuntuu kuin tyttösi ei olisi kumpaakaan saanut kokea vaikka asuu omillaan. Te "sisustitte" asunnon, sinä seuraat hänen opintojaan, ehdittelet kesätöitä jne. mitkä tuon ikäinen hoitaa yleensä itsenäisesti. (Huom: eri asia kysyä ja olla kiinnostunut kun "tyrkyttää".) Saattaa olla että tyttöa ahdistaa liiallinen puuttumisesi. Jos kokee olevansa "pikku tyttö äidin helmoissa" niin toki se ahdistaa aikuista. Ja tuo "kaikokaipuukin" kielii ehkä siitä, että kokee ettei pääse sinusta "eroon" ilman että menee vuodeksi reppumatkailemaan Intian syrjäseuduille. (Tavallisesti pitäisi onnistua ihan sillä että muuttaa omilleen).
Ja taloudellista apua on toki hyvä antaa jos siihen mahdollisuuksia on, mutta moni kokee että kun antaa taloudellista apua niin saa puuttua toisen elämään. Ja tavallaan se nuorikin on "altavastaajana" jos antaa vanhempien ostaa/maksaa juttuja. paras tapa tukea taloudellisesti on se, että joskus laittaa tekstarin: "siirsin tilillesi X euroa", eikä liitä mukaan mitään "ostas nyt talvitakki itsellesi" eikä jälkikäteen kysy mihin sen rahan käytit, vaan antaa nuoren itse kertoa. (Ja yleensä he kertovatkin, mutta ero on siinä että jos kysyy "kohtelee kuin lasta" ja jos ei kysy niin lapsi "aikuismaisesti" kertonee itse)
Ymmärrän nyt, että olen puuttunut ihan liikaa. Hän rajähti kun sanoin, että jos ei neuvot kelpaa, niin varmaan tulee toimeen taloudellisestikin itse. Huusi siihen, ettei ole meiltä rahaa pyytänyt ja tottahan se on. Mutta kun itse olena ajatellut, että haluan hänen elämää helpottaa, itse lähdin tyhjätaskuna kotoa eikä sekään niin herkkua ollut, haluan antaa lapsilleni erilaisen alun, mtuta ilmeisesti tämäkin ollut virhe...Annan hänen elää omaa elämää, ei tarvitse lähteä toiselle puolelle maapalloa mua pakoon =(
Mun mielestäni sun pitäisi jo pyytää lapseltasi oikeasti anteeksi. Ihan hirveä äiti olet tuota lasta kohtaan! Vai että saat sinä määrätä mitä lapsi elämällään tekee, kun annat rahaa???? Voi jessus sentään...
T: se MArttyyriäiti viestin kirjoittaja. IHan oikeasti, lue sekin, ja mieti syvästi toimintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on tyytymätön itseensä ja elämäänsä, koska häntä on autettu liikaa. Hän ei voi saavuttaa yhtään mitään, koska sinä teet kaiken hänen eteensä. Opiskelijan KUULUU nähdä nälkää, elää hernekeitolla, ja kokea se huumaava onnen tunne kun aamuyöllä roskalavalta löytyy se ensimmäinen oma keittiönpöytä, naarmuuntunut ja hieman tahrainen. Lakkaa avustamasta tätä aikuista, älä urki ihmissuhdeasioista äläkä missään nimessä puutu hänen opiskeluihinsa millään tavalla. Todennäköisesti hän on opiskelemassa sinun valitsemaasi alaa, jonka haluaa lopettaa. Anna toisen kasvaa aikuiseksi, ja se vaatii sitä että kun hän ruikuttaa toteat vain että sellaista elämä on aikuisena, ei aina ole kivaa.
Varsnkin tuo kohta opiskelusta eli olen kannustanut häntä tietylle alalle, tosin on ollut itselläänkin mielenkiintoa sitä kohtaan, en siis ole pakottanut, mutta kannustanut...Otan nyt etäisyyttä, ehkä laitan hänelle viestin, että tekee kuten parhaaksi näkee, hakeutuu muualle opiskelemaan jne...Etkä sitä selvästikään itse näe mitenkään! Sinä olet ohjaillut lapsesi elämää SINUN mielestäsi kauhean kivasti ja oikeaan suuntaan, ja nyt siten SINULLE ei ollakaan niin kovin kiitollisia. Ja lapsi on niin kovin vääränlainen ja pilalle mennyt, kun ei toimi kuten tahdot, on masentunut jne.
VOi apua sentään! Ja vielä toi sun viimeinen "otan etäisyyttä, sanon että tekee kuten parhaaksi näkee..." ymmärrätkö, että on olemassa myös sellainen vaihtoehto, että HYVÄKSYT TYTTÄRESI SELLAISENA KUIN HÄN ON, kannustat ja tuet, mutta et höösää ja sörki ja ohjeista ja kannusta ITSELLESI MIELEISIIN ASIOIHIN, VAAN TYTTÄRELLE MIELEISIIN!!! Ymmärrätkö yhtään mitä viestit taas lapsellesi?? Että kun ei tee kuten SINÄ tahdot, sinä hylkäät, ja jäät vierestä katselemaan ja odottelemaan epäonnistumista, jotta pääset sitten vähintään hiljaa itseksesi toteamaan, kuinka sinä tiesit taas niin paljon paremmin miten olisi pitänyt toimia.
Ihanko totta uskot, että on olemassa sellaisia vanhempia, jotka NAUTTIVAT lastensa epäonnistumisista. Ja tuolla etäisyyden ottamiselal tarkoitin sitä, etten tule puuttumaan hänen asioihinsa ja muutenkin tässä tilanteessa se etäisyys taitaa olla pelkkä positiivinen juttu, iham molempien takia. ap
[/quote]
hakeutuu psykologin juttusille, varmaan vetää herneen nenään siitäkin. Tiedätkö onko se täysni ilmainen vai...? Muiden kanssa on ihan ok, mun kanssa ei..eli mulle kiukuttelee ja osoittaa mieltään. Sisarusten ja kavereiden kanssa ja isän kanssa menee hyvin. HÄnen isänsä ei puutu mihinkään, se paskahomma on aina ollut mun juttuja, kaikkien lasten kohdalla.
[/quote]
Miksi ihmeessä pitäisi laittaa viestiä mistään? Ettekö te keskustele? Tuo kirjoittelu nyt ainakin kuulostaa tosi oudolta äidin ja tyttären väliseltä vuorovaikutukselta. Älä ihmeessä viesteillä näin tärkeitä asioita hoida. Jätä kokonaan keskustelematta, jos et voi keskustella kasvotusten.
YTHS:lle voi käsittääkseni mennä pari kertaa ihan ilmaiseksi juttelemaan. Ja sen jälkeenkin kustannukset ovat pienenpieniä kuin muualla.
näin. Viisasta tekstiä! Rahaa voi kyllä antaa, mutta miten sen käyttää, se on nuoren oma asia. Meillä näin toimitaan jo murrosikäisen kanssa.
Läsnä ja lähellä voi silti olla, vaikka antaakin toisen tehdä itse elämänsä päätökset. Näinhän toimitaan ystävyyssuhteissakin.