Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen reippaasti homssuinen.
05.03.2011 |
En ole koskaan osannut meikata, en edes omista meikkejä. Ikää minulla on 35v. Yleensä, jos joskus jonkun lainameikeilla laittaudun, eli n. kerran vuoteen, naama tuntuu inhottavalta. En siis voi sietää meikkiä naamallani! Vaatteet on puhtaat ja ihan tavikset, tukka on PITKÄ ja kulmat on laitettu. Olen oikeasti hyvin tavallisen näköinen pottunokka, mutta ei kiinnosta paskaakaan, kuka mitäkin minusta ajattelee.
Kommentit (11)
Ei kiinnosta paskaakaan, kuka mitäkin minusta ajattelee.
koska sitä täällä av:lla noin kovasti alleviivaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei meikkaa, tee kenestäkään homssuista.
hienoa, että olet sellainen kuin haluat. Pääasia että olet itse tyytyväinen olemukseesi.
Mutta.... jos vaikka edes pikkuisen useammin tekis mieli meikata, niin hommaa siihen kunnon aineet. Suosikkejani ovat: Sensai 38 maskara, Joe Blascon meikkivoide, YSL: valokynä ja etanaseerumivoide. En usko että ihotyypille sopivat tuotteet tuntuvat ikäviltä naamalla, tai siten se on vain tottumuskysymys...
Minusta naama kuin naama kaunistuu oikeilla meikeillä ja hoitovoiteilla, kun vaan ihan kevyesti ehostaa.
Itse olen hiukan homssuinen ja silti meikkaan lähes kaikkiin paikkoihin (en lähikauppaan enkä kotona ollessa).
Puhtaudesta pidän kyllä huolen mutta en osaa oikein huolitella itseäni. Kun laitan tohinalla itselleni vaatteet päälle aamulla, saatan huomata kesken päivän, että paitani on nurinpäin, ja kerran eräs työkaveri huomautti siitä. Kaksi kertaa olen ollut töissä vain toinen silmä meikattuna, kerran kokonaan ilman meikkiä, vaikka luulin meikanneeni. Nyt kun olen kotona, en älyä tarkastella itseäni kokovartalopeilistä, ja olen tosi usein eri paikoissa lapsen kuolat vaatteillani tai puuroa hiuksisissa. Hiuksiani en osaa laittaa, joten ne sutaistaan vaan klipsillä kiinni.
En pidä itseäni minään himohomssuna, mutta kyllä, vähän homssuinen olen, vaikka meikkaankin. Homssuisuus on huolimattomuutta, unohtelua, hajamielisyyttä, liikaa nopeutta ja kiirettä. Homssuinen ihminen luulee olevansa siisti eikä oikein tajua, että ne aamuiset puurot koristavat rinnuksia, toinen korvakoru unohtui kylppärin pöydälle ja vain toinen veikeistä saparoista on sidottu ja toinen puoli tukkaa liehuu vapaana... Homssulla saattaa toinen lahje roikkua ratkenneena, puserosta puuttuu juuri rintojen kohdalta nappi, villatakki jäi aamulla ovenkahvaan ja homssun tietämättä alkoi purkaantua pitkin päivää... Homssun kengästä katkeaa korko kesken työpäivän, toisesta korosta on lähtenyt korkolappu ja se kolisee lattiaa vasten. Homssun käsilaukku kaatuu lattialle vähintään kerran viikossa, ja se on täynnä tavaraa alkaen lapsen pikkuautosta päätyen kuittimereen, ikivanhoihin siteisiin ja kassin pohjalle tippuneisiin pastilleihin.
Homssu ei ole tahallaan homssu. Ei hän aina edes tiedä olevansa homssu. Hän kirjoittaa kaikkiin meikkaus- ja huolittelukysymyksiin käyttävänsä runsaasti aikaa näihin. Hän ei vain ehdi koskaan kaikkea. Homssulle myös sattuu ja tapahtuu. Ehkä hän on vähän kömpelö myöntämätt sitä itsekään. Oven kahvat vihaavat häntä, vaatteet purkaantuvat seinässä törröttäviin nauloihin, vetoketju jättää paitapuseron väliinsä ja rikkoo sen...
Nämä kaikki esimerkit ovat tapahtuneet minulle. Ja siis en ole koskaan aiemmin oikein myöntänyt olevani homssu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en osaa laittaa hiuksiani ja vaikka meikkaankin, ihoni on aknen jäljiltä epätasainen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sitten vissiin tahallani homssuinen, koska en jaksa enkä osaa laittautua. En meikkaa, en tiedä tyyliäni (vaatteet), en laita juurikaan hiuksia (olen kotiäiti). Ikää 35 v.
Haluaisin olla huolitellumpi, mutta en tiedä mistä alottaisin.
Täälläkin homssu, hei:) Allaoleva tosi osuva kuvaus ovenkahvoista pursuavaan laukkuun. Tosin mä olen aina tiennyt ja myöntänyt olevani homssu, korkeintaan ihmetellyt että miten voi olla niin, että aina takertuu ovenkahvaan tms vaikka miten hillitysti yrittäisi olla. Mut nykyään en ns pullikoi vastaan vaan kuittaan asian naurulla ja jatkan kohti seuraavaa ovenkahvaa tai naulakkoa jossa kaivaessani sormikkaita taskusta tiputan samalla nenäliina mytyn ja vanhan ostoslistan maahan, nimim takintaskutkin täynnä sälää :)
Myös siskoni on homssu, vielä enempi ky mä - ja tietää asian hänkin:)
Itse olen hiukan homssuinen ja silti meikkaan lähes kaikkiin paikkoihin (en lähikauppaan enkä kotona ollessa).
Puhtaudesta pidän kyllä huolen mutta en osaa oikein huolitella itseäni. Kun laitan tohinalla itselleni vaatteet päälle aamulla, saatan huomata kesken päivän, että paitani on nurinpäin, ja kerran eräs työkaveri huomautti siitä. Kaksi kertaa olen ollut töissä vain toinen silmä meikattuna, kerran kokonaan ilman meikkiä, vaikka luulin meikanneeni. Nyt kun olen kotona, en älyä tarkastella itseäni kokovartalopeilistä, ja olen tosi usein eri paikoissa lapsen kuolat vaatteillani tai puuroa hiuksisissa. Hiuksiani en osaa laittaa, joten ne sutaistaan vaan klipsillä kiinni.
En pidä itseäni minään himohomssuna, mutta kyllä, vähän homssuinen olen, vaikka meikkaankin. Homssuisuus on huolimattomuutta, unohtelua, hajamielisyyttä, liikaa nopeutta ja kiirettä. Homssuinen ihminen luulee olevansa siisti eikä oikein tajua, että ne aamuiset puurot koristavat rinnuksia, toinen korvakoru unohtui kylppärin pöydälle ja vain toinen veikeistä saparoista on sidottu ja toinen puoli tukkaa liehuu vapaana... Homssulla saattaa toinen lahje roikkua ratkenneena, puserosta puuttuu juuri rintojen kohdalta nappi, villatakki jäi aamulla ovenkahvaan ja homssun tietämättä alkoi purkaantua pitkin päivää... Homssun kengästä katkeaa korko kesken työpäivän, toisesta korosta on lähtenyt korkolappu ja se kolisee lattiaa vasten. Homssun käsilaukku kaatuu lattialle vähintään kerran viikossa, ja se on täynnä tavaraa alkaen lapsen pikkuautosta päätyen kuittimereen, ikivanhoihin siteisiin ja kassin pohjalle tippuneisiin pastilleihin.
Homssu ei ole tahallaan homssu. Ei hän aina edes tiedä olevansa homssu. Hän kirjoittaa kaikkiin meikkaus- ja huolittelukysymyksiin käyttävänsä runsaasti aikaa näihin. Hän ei vain ehdi koskaan kaikkea. Homssulle myös sattuu ja tapahtuu. Ehkä hän on vähän kömpelö myöntämätt sitä itsekään. Oven kahvat vihaavat häntä, vaatteet purkaantuvat seinässä törröttäviin nauloihin, vetoketju jättää paitapuseron väliinsä ja rikkoo sen...
Nämä kaikki esimerkit ovat tapahtuneet minulle. Ja siis en ole koskaan aiemmin oikein myöntänyt olevani homssu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mullakin on taskut täynnä tavaraa. Olen kaiken huipuksi opettaja, ja kun oppilas itki, niin kaivoin taskustani hänelle hätäisesti nenäliinaa ja samalla tippui tamponi ja vanha pastillirasia maahan. Nolo fiilis, kun teinit naureskelivat.
En käsitä, miksi aina törmään niihin kiukkuisiin kahvoihin ja riuhdon neuleitani irti niistä pari kertaa viikossa. Kerran olin töissä sellaisessa ohuessa paidassa, joka tietysti oli tarttunut helmasta johonkin ovenkarmin terävään reunaan ja siinä oli iso reikä, joka paljasti hienosti jenkkakahvani. En huomannut mitään ennen kuin työpäivä oli jo ohi. Toisella kertaa taas pulpetin epätasainen reuna repi hameeseeni reiän takamuksen kohdalta. Olinpa vielä niin tohkeissani tunnin aiheesta, että en reagoinut, vaikka selvästi hame jäi hetkeksi kiinni johonkin. Huomasin taas vasta työpäivän päätyttyä...
Näitä tarinoita homssuisesta elämästäni riittää.