Persu jyrättiin

http://blogit.iltalehti.fi/panu-pokkinen/2011/03/05/vs-persu-jyrattiin/



Vs: Persu jyrättiin



Kirjoittanut Kolumnisti



Poikkesin viime viikolla ensimmäisessä vaalipaneelissa. Nyt Perussuomalaiset otetaan ja haastetaan tosissaan.

Persujen varapuheenjohtaja, ministerikandidaatti ja yksi puolueen pääideologeista Vesa-Matti Saarakkala sai kokea tämän karvaasti. Kilpailevien puolueiden kollegat eivät antaneet Saarakkalan sutkautella perussuomalaiseen malliin, vaan haastoivat ja vaativat tiukasti perusteita. Saarakkala jäi jyrän alle.

Haastaminen oli niin kiivasta, että yhdessä kohdassa Saarakkala jopa kyseli ääneen, miksi muut pilkkaavat häntä. Joissakin kohdissa naureskelu ja ilmeily täyttivät kyllä koulukiusaamisen merkit. Toisaalta samalla tavalla muillekin naureskeltiin, jos heiltä karkaili sammakoita.

Olen iloinen siitä, että Perussuomalaiset on tuonut politiikkaan suoran puheen kulttuurin. Sitä on kaivattu. Poliitikkojen puheet ovat usein epäselvää toisaalta-toisaalta-selittelyä.

Nyt jouduin huolestumaan. Saarakkalan räväköiden mielipiteiden takaa ei tahtonut löytyä oikein perusteita. Kun kollegat tiukkasivat tarkemmin, Saarakkala jäi sanattomaksi tai tarkempi selvitys kuulosti samalta munkkilatinalta kuin muillakin puolueilla.

Siinä missä Soini pystyy vastaamaan vastaväitteisiin uusilla sutkautuksilla, muu ehdokaskaarti alkaa kompastella jo toisessa lauseessa. Tällainen vaikutelma jäi.

On piristävää, kun asioista ollaan eri mieltä. Saarakkala oli. Kaikesta.

Vaikutti siltä, että asioista piti olla eri mieltä vain sen takia, että näyttää politiikkaan kyllästyneille ihmisille pirteältä vaihtoehdolta. Suoraa puhetta, kovia väitteitä ja valitusta. Ratkaisuja olikin sitten vähemmän.

Tiistain Vanhalla ylioppilastalolla järjestetty ulkopoliittinen paneeli paljasti, että Perussuomalaiset ei ehkä tarjoakaan sitä suoran puheen politiikkaa, josta he mielikuvia rakentavat.

Saarakkala esimerkiksi?–?kaikista muista poiketen?–?sanoi, että kehitysapuun ei panosteta sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Selkeä mielipide: ei rahaa suomalaisten kukkarosta ennen kuin oman maan asiat ovat kunnossa.

Muut panelistit pakottivat Saarakkalan tarkentamaan: Persut itse asiassa haluavat antaa kehitysapua 800 miljoonan euron edestä. Ja ymmärtävät, että hädänalaisia pitää auttaa ulkomailla. Se vain ei taida olla oikein mieluista kuultavaa puolueen kannattajille. Suoraan voidaan puhua kannattajia miellyttäen, mutta jotain on pakko jättää kertomatta.

Voiko olla niin, että tiukkojen kannanottojen takana odottaakin todellisuudessa vain pieni muutos entiseen? Pitävätkö muiden puolueiden väitteet sutkautuspuolueesta paikkaansa? Voiko olla niin, että Timo Soinin takana on noin suuri tyhjiö?

Tai sitten Vesa-Matti Saarakkalalle osui vain huono päivä. Puolueen kannalta toivottavasti näin, sillä muuten Persu-kupla puhkeaa varmasti.

Jos räväköiden lauseiden ja lupausten takana on yhtä tyhjää, miltä paneelikeskustelussa vaikutti, Perussuomalaiset syyllistyy samaan kuin syyttämänsä ”perinteiset puolueet”. Väärä mielikuva on äänestäjien pettämistä.

Puolueiden munkkilatinan lisäksi nyt on aika haastaa myös Perussuomalaisten sutkautukset. Suomi kaipaa politiikkaan suoraa puhetta. Emme kuitenkaan kaipaa sitä perusteetta.