Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset karsastaa (isoa) palkkaa ammatinvalintaperusteena?
05.03.2011 |
Kun aina täältä saa lukea näitä itkuparkuvalituksia kuinka naisen euro on 80 senttiä, niin täytyy myöntää että harvoinpa olen kuullut naisen kertovan opiskelleensa tiettyyn ammattiin koska sen palkkaus on hyvä.
Monesti esim. haukutaan paperimiesten palkkoja, sitten kun toteaa että menkää hyvät naiset sinne tehtaalle töihin (siellä ON myös naisia töissä) niin vastataan "en mä voisi koko elämääni vaan istua valvomossa ja painaa jotain nappia" tai "kyllä työn pitää olla myös kivaa ja mielekästä". Nii-in, pitää olla, mutta monelle kelpaa sitten se puolison ei-niin-mielekkäässä työssä ansaittu iso palkka ja sen tuoma elintaso.
Joten sinä kotiäiti tai muu elämäntapahippi, seuraavaksi kun mietit mitä alaa lähden opiskelemaan tai mihin hakeudut töihin, mieti omat kulutustottumuksesi ja millaista palkkaa mielitekojesi maksamiseen tarvitaan, ja tee päätös sen jälkeen. Ainahan emme voi valita, myös allekirjoittanut ont tehnyt duunia paskapalkalla jos ei muuta ole sillä hetkellä löytynyt.
Kommentit (10)
ja kun vastuuta on kotonakin ei ole aikaa perehtyä työasioihin niin paljon kun isopalkkainen työ vaatii. Helpompi mennä sieltä missä aita on matalampi, että tulee kotiasiatkin hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päätin kouluttautua lisää ja siinä pohdin että luenko restonomiksi vai insinööriksi. Valitsin insinööriopinnot, puhtaasti palkan perusteella. Pian on inssin paperit taskussa.
naisen euro on 80 senttiä
Niin tämä pitää paikkansa kun vertaillaan kaikkien naisten ja kaikkien miesten vuosiansioita.
Lukema on kovasti erilainen kun vertaillaan samassa ammatissa olevien miesten ja naisten peruspalkkoja (eli vähennetään vuosipalkasta ylityöt, vuoro, yms lisät).
mutta tykkään työstäni enkä sitä vaihtaisi muuhun. Asiantuntijana minulla on toki vastuuta, mutta ei ylemäärin eikä tarvitse ylitöitä tehdä ja muutenkin hyvät edut. Ala on miesvaltainen ja tekninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi siksi että ala kiinnosti ja että sen jälkeen on mahdollisuudet tehdä hyvin monenlaisia hommia myös siksi, että todennäköisesti pääsee hyville palkoille. En ole luonteeltani mikään hoitajatyyppi, minulle on riittänyt vallan mainiosti omat kolme lasta ja koirat sen tarpeen tyydyttämiseen. Työni on tärkeää ja se on mielenkiintoista. AP:lle sanoisin vielä, että se paperitehtaalla "napin painaminenkin" on monen mielestä mielenkiintoista työtä, kas kun pitää tietää mitä nappia painaa - ja miksi. Paperikone on aika pirun konstikas värkki.
Omista tyttäristäni ainakin yksi on selvää insinööriainesta ja menossa Otaniemeen. Suosittelen sitä lämpimästi muillekin naisille, siellä on käyttöä paitsi tekniselle osaamiselle myös taidoille jotka perinteisesti on liitetty naisellisiin ominaisuuksiin, kuten hyvälle kielitaidolle, esitysten tuottamiselle, kouluttamiselle jne. Saa tehdä erilaisten ihmisten kanssa erittäin vaihtelevia töitä.
En halua erityisesti ärsyttää, mutta tunnustan että minusta on hupaisaa, kun jotkut sanovat insinöörien "napin painamista" yksitoikkoiseksi, mutta itse viettävät 40 vuotta syöttäen, pesten, kääntäen ja pyyhkien - yhtä ja samaa, vuodesta toiseen sekin on.
jos nuori, lisääntymisikäinen nainen saa hyväpalkkaisen, vakituisen työn niin se vastaa lottovoittoa. Yhtä hyvin voisit kysyä, että miksei naiset voita lotossa? Katos kun tää on miesten maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epämieluisaa ja työpaikka vastenmielinen.
Naisille ehkä sitten on miehiä tärkeämpää, että töissä myös viihtyy ja työ tuntuu mielekkäältä.
Tuli kyllä mieleen yksi koulumuistokin. Taisimme olla ala-asteen toisella luokalla, kun ope kyseli toiveammattejamme ja meidän piti myös perustella toiveemme. Yksi poika kertoi haluavansa lääkäriksi, koska lääkäri saa niin isoa palkkaa. Opettaja torui häntä heti, ettei tuo ole mikään järkevä ja kunnollinen perustelu. Opettaja oli kylläkin nainen.
mutta dementikkovanhusten syöttäminen ja vaipattaminen ei?
Olen opettaja, ja kyllä ihan valitsin ammatin sen perusteella, että voisin siinä viihtyä. Vielä ensimmäiset vuodet tunnustelin ammattia, ja hainkin jopa yliopistoon lisäopintoihin, mutta kyllä sitten alkoi tuntua omalta se ammatti. Mulle on tärkeää, että saan siitä työstä tyydytystä ja että pääasiassa viihdyn siinä hommassa. En suostu tekemään (ihan oikeasti) mitään kakkaduunia niska limassa vain rahan takia. Useimmat meistä tulevat viettämään sen ammatin parissa keskimäärin 40 tuntia viikossa, ja jos se 40 tuntia viikossa on itkua ja hammasten kiristystä, niin miten sitä voi jaksaa seuraavat 40 vuotta.
En tiedä sitten niistä, jotka tekevät jotain itselleen vastenmielistä hommaa kovan palkan takia. Miten jaksavat sen 40 vuotta? Vai palaako loppuun ja vaihdetaan työtä?