Mistä syystä ihmisen täytyy todistella olevansa parempi kuin joku muu?

Kyllä siellä oli taustalla (ja on yhä) hyvin onneton elämä, ja nimenomaan vielä niin että hänen elämänsä onnettomuus johtui hänestä itsestään, hänen korviensa välistä. Kaikessa toiminnassa ja puheessa hänellä välittyi (ja yhä välittyy) valtava tarve kompensoida omaa häpeäänsä, häpeää olla hän.

Ylimielisyys on keino yrittää hallita sietämätöntä häpeää ja avuttomuutta, kirjoitti psykiatri Matti Huttunen taannoin yhdessä lehdessä, ja tämä sopii kuin nakutettu tähän ylimielisimpään koskaan kohtaamaani raukkaan.

Itse olen kokenut hirveää tivausta esimerkiksi siitä, että erosin kirkosta. Samoin esimerkiksi se, että elämme aviomieheni kanssa toistaiseksi etäsuhteessa, on joillekin ihmisille joku punainen vaate: MIKSI? MIKSI? MIKSI? Pahin on kuitenkin lapsettomuus: se tuntuu olevan monille äideille ihan henkilökohtainen loukkaus, kun meillä ei ole lapsia!

ihmettelen myös ihmisiä, joilla on tarve arvostella ja ihmetellä jatkuvasti muiden tekemisiä. Ihan kaikessa. Mulla on esim. tuttavapiirissä joitakin henkilöitä, jotka tuntuvat vaativan PERUSTELUITA valinnoistani. Siis MINUN valinnoistani. Eräs sukuun naitu nainen jaksaa joka kerran tavattaessa siunailla, että vieläkin olen vain kotona lasten kanssa. Ja sitten alkaa puuduttava tykitys: "MIKSI sä oot vielä kotona, ethän sä voi mitenkään enää jaksaa, kai sä kohta meet töihin, millon sä meet töihin, mitä töitä aiot hakea ja millä aikataululla, hae nyt kyllä kannattaa, hän tietäisi yhden työpaikan - hae sinne (mitä siitä, että työ on jossain huitsin nevadassa, jonne en tosiaan hakisi edes töihin vaikka maksettais), MIKSET SÄ JO HAE?". Tää vaan yhtenä esimerkkinä aiheista, joihin hän kokee asiakseen puuttua ja ihmetellä. Muitakin hänen kaltaisiaan henkilöitä olen joskus tavannut, yritän pitää etäisyyttä. Kokemukseni mukaan mikään vastaus ei tyydytä heitä, jollen ole tehnyt kuten he sanovat. Mistä asiasta hyvänsä. Heidän tapansa on PARAS ja AINOA. Muu on outoa, väärin ja huonoa. Ja aina on perusteltava, miksi toimit näin väärin. Epämääräinen mutina ei heitä tyydytä. Olan kohautus on kuin punainen vaate - haa, tämän asia pengotaan vielä perin pohjin. Tungen sun iholle, vielä mä sut kesytän. Uhrille ei jää muuta mahdollisuutta kuin paeta vessaan.

rasittaa...hänen pitää aina pätee,muka tietää kaiken ainakin hänen mielestään..ihmettelee toisten asioita jne..ja ainainen raha sitä raha tätä.Varmasti kiva palkka mut niin on muillakin...ja AINA hänen ystävät /tuttavat ovat älyttömän rikkaita ja kuuluisia ja sitä sun tätä....pönttöpää

itsetunnon kanssa

Musta kaikkein käsittämättömintä on se, että täällä, nimettömällä nettifoorumilla, esiintyy niin älyttömästi tuota todistelua. Muista montakin ketjua, jotka on menneet siihen, että kasvottomat, toisilleen tuntemattomat naiset todistelevat toisilleen, että minullapa se on Euroopan tiukin vagina.



Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, että otin pillun tiukkuuden esimerkiksi. Nimittäin usein käy niin, että missä tahansa ketjussa mainitaan emättimen koko tai muu kvaliteetti, kaikki muu keskustelu katoaa, ja siirrytään tappelemaan siitä, kenellä se tiukin mahtaa olla.

ihmisillä on pelko, että joku pääsee lyttäämään heidät esim. täällä foorumilla ja näin ollen täytyy päästä niskan päälle ensin.

Mutta onhan se totta, että usein ihminen näkee oman tapansa toimia ainoana ja varsinkin oikeana vaihtoehtona, ja sitä omaa toimintatapaa halutaan sitten jakaa eteenpäin sekä perustella muille, kääntää muiden päät.

:)

niin loistavia niin miksi pitää todistella yhtään mitään?

Mistä syystä ihmisen täytyy todistella olevansa parempi kuin joku muu?...

loogisesti ajateltuna jos on oikeasti parempi jossain ei sitä tarvi todistella =D

en päde palstalla mutta oikeassa elämässä joudun todistelemaan jatkuvasti itselleni olevani YHTÄ HYVÄ kuin muut =(

Ja totta, itsetunto-ongelmia taustalla. Mutta mun ei silti tarvitse lytätä muita

ihmettelen myös ihmisiä, joilla on tarve arvostella ja ihmetellä jatkuvasti muiden tekemisiä. Ihan kaikessa.



Mulla on esim. tuttavapiirissä joitakin henkilöitä, jotka tuntuvat vaativan PERUSTELUITA valinnoistani. Siis MINUN valinnoistani.



Eräs sukuun naitu nainen jaksaa joka kerran tavattaessa siunailla, että vieläkin olen vain kotona lasten kanssa. Ja sitten alkaa puuduttava tykitys: "MIKSI sä oot vielä kotona, ethän sä voi mitenkään enää jaksaa, kai sä kohta meet töihin, millon sä meet töihin, mitä töitä aiot hakea ja millä aikataululla, hae nyt kyllä kannattaa, hän tietäisi yhden työpaikan - hae sinne (mitä siitä, että työ on jossain huitsin nevadassa, jonne en tosiaan hakisi edes töihin vaikka maksettais), MIKSET SÄ JO HAE?".



Tää vaan yhtenä esimerkkinä aiheista, joihin hän kokee asiakseen puuttua ja ihmetellä. Muitakin hänen kaltaisiaan henkilöitä olen joskus tavannut, yritän pitää etäisyyttä. Kokemukseni mukaan mikään vastaus ei tyydytä heitä, jollen ole tehnyt kuten he sanovat. Mistä asiasta hyvänsä. Heidän tapansa on PARAS ja AINOA. Muu on outoa, väärin ja huonoa. Ja aina on perusteltava, miksi toimit näin väärin. Epämääräinen mutina ei heitä tyydytä. Olan kohautus on kuin punainen vaate - haa, tämän asia pengotaan vielä perin pohjin. Tungen sun iholle, vielä mä sut kesytän.

Uhrille ei jää muuta mahdollisuutta kuin paeta vessaan.

ylös siis

tai tajua niin täytyy vääntää rautalangasta. Ni.

Kyllä siellä oli taustalla (ja on yhä) hyvin onneton elämä, ja nimenomaan vielä niin että hänen elämänsä onnettomuus johtui hänestä itsestään, hänen korviensa välistä. Kaikessa toiminnassa ja puheessa hänellä välittyi (ja yhä välittyy) valtava tarve kompensoida omaa häpeäänsä, häpeää olla hän.



Ylimielisyys on keino yrittää hallita sietämätöntä häpeää ja avuttomuutta, kirjoitti psykiatri Matti Huttunen taannoin yhdessä lehdessä, ja tämä sopii kuin nakutettu tähän ylimielisimpään koskaan kohtaamaani raukkaan.

Aivan mieletön macho ja pätemisentarve-kulttuuri. Pienet miehet heikolla itsetunnolla ja rumalla naamalla koittavat pitää naiset kotona ja levitä muualle ja oikeasit luulevat olevansa parempia kuin muut tai se on se keino peittää sitä, että oikeasti kärsii pahasta alemmuudentunteesta.

Itse olen kokenut hirveää tivausta esimerkiksi siitä, että erosin kirkosta. Samoin esimerkiksi se, että elämme aviomieheni kanssa toistaiseksi etäsuhteessa, on joillekin ihmisille joku punainen vaate: MIKSI? MIKSI? MIKSI?

Pahin on kuitenkin lapsettomuus: se tuntuu olevan monille äideille ihan henkilökohtainen loukkaus, kun meillä ei ole lapsia!

ihmettelen myös ihmisiä, joilla on tarve arvostella ja ihmetellä jatkuvasti muiden tekemisiä. Ihan kaikessa.

Mulla on esim. tuttavapiirissä joitakin henkilöitä, jotka tuntuvat vaativan PERUSTELUITA valinnoistani. Siis MINUN valinnoistani.

Eräs sukuun naitu nainen jaksaa joka kerran tavattaessa siunailla, että vieläkin olen vain kotona lasten kanssa. Ja sitten alkaa puuduttava tykitys: "MIKSI sä oot vielä kotona, ethän sä voi mitenkään enää jaksaa, kai sä kohta meet töihin, millon sä meet töihin, mitä töitä aiot hakea ja millä aikataululla, hae nyt kyllä kannattaa, hän tietäisi yhden työpaikan - hae sinne (mitä siitä, että työ on jossain huitsin nevadassa, jonne en tosiaan hakisi edes töihin vaikka maksettais), MIKSET SÄ JO HAE?".

Tää vaan yhtenä esimerkkinä aiheista, joihin hän kokee asiakseen puuttua ja ihmetellä. Muitakin hänen kaltaisiaan henkilöitä olen joskus tavannut, yritän pitää etäisyyttä. Kokemukseni mukaan mikään vastaus ei tyydytä heitä, jollen ole tehnyt kuten he sanovat. Mistä asiasta hyvänsä. Heidän tapansa on PARAS ja AINOA. Muu on outoa, väärin ja huonoa. Ja aina on perusteltava, miksi toimit näin väärin. Epämääräinen mutina ei heitä tyydytä. Olan kohautus on kuin punainen vaate - haa, tämän asia pengotaan vielä perin pohjin. Tungen sun iholle, vielä mä sut kesytän.

Uhrille ei jää muuta mahdollisuutta kuin paeta vessaan.