1-vuotias ei seiso eikä kävele ilman tukea eikä sano sanaakaan...
Tiedän, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja ei 1-vuotiaan vielä tarvitse osata noita juttuja. Jotenkin silti harmittaa kun toi meidän jätkä on kävelly tukea vasten jo varmaan 2 kk, mutta ei näytä olevan mitään kiirettä päästää tuesta irti. Samoin ei mitään sanoja muistuttaviakaan tule suusta. Jotkut jokeltelut saattaa kuulostaa äitiltä, mutta tiedän, että ei se vielä sitä ole.
Mä odotan kun kuuta nousevaa, että alkais pysyä pystyssä omin jaloin ja kävelläkin. Ja sitä ensimmäistä sanaa tässä myös jo kovasti odotellaan... Huokaus. Jätkä siis täyttää vuoden viikon päästä.
Kuinkahan monta prosenttia 1-vuotiaista kävelee tai sanoo sanan/sanoja? Olis kiva tietää...
Kommentit (27)
Mun 1v oli just vasta oppinut konttaamaan. Ja vasta 2-vuotiaalta tsekataan ymmärtäminen neuvolassa. Ei 1 veellä tarvitse olla vielä sanoja! Jotkut 3-vuotiaatkin puhuvat vielä huonosti. 1-vuotias on vauva vasta!
arvaatko että lapsissa on eroja?
Mulla on kolme
ja ääripäät ovat oppineet kävelemään
toinen vajaa 10kk
ja toinen kaksi päivää vaille 1,5v
nopein oppi puhumaan niin että jo ennen kaksi-vuotispäiväänsä puhui jo moniputkaisia lauseita, puhui aivan kaiken ja selvästi
Hitain sanoi ekan sanan 2,5-vuotiaana ja siitä sitten puhe lähti, en muista milloin puhui 'täydellisesti', mutta esim. kirjaimia ei puuttunut ja puhe ollut alusta asti oikeaa ja selvää, eli 4-5-vuotiaana puhui paljon paremmin kuin ikätoverinsa.
on siis kokemusta nopeasta ja hitaasta ja siltä väliltä, kaikki normaalisti kehittyneitä poikia
Näitä vastaavia ketjuja on tullut luettua kymmeniä viimeisen vajaan vuoden aikana.
Oma tytär lähti ryömimään vasta vuoden ikäisenä, konttamaan 1 v 2 kk ja alkoi kävellä 1 v 7 kk. Tukia vasten mentiin melkein neljä kuukautta.
Fysioterapiaan hakeuduimme jo 11 kk iässä ja tämä oli hyvä päätös niin lapsen kehityksen kuin oman mielenrauhankin kannalta. Mitään taikatemppuja tuolla ei näytetty, vaan ihan perusjuttuja, joilla kannustetiin liikkeelle. Sitten tuo kehitys vaan lähti yhtäkkiä liikkeelle.
Sama koskee tuota puhumista. Ekat sanat (siis ihan oikeat sanat, jotka selkeästi tarkoittivat jotakin) tulivat noin 1,5 v iässä ja tästä kaksi kuukautta niin tuli ensimmäinen kokonainen lause.
Eli antakaa lastenne kehittyä omaa tahtia. Sanojen sanomisen sijaan tärkeämpää on puheen ymmärtäminen tuossa iässä.
Näitä vastaavia ketjuja on tullut luettua kymmeniä viimeisen vajaan vuoden aikana.
Oma tytär lähti ryömimään vasta vuoden ikäisenä, konttamaan 1 v 2 kk ja alkoi kävellä 1 v 7 kk. Tukia vasten mentiin melkein neljä kuukautta.
Fysioterapiaan hakeuduimme jo 11 kk iässä ja tämä oli hyvä päätös niin lapsen kehityksen kuin oman mielenrauhankin kannalta. Mitään taikatemppuja tuolla ei näytetty, vaan ihan perusjuttuja, joilla kannustetiin liikkeelle. Sitten tuo kehitys vaan lähti yhtäkkiä liikkeelle.
Sama koskee tuota puhumista. Ekat sanat (siis ihan oikeat sanat, jotka selkeästi tarkoittivat jotakin) tulivat noin 1,5 v iässä ja tästä kaksi kuukautta niin tuli ensimmäinen kokonainen lause.
Eli antakaa lastenne kehittyä omaa tahtia. Sanojen sanomisen sijaan tärkeämpää on puheen ymmärtäminen tuossa iässä.
Näitä vastaavia ketjuja on tullut luettua kymmeniä viimeisen vajaan vuoden aikana.
Oma tytär lähti ryömimään vasta vuoden ikäisenä, konttamaan 1 v 2 kk ja alkoi kävellä 1 v 7 kk. Tukia vasten mentiin melkein neljä kuukautta.
Fysioterapiaan hakeuduimme jo 11 kk iässä ja tämä oli hyvä päätös niin lapsen kehityksen kuin oman mielenrauhankin kannalta. Mitään taikatemppuja tuolla ei näytetty, vaan ihan perusjuttuja, joilla kannustetiin liikkeelle. Sitten tuo kehitys vaan lähti yhtäkkiä liikkeelle.
Sama koskee tuota puhumista. Ekat sanat (siis ihan oikeat sanat, jotka selkeästi tarkoittivat jotakin) tulivat noin 1,5 v iässä ja tästä kaksi kuukautta niin tuli ensimmäinen kokonainen lause.
Eli antakaa lastenne kehittyä omaa tahtia. Sanojen sanomisen sijaan tärkeämpää on puheen ymmärtäminen tuossa iässä.
Näitä vastaavia ketjuja on tullut luettua kymmeniä viimeisen vajaan vuoden aikana.
Oma tytär lähti ryömimään vasta vuoden ikäisenä, konttamaan 1 v 2 kk ja alkoi kävellä 1 v 7 kk. Tukia vasten mentiin melkein neljä kuukautta.
Fysioterapiaan hakeuduimme jo 11 kk iässä ja tämä oli hyvä päätös niin lapsen kehityksen kuin oman mielenrauhankin kannalta. Mitään taikatemppuja tuolla ei näytetty, vaan ihan perusjuttuja, joilla kannustetiin liikkeelle. Sitten tuo kehitys vaan lähti yhtäkkiä liikkeelle.
Sama koskee tuota puhumista. Ekat sanat (siis ihan oikeat sanat, jotka selkeästi tarkoittivat jotakin) tulivat noin 1,5 v iässä ja tästä kaksi kuukautta niin tuli ensimmäinen kokonainen lause.
Eli antakaa lastenne kehittyä omaa tahtia. Sanojen sanomisen sijaan tärkeämpää on puheen ymmärtäminen tuossa iässä.
kerrankin, joku joka samaa mieltä.......kyllä ne lapset kehittyy,No panic,,,,,meitäkin kolmannen kans viedään lääkäriin , mut en tod vielä mee.......ihanasti kehittyy ilman lääkäreitä ;)
Meillä käveltiin tukea pitkin jo 9kk ikäisenä ja uskallettiin päästää irti 1v3kk ja silloinkin eka kerta vahingossa (iskä talutti ja ote lipesi -> lapsi otti 3 askelta ennen kuin tajusi ettei kukaan enää pidä kiinni...).
"sanoja" 1-vuotiaalla oli 4 ja nekin hyvin pitkälti sellaisia, jotka vain vanhemmat ymmärsi (esim. ai-ai =maito). Sanoja tuli selkeästi enemmän vasta 1,5-vuotiaana. Kannattaa kuunnella lapsen jokelteluja ja rohkaista kun huomaa lapsen yrittävän tarkoittaa jotain, että sama tavu toistuu aina tiettyä esinettä tarkoitettaessa. Ei se haittaa, vaikkei sana aluksi olisi kokonainen, kyllä ne loput kirjaimet pikku hiljaa löytyy ja lapsen itseluottamus kasvaa kun hän huomaa, että häntä ymmärretään.
Eli ei mitään kiirettä vielä...
Meillä on seisty tukea vasten 7 kk iästä ja tukea vasten kävelee näppärästi. Eniten tykkää kun kävelytetään, mikä nyt viivästyttää omatoimista liikkeellelähtöä vaikka pitkään osaa seistä itse ilman tukea paikoillaan ja ensiaskeleet on ottanut. Sanoista tullut vaippa, äiti, isä, kissa, terve ja ammuu (lehmä) ja mauuuu (kissa). Nyt ikää 10 kk.
Ihan tervettä se on huolehtia, että lapsi kehittyy normaalissa tahdissa. Itse huolestuisin jos opittu taito katoaa tai kehitystä ei tapahdu 6 kk sisällä alle 2 vuotiaalla lapsella. Tosiaan pienellä prosentilla lapsista hitaan kehityksen taustalla on sairaus, joten yleensä ei tarvitse huolta kantaa.
Mutta sairaiden lasten kohdalla valitettavan usein neuvolassa seurataan liian pitkään. Se ei ole kivaa, että lapsen kohdalla huomataan viisi vuotiaana, että eihän tämä puhukaan tai osaakaan edes juosta vielä. Sukulaiselleni kävi niin, että puhe viivästyi kuulosairauden vuoksi ja tämä huomattiin vasta kun lapsi oli muutaman vuoden. Olisi ollut helposti kuulolaitteella korjattavissa tuo kehitysviivästymä, joka vaikuttaa kouluikään asti.
Joten annetaanhan kaikki äidit tukea niille äideille, jotka ovat lapsestaan huolissaan eikä heti mollata äitejä hermoheikoiksi tai tietämättömiksi.
vaikka ei edes kuulostaisi siltä:) Meillä kaikki kolme lasta on oppinut kävelemään vasta yli yksi vuotiaana. Kaksi nuorinta oli 1v 3kk. Odottele ihan rauhassa.
Meillä lapsi nousi seisomaan tukea vasten 7kk ikäisenä, käveli tukea vasten 8kk ikäisenä ja siihen kehitys jäikin pitkäksi aikaa, vasta 1v4kk oppi kävelemään ilman tukea ja puhumaan vasta sen opittuaan. Luonteeltaan on aika rauhallinen, ei kovin innokas liikkuja vieläkään, mutta ei ole mitenkään jäljessäkään kehityksestä. Nyt 4-v.potkii palloa, juoksee ja hyppii yhdellä jalalla. Ymmärrän toki ap:n ajatukset, koska minullekin moni sanoi lapsen kävelemättömyyteen, että "toisille tuleekin puhe ensin", ja jouduin korjaamaan, ettei lapsi puhu. Neuvolassa taidetaan kiinnittää huomiota kävelyyn 1v6kk kohdalla.