Meidän Perhe -lehti uusin / kansikuvajuttu

Sama fiilis tuli mullekin. Lähinnä tuli mieleen se, että juttu on tehty ohjelman mainostarkoituksessa. Ihan hoh-hoijaa koko haastattelu. Jokainen ymmärtää että kenenkään elämä ei ole täydellistä, uskoisin että toimittajakin on ihan turhaan korostanut tätä täydellistä idylliä.

meidän perheessä elettiin näin reilusti yli 10 vuotta. Kaikki oli oikeasti aina hyvin ja todella onnellista! En ollut neljän biologisen lapsen kanssa ikinä väsynyt, meillä ei riidelty ja kotimme oli täynnä rakkautta. Lasten kanssa pystyi menemään minne tahansa ja tiesi, ettei ollut mitään ongelmia lasten käyttäytymisen ym. kanssa. Kaikki lapset ovat todella rauhallisia perusluonteeltaan, kuten me vanhemmatkin. Nautimme perhekeskeisestä elämästä.

Sitten meistä tuli myös kriisisijaisperhe ja elämä on muuttunut todella paljon monimutkaisemmaksi. Välillä väsyttää todella paljon, välillä ärsyttää ja välillä turhautuminen on valtavaa.

Eli riippuu todella paljon vanhemmista, lapsista ja elämäntavoista (sisältäen kaiken elämään liittyvän), että kuinka "täydelliseksi" perhe/vanhemmat kokevat elämänsä.

Kyllä jotenkin tökki se juttu kun kaikki oli niin täydellistä, koskaan ei väsytä, koskaan ei riidellä ja huudeta jne. Vähän on vaikea uskoa, mutta hyvä tietysti jos noin on.

ne erilaisiin tilanteisiin pienestä pitäen... näin minäkin kuvittelin ennen lapsia, mutta ei se ole niin mennyt. Molemmat lapsistani, varsinkin esikoinen, ovat hyvin tarkkoja rutiineista, paikoista, olosuhteista jne... esikoinen oli vielä koliikkinen 8 kuukautta, joten ei siinä nyt niin kauheen rauhassa oltu siellä ja täällä... olenkin ryhtynyt lasten myötä rauhaisan kotielämän kannattajaksi. Asumme Helsingin keskustassa, joten elämää on, vaikka rauhaisaa kotielämää viettäisikin:-)



Nora on kyllä kaunis nainen, mutta näkyyhän tuo ikä hänelläkin silmien ympärillä.

oikeastaan aivan turhaa pölinää kokonaan. Ihmettelin, miksi tämä tarina tähän lehteen oikein piti edes kirjoittaa. Kenen tahansa elämästä voi kirjoittaa tuollaisessa valossa. Mutta mikä oli pointti? Kehua retostaa elämällään? Koko jutussa ei ollut edes viittausta mihinkään mielenkiintoiseen, syvälliseen, ajatuksia herättävään. Ei kerrassaan mitään mielenkiintoista. Tuli mieleen kaunis pieni elämä -blogi, jossa elämästä poimitaan suloiset pienet yksityiskohdat ja niistä maalaillaan kuva täydellisestä elämästä.

Kyllä kieltämättä ärsytti kun sitä lehteä luin ja miten ihanaa kaikki oli kokoajan.. Ei väsymystä, "meillä ei oikeastaan riidellä koskaan" , ei huonoja hetkiä.. pelkkää ruusuista vaan..



Kyllä luulis että tuohon ikään mennessä ois kerinnyt sattua ja tapahtua kaikenlaista.. mutta monissa perheissähän pidetään kulissia yllä.. Luulis kuiteskin olevan aika väsyttävää.. ja mitäs sitten jos tuleekin ero taas ja elämä on ollut vain niin ihanaa.. ehkä vähän realistisempi kuva kannttaisi antaa.. Kaikilla on ylä- ja ala-mäkiä..



Tietenkin voi olla niinkin että elämä tosiaan tuntuu noin tuoreessa suhteessa (ja jossa pieni vauva) vielä ruusuiselta.. Varsinkin jos ekasta miehestä on tullut ero ja elämä ei aikaisemmin ole niin autuasta ollut..



Mutta..mutta.. Sitäkin paremmalla syyllä suhtautuisi vähän realistisemmin nykyään.. Elämästä kun ei koskaan tiedä.



Kaikkea hyvää kuitenkin heille ja toivottavasti onni kestää..



Ehkä kuitenkin ihan hyvä varautua myös niihin vaikeimpiin hetkiin, ettei ihan järkytyksenä sitten tule ja taas ollaan eroamassa kun elämä ei kokoajan olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista.



Vähän jäi sellainen kuva että kaiken pitäisi olla kokoajan ihanaa ja helppoa ja mukavaa..



Eikö pienet riidat ole kuitenkin ihan tervettäkin suhteessa ja perheessä? Puhistaa ilmaa ja lapsetkin tottuu että kotona voi ilmaista myös ikävämpiäkin tunteita, eikä kokoajan tarvii olla niin kamalan onnellista.

että pelkäävät jos joku asia olisikin ihan vaan tavallisesti. Jotenkin hauraantuntuinen perhe, jos tuo on tosiaan noin. Elämä on kuin nuoralla tanssia. Koko ajan pitää olla suloista ja kivaa. Malliäiti on varmaan mallintöitä tehdessä sisäistänyt sydänjuuriaan myöten että on näytettävä edustavaa puolta ulospäin kaikenaikaa.

komentteja täällä. :D

Tunnen tämän perheen ja kyllä ne on sellasia positiivia ihmisiä kaikki. Elävät ihan normaalia ja onnellista elämää. Perusvire kaikessa on kuitenkin positiivinen. Ikä ja eletty elämä opettanut vissiin. :)

mutta sitten voitaisiin kyllä alkaa miettimään miten ammattitaidotona porukkaa Meidän Perhe -lehdessä on toimittajana.



Juttu itsessään oli todella tyhjänpäiväinen, ei oikein saanut selvää mistä sen oli tarkoitus kertoa. Siitä kun julkkiksella on täydellinen perhe-elämä? (Mutta ei kerrottu mistään muusta häenn elämästään.)



NOrmaalisti nää julkkisartikkelit kuitenkin valottaa sen julkkiksen elämää jotenkin edes parilla lauseella vähän pidemmältäkin ajalta, eivätkä ota vaan elämän kohdalta jotain tuommoista ihan hetken tuokiokuvaa.



Mieluummin laittaisivat sitten suoraan kiiltokuvien kuvia Meidän Perheen sivuille.

komentteja täällä. :D Tunnen tämän perheen ja kyllä ne on sellasia positiivia ihmisiä kaikki. Elävät ihan normaalia ja onnellista elämää. Perusvire kaikessa on kuitenkin positiivinen. Ikä ja eletty elämä opettanut vissiin. :)

Haastattelun perusteella ei kyllä jäänyt kuva "normaalista" elämästä. Kyllä normaaliin elämään kuuluvat niin ilot kuin surutkin.

mutta sitten voitaisiin kyllä alkaa miettimään miten ammattitaidotona porukkaa Meidän Perhe -lehdessä on toimittajana.

Juttu itsessään oli todella tyhjänpäiväinen, ei oikein saanut selvää mistä sen oli tarkoitus kertoa. Siitä kun julkkiksella on täydellinen perhe-elämä? (Mutta ei kerrottu mistään muusta häenn elämästään.)

NOrmaalisti nää julkkisartikkelit kuitenkin valottaa sen julkkiksen elämää jotenkin edes parilla lauseella vähän pidemmältäkin ajalta, eivätkä ota vaan elämän kohdalta jotain tuommoista ihan hetken tuokiokuvaa.

Mieluummin laittaisivat sitten suoraan kiiltokuvien kuvia Meidän Perheen sivuille.

eikös tuossa jutussa valotettu sen Noran elämää ja kuinka se pääty mallialalle ja sen jotain harrastuksia lapsuudessa??

Mun mielestä toi juttu oli mukava noin. Positiivista porukkaa. Nostan hattua sille.

En mä ainakaan halua lukea aina jostain eroasioista, tai kun jonkun mummo on kuollu. Ihan kiva, että jotku on onnellisia, vaikka se tuntuu olevan monelle täällä kirjottavalle aika vaikea asia hyväksyä.