Oliskohan kukaan kiinnostunut tarinasta jonka nimi on vuosi narkkarina?

En lue koskaan mitään narkkarijuttuja. Sori nyt mutta täytyy sanoa, että paljon mielenkiinnottomampaa aihetta on enää vaikea keksiä.

Mikset kirjoita jotakin hauskaa?

Koska parit ensimmäiset vuodet sehän on hauskaa. Minusta pitää olla useamman vuoden tausta ja ehdottomasti on täytynyt piikittää.



Pidän sinua ap "lelu-narkkina".



T. 12 vuotta piikkiä



(toisekseen minkä aineen parissa puuhastellu, se vaikuttaa paljon)

Tuskin mitään ja jos muistaa, nekin luultavasti jotain aineen jälkiharhoja.

kun itkin vessan lattialla enkä halunnut ottaa enää yhtään "pommia" mutta kun "isommat pojat" huusi vieressä että niele saatana se äläkä ulise tai silloin kun kuvioiin tuli aseet ja kidnappaukset...



en tiedä, mulla se meni tosi äkkiä siihen että ei ollut hauskaa, ehkä se johtui siitä että pyörin tyyppien kanssa jotka oli vetäny jo puolet elämäänsä



ap

tietysti tämä saattaa viedä pohjan sun kirjaltas jos nyt jo kerrot miten pääsit eroon kaikesta tosta.Olis vaan kiva tietää jo nyt.Joten kertoisitko?

ap

aiheena se ei vain ole kovin originelli, vaikka jokainen ihminen toki on. Jos julkaisuun asti sitä mietit, niin sun todella pitää osata kirjoittaa niin että kustantaja itkee ja kriitikko tärisee (ja mielellään sun pitäis olla joku julkku). Eli siis mahdottomaksi en sano.

osti minulle ex-narkkisten elämästään kirjoittamia kirjoja kun olin teini.

Ankeaa luettavaa olivat ja niissä oli paljon semmoisia juttuja, joita en välttämättä haluaisi vieläkään tietää.

nyt kun on aikaa...



Eipä se mitään hohdokasta elämää ollut ja kirjoittaisinkin siitä miten ihan tavallinen nainen voi ajautuessaan väärään seuraan ja rakastuu, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Ja kun kyseessä ei ole mikään teini vaan 28 vuotias aikuinen.



Kertoisin siitä miten äkkiä sitä hylkää elämänajan ystävät, minkälaiseksi helvetiksi elämä muuttuu ja ennnkaikkea, miten siihen joutuu ja miten siitä pääsee pois.



Miten huumeita vieroksuva ihminen sallii ihmisten piikittävät itseään omalla sohvalla, miksi ei tunnu kummalliselta että joku soittaa ovikelloa ja kertoo että kätesi on luvattu pantiksi vedoista...



Ehkäpä kokeilen kirjoittaa ja katsotaan mitä tulee..

piikitä ittees vaan.

Tietenkin voit kokeilla blogin kirjoittamista ensin.



Kyllä tuollaiset tarinat kiinnostavat monia - vaikkapa minua - olettaen, että ne on kirjoitettu hyvin ja niissä on näkökulmaa.

Blogi on vähän huono, sillä jos asiat ovat jo menneisyyttä, miksi ne pitäisi väkisin tunkea blogimuotoon.

pyh. piikitä ittees vaan.

Tää on NIIN selvä elämäänsä kyllästyneen AV-mamman vastaus. Älä välitä, paistaa se päivä risukasaankin! Tsemppiä.

En voinut kuin ääneen nauraa, kuin tuon luin. AV-mammat ei petä. Aamiaiseksi hatullinen paskaa, kilo sitruunoita ja litra etikkaa ja sitten palstailemaan ja lähettämään hyvää mieltä maailmaan!

että ihan kirjaimilla :), mutta mitä sen jälkeen ettei kirja jää pelkästään omalle koneelle? Voiko joku auttaa minua kirjoittamaan kirjaa?

ajattelin ihan samaa mutta en yleensä kommentoi noihin kommentteihin, ja tiedoksi kaikille, en piikittänyt itseäni.

Miten kirja kirjoitetaan? Siis toki ymmärrän että ihan kirjaimilla :), mutta mitä sen jälkeen ettei kirja jää pelkästään omalle koneelle? Voiko joku auttaa minua kirjoittamaan kirjaa?

visio siitä, mitä ja miten haluat kirjoittaa ja kirjallista osaamista. Valmiihkoa pakettia voit sitten tarjota kustantamoihin. Monissa kansalaisopistoissa on kirjoituspiirejä, joissa luetaan ja kommentoidaan toisten tekstejä.

Pelkkä kiinnostava tarina ei riitä. Pitää osata myös tuottaa sellaista tekstiä, joka tempaa mukaansa.