Miksi miehet haluaa parisuhteen/haluaako oikeasti?
Minun on vain kertakaikkisen vaikea uskoa, että joku mies haluaisi olla kanssani edes viittä vuotta ihastumatta toisiin ja haluamatta panna näitä, ainoana esteenä se, ettei halua tuottaa minulle pettymystä. Toki isolle osalle se pettäminen ei ole mikään ongelma, joten onhan se tietty kiva, jos se mies pystyy hillitsemään itsensä. Kuitenkin ihmettelen, miksi miehet edes haluavat suhteeseen, kun kuitenkin tekee koko ajan mieli muita naisia? Mitä siitä yhteen naiseen sitoutumisesta muka saa? Eikö siihen kyllästy muutamassa kuukaudessa? Jos siis suunnitelmissa ei ole lapsia, vai onko se lastenteko ainoa syy olla parisuhteessa? Ja kysyn ihan tarkoituksella tätä miehiltä, eikä naisten mielipiteet tai se, haluaako naiset sen enempää parisuhdetta, kuulu varsinaisesti asiaan.
Kommentit (26)
Onneksi AP:n jo valmiiksi tyrmäävällä asenteella kaikki itseään arvostavat ja ylpeät miehet kiertävät tuollaiset naiset kaukaa.
Todennäköisesti tuo AP:n asenne näkyy hänen vaatimuksissaan miehille, mustasukkaisuutta ja ainaista toisen lojaaliuutta loukkaavaa epäilyä toisen rehellisyydestä.
Sellainen nainen ei oikeastaan löydä itselleen, kuin niitä helppoheikkejä joita vain pipari kiinnostaa. Kuka jaksaisi vaivata aikaa sellaisen kanssa, joka jo ensi sekunnilla tyrmää suhteen onnistumista?
M25
Oliko pakko nostaa moista hölynpölyä?
Juujuu, tietäisitpä kuinka itkin kun erosin ensimmäisestä tyttöystävästäni, miksi itkin? Koska rakastin tätä naista enemmän kun ketään muuta. Suhteessa minua ei arvostettu, vaikka vein hänet syömään, autoin askareissa päivittäin, ostin välillä pieniä lahjoja jne. Joskus hän valitti siitä että pidin liian vähän aikaa hänen kädestään kiinni kävellemmessä, ja heittäytyi lattialle itkemään, koska lähdin hänen luotaan tapaamaan vanhempiani jotka asuvat samassa kaupungissa, ilman että annoin suukon poistuttuani. Rakastin tätä naista ja jälkeenpäin en edes tajua miksi, koska en ikinä tuntenut olevani riittävän hyvä hänelle.
M20.
Jaa mä olen ollut 10v saman naisen kanssa pettämättä. Ei niitä vain ole ihan joka paikassa yhtä älykkäitä ja mukavia kivan näköisiä naisia kuin puolisoni on. Lisäksi seksielämä on aina ollut hyvää ja monipuolista. Toki 10v on ollut huonoja kausia, mutta niistä on aina selvitty.
Tottakai sellanen palava rakkaus on kadonnut vuosien varrella, mutta keskinäinen kunnioitus, ystävyys, toveruus, se että tuntuu hyvältä jakaa elämä puolisoni kanssa ei ole kadonnut koskaan kokonaan. Lisäksi kun on ollut pitkään saman ihmisen kanssa puolisoni osaa juttuja jotka todella mielyttävät itseäni ja päin vastoin. Ei sitä kauhean helpolla lähtisi enää kouluttamaan uutta puolisoa.
Minullakin oli ollut ennen vain noita poikia -- jotka juoksi heti uuden hamosen perään. Joten uskoin -- vakaasti uskoin -- kuten ap, että miehet eivät osaa rakastaa.
Mutta sitten tapasin miehen. Olimme ensin vain ystäviä, kunnes yhtäkkiä se muuttui rakkaudeksi. Enkä ollut koskaan tavannut sellaista kypsää ihmistä vastakkaisesta sukupuolesta. Ja nyt tiedän, että on niitäkin miehiä, jotka osaa rakastaa -- ja ikävä kyllä myös niitä miehiä, jotka etsivät yhtälöä pillu/äidinkorvike (mieluummin molempia). Mutta rakkautta se ei ole.