Mua tosissaan ärsyttää, kun mua ärsyttää "tyhmät" ihmiset! Mikä avuksi?

aiempaa paremmin, kun opiskelin vuoden NLP:tä.

Pyrin välttelemään itseäni tyhmenpiä ihmisiä ja hakeutumaan fiksumpien seuraan.

Ikä on kuitenkin tuonut minullekin hitautta ;) ja suvaitsevaisuutta sekä pidempää pinnaa, eivätkä tyhmät ihmiset enää ärsytä :)

Jotkut heistäkin on oikein mukavia, kunhan muistaa asennoitua keskutelun tasoon ;)

ku mä oon jo yli viiskytä vuotta. Ei oikein enää viittis odotella iän tuomaa suvaitsevaisuutta :))



-ap

En usko, että olet kovin pidetty tuollaisilla asenteilla.

että omastakin mielestäni ole todella(!!) nolo tapaus. Ja kun nää asenteet kumpuaa ihan itestään siis tupsahtaa vain mieleen haluamattani. Ulospäin en asiaa mitenkään näytä. En sitten tiedä, vaistoaako muut sen.



Eiks kukaan oo kärsiny asiasta silleen, että ois sille jotain pysytyny tekemäänkin? Paitsi tuo vastaus, jossa ikä toi helpotusta ongelmaan.

Yritä ymmärtää sen sielunelämää.



Mutta kaikkia ei yksinkertaisesti voi sietää, ei sille mitään voi.

ja sairastuin itse myös erittäin harvinaiseen ja hengenvaaraalliseen sairauteen (eloonjäämisen todennäköisyys 2-3/100). Jäin henkiin ja paranin.



En suosittele samaa, mutta kieltämättä se karsi arvomaailman kompastuskiviä aika näppärästi.

hän kohtelee muita ihmisiä eli ensin uskon kaikista tapaamisistani ihmisistä hyvää ja yleensä vaatii melko monta vuotta, että uskon, että toinen ihminen ei vain ole hyvä.

ja mulla on elinikäinen sairaus, tosin ei ihan noin vakava kuin edellisellä; eloonjäämisprosentti sentään 60-70% luokkaa.



Mutta kysymys onkin siitä, että tiedän ajatukseni huonoiksi, mutta ne vain tulee. Arvomaailman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, sillä toki arvostan ihmisiä samalla lailla kenenkään älykkyydestä riippumatta. En haluaisi siis näitä ajatuksia, mutta niitä vain tulee.



-ap

Kohtalotoveri olen. Vaikka kuinka yrittäisin, en aina jaksa ymmärtää joidenkin ihmisten suoranaista tyhmyyttä. Vaikka asiat mitenpäin rautalangasta vääntäisi, on vastaus luokkaa Aijaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuntuu, että nämä hitaat eivät edes halua ymmärtää vastausta vaikka itse tulisivat kysymään.



Minun ongelmani on lähinnä kai se, että pidän näitä hitaita vähän laiskoina. Alitajuisesti ajattelen, että jos tahtoisivat ja viitsisivät ymmärtää, ei se voisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.



Yritän säätää asennetta aina, kun heidän kanssaan keskustelen. Useinmiten en enää jaksa nähdä selittämisen vaivaa. Selvitään molemmat helpommalla. Lohduttaudun myös sillä, että nämä hitaat ihmiset todennäköisesti eivät huomaa hyvin peitettyä ärsytystäkään kovin helposti. Todennäköisesti ovatkin jo tuttuneet sellaiseen asenteeseen viisammilta kanssaihmisiltään ja pitävät sitä normaalina.

hitaus tarkoita tyhmää! Se on temperamenttia. Esim. mieheni on käsittämättömän hidas puheissaan ja tekemisissään, mutta ei todellakaan tyhmä.



Itse taas olen ujo, ja sen takia en osaa uusien ihmisten kanssa olla luontevasti ja se taas saattaaa vaikuttaa siltä että olen hidasälyinen.



Ollaanko me sitten ap:n mielestä tyhmiä? Vaikka ollaankin monen mielestä ihan kivoja?

Tyhmää, mutta hiukan lohduttaa se, että on kohtalotovereita. Ja jännää tuo, että pidät hitaita myös laiskoina. Kun luin tuon, huomasin "ajattelevani" samoin. Vaan siitäpä yksi ongelma lisää: mikä laiskuudessa on niin pahaa :)?



Vielä olisi kuitenkin kiva kuulla, jos jollakin selitys tähän vaivaan ja vielä parempi, jos ratkaisu. Siis muu kuin NLP-kurssi.



-ap

vaihtaa toisiksi. Uuden ajatuksen ei tarvitse edes olla totta, kun se jo vaikuttaa tunteisii ja käyttäytymiseesi. Nämä on ihan yksinkertaisia "tekniikoita", joita löytyy mm. kirjoista. Mutta niitä voi kehitellä myös ihan itse. Esimerkiksi jokainen meistä on varmasti joskus kääntänyt jonkun huoliajatuksen toiseksi.



Esim. Arto Pietikäisen kirjassa Joustava mieli kerrotaan siitä, miten ajatukset ovat vain ajatuksia. Ne eivät ole totta.

Nyt vaan käytin sanaa "hidas" tarkoittamaan vähemmän älykästä. Mitään tekemistä ei sillä ole temperamentin tai ujouden kanssa. Eikä "kivuuden" kanssa.

Mä siis yritän saada apua siihen ongelmaan, ettei mua tällanen ärsyttäis. Kun on niitä kivoja ja vähemmän kivoja "vähemmän älykkäitä" yhtä lailla kuin älykkäitäkin.



Siis mun ongelma on se, että haluaisin lakata kiinnittämästä huomiota kenenkään älykkyyteen.



-ap

Minulla tuppasi olemaan samansuuntainen ajatusmaailma toisten suhteen kuin sinulla, ap.



Nykyisin en vaan näe enää toisia "hitaina" tms. Oli melkoinen -ja tosi helpottava- oivallus kun tajusin, että joo, ihmiset tosiaan vaan ajattelee erilailla! Ihan siis ajatusprosessinakin. Ja että oli jotenkin itsekästä ajatella, että jos mulla ajatukset vilistää kello kolmen suuntaan, toisella ne menee ysissä. Tai ykkösessä.



Tämä ei siis ollut ohjeeksi, pelkkä omakohtainen kokemus.

Täytyykin tuommoinen kirja heti käydä kirjastosta tai jostain. Kuulostaa kiinnostavalta ja voi varmaan soveltaa kaikkeen ajatteluun.



-ap

Tuo taitaakin kiteyttää ongelmani, nimittäin mulla on muutenkin (kuin älykkyydessä) ongelmia ymmärtää, että ihmiset vaan ajattelee erilailla kuin minä. Toki sen tiedän tietoisesti, mutta alitajuisesti en. Nuorempana olin tosi mustavalkoinen (tyyliin minä oikeassa, muut väärässä tai ainakin omituisia) ja onneksi tuollainen ajattelu on iän myötä lientynyt. Silti huomaan, että mulla lie rajoittunut mielikuvitus, kun on edelleen vaikeuksia ymmärtää erilaisia ajatusmaailmoja.



-ap

Ei niinkään niin, että muut olisivat tyhmiä vaan ap on tyhmä kun ei tajua erilaisia ihmisiä.

Noinhan se munki mielestä on :) Olisko sulla ehdotuksia, miten asian kanssa etenen?

-ap