Mua tosissaan ärsyttää, kun mua ärsyttää "tyhmät" ihmiset! Mikä avuksi?

on tavallaan arjen psykologiaa. Kursseilla opetellaan mm. vuorovaikutustaitoja, muutetaan omaa ei-toivottua käyttäytymistä, puretaan rajoittavia uskomuksia, opetellaan tunnistamaan erilaisia tyylejä hahmottaa maailmaa jne.



NLP kursseja järjestää mm. Helsingin aikuisopisto ja se kurssi, jolla minä olin kesti vuoden. Jatkokurssi kestää niin ikään vuoden. On olemassa myös lyhytkursseja, joilla saa oivalluksia, vaikka uusien taitojen sisäistäminen vaatiikin lyhyttä kurssia enemmän treenaamista.

Noinhan se munki mielestä on :) Olisko sulla ehdotuksia, miten asian kanssa etenen?

-ap

Mulla ei ole koskaan ollut tuollaista vaivaa. Jos tosiaan olet jo viiskymppinen tuskin tuosta sen kummemmaksi enää tulet. Yritä nyt käyttäytyä ainakin, ettei kukaan aavista nolouttasi.

Noinhan se munki mielestä on :) Olisko sulla ehdotuksia, miten asian kanssa etenen?

-ap

Mutta mielestäni voisit harjoitella tietoisesti kunnioittamaan ja arvostamaan muita ihmisiä. Muista, että ei ole olemassa vain yhtä lajia älykkyyttä. Ihminen voi olla esim. lahjakas monella eri tavalla.

Enkä tosiaan pidä itseäni ylivertaisen älykkäänä tai muutenkaan parempana kuin toiset, eli siitä ei ole kysymys. Ja sellaiset ihmiset, joita itse pidän hitaana, voivat olla vaikka jotain ydinfysiikan tohtoreita ja tiedostan kyllä, että he ovat varmastikin oikeasti sata kertaa älykkäämpiä kuin minä. Mua vaan vaivaa keskustelussa se hitaus, eikä siis edes mikään puheen hitaus, se ei häiritse, vaan jos toisella menee kauan aikaa reagoida mun sanomisiin eikä tajua toisellakaan selittämisellä, että mistä puhun. Ehkä sitten itse olen vain niin epäselvä, mutta tuntuu vain, että jotkut ihmiset reagoi paljon nopeammin ja tuntuvat siis älykkäämmiltä. Ja tosiaan tulee sitten huono omatunto, jos jostain tosi mukavasta ja herttaisesta tyypistä ajattelee, että onpas se vähän tyhmä. Mutta en näytä tätä tietenkään mitenkään. Olisi vain kiva, jos kaikki tuntuisi paljon älykkäämmiltä kuin minä, sellaisten kanssa keskustellessa herää ns. eloon kun taas niiden hitaiden jälkeen on ihan väsynyt.

Sitten sain lapsen, joka on hidas ja harkitsevainen. Mun mittapuulla "tyhmä", koska asiat ei mene heti jakeluun, toiminta ala heti vaan lapsi voi katsoa reagoimatta takaisin. Eikä opikaan kerrasta kuten kuuluisi...



MUTTA: Rakastan lastani ja hänen temperamenttinsa on vaan hitaampi. Hänellä on erittäin laaja sisäinen maailma ja ihan toisenlainen tunneäly jo 6-vuotiaana kuin minulla. Hän ei hötkyile vaan miettii ja tarkastelee asioita monelta kannalta ennen hyppyä. Kyky eläytyä toisen asemaan ja ajatuksiin on ihan huippuluokkaa ikäisekseen.



Elämä on mulle opettanut lapseni kautta, etten minä voi pitää tyhmänä ihmistä, joka on toisenlainen kuin itse temperamentiltani. Itseasiassa kadehdin joskus noita tyttäreni piirteitä. Minä olen helposti ärsyttävä, ajattelematon ja huolimaton, koska mennään liian kovaa ja korkealta. Haluaisin olla hillitympi.

Itsellä ollut hieman samaa, erityisesti nuorempana en voinut sietää (mielestäni) heikkoja ihmisiä, tyhmiä, muiden mielipiteistä riippuvaisia jne...Olen iän myötä huomannut että nämä asenteet kumpuavat hyvin pitkälti omasta pelostani olla heikko ja tarvitseva! Niinhän sitä sanotaan, että muissa vihaa juuri sitä asiaa mistä ei itsessään pidä.

Voisiko olla, että lapsuudenkodissasi et ole kokenut kelpaavasi omana itsenäsi, on kova sisäinen paine olla esim. juuri älykäs? Ja ehkä tavallaan vielä noinkin kypsässä iässä pelkäät omaa mahdollista tyhmyyttäsi ja projisoit sen toisiin?

Tämähän ei nyt ollut mikään varsinainen neuvo, mutta hyvinkin mahdollinen ratkaisun avain=)

:D Siis viisikymppinen on sun mielestä jo niin vanha, ettei mitään enää ole tehtävissä?



Onneks mä en ajattele niin :)



Kiitän hyvistä vinkeistä! Mm. ensin hankin tuon Arto Pietikäisen kirjan, seuraavaksi otan selvää NLP-kursseista. Mistä tulikin mieleeni, että yksi ystävistäni on NLP-master ja otankin häneen yhteyttä ongelmani tiimoilta.

taas unohtu "allekirjoitus"

Ei siitä enää kehity ainakaan huomattavasti. Nuorena ihminen on joustavin ja kehityskykyisin. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän enää muuttuu mielipiteissään ja asenteissaan. Ihan faktaa on. Jos kykenet ajatuksiasi muuuttamaan, onnittelut sitten mutta hyvin huonolta vaikuttaa kun joudut apua vauvapalstakin pyytämään ;-)

:D Siis viisikymppinen on sun mielestä jo niin vanha, ettei mitään enää ole tehtävissä?

Onneks mä en ajattele niin :)

Kiitän hyvistä vinkeistä! Mm. ensin hankin tuon Arto Pietikäisen kirjan, seuraavaksi otan selvää NLP-kursseista. Mistä tulikin mieleeni, että yksi ystävistäni on NLP-master ja otankin häneen yhteyttä ongelmani tiimoilta.

ei oikeastaan ole sitä ongelmaa, että joidenkin hitaus ärsyttäisi, mulle tulee vaan ehkä mielestäni hitaiden seurassa jotenkin yksinäinen olo, kun ei tunnu, että ollaan samalla sivulla tai edes samassa kirjassa.

Noinhan se taitaa olla, kuten sanoit. Lapsuudenkodissani ei todellakaan suvaittu tyhmyyttä. Ja ilmeiseti se kummittelee taustalla vieläkin. Ikään kuin olisin huonompi ihminen, jos "palajstuisin tyhmäksi" *huokaus, juuri tyhmähän olen, kun tälleen ajattelen*



Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Eli nyt on itellä mitta täynnä tätä omaa asennetta ja lähden työstämään asiaa eteenpäin.

ja jatkaa.



En ollenkaan usko, etten voisi enää ajatteluani muuttaa, vaikka olenkin ilmeiseti ikäloppu. Tiedostan, että muutos on hitaampaa kuin nuorena, mutta ei mahdotonta. Vai miten sellainen on mahdollista, että esim arvomaailmani on parin viimeisen vuoden aikana keikahtanut aikalailla päälaelleen? Eli mielipiteeni monista asioista on muuttunut todella radikaalisti.



Ai miksi täällä vauvapalstalla kyselen apua :)? No, kunhan kyselen, kuten voisin kavereilta kysellä. Onks siinä jotain ihmeellistä? Ihmisiähän täälläkin kaikki on. Ja saa erilaisempia näkökulmia asiaan.

-ap

on tosi hyvä, että haluat tehdä asialle jotain=)

Itse olen havainnut, että kun elämä on väkisin heittänyt tilanteisiin joissa olen avuton ja haavoittuva, jotain lukkoja on hiljalleen auennut. Nykyään jopa joskus PYYDÄN apua :D Samaten ärsytyskynnys on noussut..

Joten siedätyshoitoa suosittelen, mene johonkin missä et oikeasti osaa mitään (vaikka uusi harrastus tms) ja huomaa miten olet silti ihan yhtä hyvä tyyppi!!



Ja vielä yksi asia; kaikkien kanssa ei vaan synkkaa, ja sekin pitää hyväksyä, mutta turhasta ärsyyntyminen syö sinulta energiaa jonka voisit käyttää hauskanpitoonkin=)

sinä niiden ihmisten älykkyyden tiedät? Mitkä on näitä tyhmän ihmisen piirteitä joiden perusteella leimaat heidät? annatko edes mahdollisuutta osoittaa että ovat jotain muuta kuin sitä mitä sinä kuvittelet? eivät kaikki joiden kanssa sinä et tule toimeen, tai ole samalla aaltopituudella ole jotenkin vähä-älyisiä.

ja muillekin:



Osasta vastauksia huomaan, että olen epäselvästi ilmaissut asiani.



En tosiaankaan tiedä näitten ihmisten älykkyydestä vaan kyseessä onkin yleensä vain oma tuntemukseni eli minä se tässä tyhmä olen, kuten joku jo kirjoittikin. Enkä ketään älykkyden perusteella tyrmää suuntaan tai toiseen. Tuttavapiiriini kuuluu sekalaisia ihmisiä, myös näitä jotka koen "vähemmän älykkäinä".



Osaisinkohan ilmaista asiani paremmin: tapaan/tunnen tosi kivoja, sydämellisiä ihmisiä, mutta välillä vain heidän (itse kuvittelemani) älyn puute ärsyttää ja tästä ärsytyksestä haluan eroon.



Huoh, on tämä vaikea asia selittää!



-ap

mutta tajusin asian kun sain mensan testin tulokset, olen huomattavasti älykäämpi kuin muut. Mutta silti tyhmät ihmiset ärsyttää, enkä voi sille mitään. Tietenkään en asiaa näytä, paitsi joskus jos haluan olla erityisen ilkeä, pystyn olemaan todella ilkeä

Mutta nyt olen muuttanut ajattelutapaani. Älykkyyttä on monta lajia. Esimerkiksi minä olen "kirjaälykäs" ja analyyttinen ajattelija, mutta mieheni on käytännön älykäs eli tajuaa rahan ym. päälle.



Ensin ärsytti kun mieheni vastaa jokaiseen vähänkin syvällisempään kysymykseen "emmätiiä" mutta olen alkanut ymmärtää, että siinä on vaan kyse keskustelun puutteesta lapsuudessa. Miehen perheellä oli kuulemma aina telkkari päällä, kukaan ei lukenut kirjoja eikä näköjään lue vieläkään. Nyt mies alkaa jo miettiä vastauksia kysymyksiini kun vähän patistelen lempeästi.



Ja pitää myös muistaa kuten edellä oleva kirjoittaja asian ilmaisee: kaikkien kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä. Mutta kohtelias kannattaa olla aina, se ei maksa mitään.



Niin ja vielä tähän loppuun: minunkin perheessäni älykkyys oli SE juttu. "Meidän perhe kun lukee niin paljon... " ... "Sinun geeneilläsi pystyt mihin vaan..." ... "Ei tuo naapurinperhe oikein ymmärrä näitä syvempiä asioita..." ...



Tuosta sain itsekin sen harhan että olen muka joku huippuälykäs. Nyt pidän itseäni kyllä älykkäänä, mutta tunnen omat rajani enkä yritä tavoitella kuuta taivaalta. Olen kirjatoukka, verbaalisesti älykäs, analysoija. Matematiikasta ja sen sellaisesta en tajua yhtään mitään!

ollaan tietysti kärkevämpiä ja aina "oikeassa", mutta olen huomannut myös, että kovien kolhujen jälkeen ja elämänkokemuksen myötä, en viitsi enkä halua yhtään asioida tällaisten hyvin erilaisten aallonpituuksien kanssa.



Sanonta, "elämä on liian lyhyt viettääkseni sen kusipäiden kanssa" pitää paikkaansa. Eli jos ärsyttää niin miksi pitää viettää aikaa sellaisten kanssa ainakaan kovin paljon ? Itseäni ei hitaus tai tyhmyys ärsytä, mutta minun asioihini tuppautuvat ja uteliaat tarkkailijat ja minua analysoivat juoruilijat ärsyttävät suunnattomasti. Ärsytti nuorena ja ärsyttää nyt.

ja muillekin: Osasta vastauksia huomaan, että olen epäselvästi ilmaissut asiani. En tosiaankaan tiedä näitten ihmisten älykkyydestä vaan kyseessä onkin yleensä vain oma tuntemukseni eli minä se tässä tyhmä olen, kuten joku jo kirjoittikin. Enkä ketään älykkyden perusteella tyrmää suuntaan tai toiseen. Tuttavapiiriini kuuluu sekalaisia ihmisiä, myös näitä jotka koen "vähemmän älykkäinä". Osaisinkohan ilmaista asiani paremmin: tapaan/tunnen tosi kivoja, sydämellisiä ihmisiä, mutta välillä vain heidän (itse kuvittelemani) älyn puute ärsyttää ja tästä ärsytyksestä haluan eroon. Huoh, on tämä vaikea asia selittää! -ap

Sen enenpää kiteyttämättä: tiedän (yhä) tunteesi. Se voi toisaalta olla vaan jokin hemmetin itsekäskin juttu, jossa lapsena on taottu pää täyteen sitä omaa/perheen/suvun erinomaisuutta (jee, osaat harjata hampaasi ja ikää vasta 6 vuotta, tulehan famu ottamaan kuva...) No ilman muuta lapsia tulee kannustaa, mutta silti.

vähän rasittaa se, jos pitää useasti keskustelun aikana selittää pariin kertaan, mitä on juuri sanonut. "Ai siis mitä?" "Ai että ...sitä ja tätäkö..". Siis nimenomaan jos puhuu ihan tavallisessta asiasta, eikä mistään monimutkaisesta, jolloin on ihan normaalia kysyä tarkemmin, eikä kyse ole siitä, etteivätkö he kuulisi mitä sanon. Mutta mukavia ihmisiä nämä pari tällaista tyyppiä muuten ovat, olen vain kiinnittänyt asiaan huomiota.