13-vuotias tytär haluaa alkaa kasvissyöjäksi, mitä tehdä?

Sovimme seuraavaa:

- tyttö laatii noin alkajaisiksi kahden viikon (tai ainakin viikon) ravitsevan ja monipuolisen kasvisruokalistan , jotta joutuu paneutumaan siihen, että saa varmasti riittävästi ravinteita ja proteiinia, jota kasvava keho kovasti tarvitsee

- aloittaa kasvisruokavalion porrastetusti niin, että ryhdymme tekemään kerran viikossa kasvisaterian, jota me koko perhe sitten ennakkoluulottomasti syömme, muuten tyttö syö normaalia kotiruokaa, koulussa saa tietysti ottaa kasvisvaihtoehdon

- jos intoa riittää, saa alkaa valmistaa kasvisaterioita itselleen, MUTTA niiden on oltava monipuolisia ja ravitsevia, toki meillä tehdään aterioille kasvislisäke muutenkin, mutta pelkäksi ruoaksi se ei riitä



Minusta nuo ehdot ovat ihan kohtuulliset. Teinin on mietittävä minkälainen kasvisruoka antaa hänelle kasvuun ja kehitykseen tarvittavat ravinteet ja on monipuolista. Itse sopii niitä tehdä, mutta minä en ryhdy koko perheelle tekemään kasvisruokaa yhden (kuudesta) halusta useammin kuin kerran viikossa.



Kuten arvaatte varmaan, teinin kasvissyönti-innostus lopahti ennen kuin ehti alkaakaan. Jos joskus teen erikseen kasvisvaihtoehdon, tyttö tykkää yleensä enemmän siitä lihavaihtoehdosta! Nykyään teemme satunnaisesti kasvisruokia, eikä meillä näy enää innokasta kasvissyöjää...

perheenjäsenet varmaan välillä jotain kasvisruokaa syödä niin ei tartte aina tehdä kahta ruokaa. Tuskin siitä mitään haittaa voi olla? Ja tyttö voi varmaan opetella kokkaamaan itsekin, sehän on hyvä taito muutenkin. Vanhemman ohjauksessa tietenkin. Koulussa ei pitäisi nykyään enää olla ongelma. Ja juu sillä kasvisravinnolla ihan pystyy elämään terveenä =) Tärkeintä mielestäni on kunnioittaa tytön ajatusta, kun ei tuon radikaalimmasta elämänmuutoksesta ole kyse.

En kyllä jaksaisi alkaa tehdä kahta eri ruokaa perheelle.

Oletettavasti vaihe menee kuitenkin jossain vaiheessa ohi =)

Itse aloin samassa iässä kasvissyöjäksi. Olin koulussakin ainoa joten ei viitsitty pyytää erikseen ruokaa, ja kotona sama. Söin mitä pystyin, aika köyhäksi jäi. Mutta ajattelivat kai että se on vaan joku vaihe.

Itselle se oli suuri helpotus, jota olin kaivannut pitemmän aikaa. Ei tarvinnut enää tuntea huonoa omaatuntoa eläinten syömisestä, minusta oli ihana kun ei enää tarvinnut niitä syödä! Ei siis mikään vaihe, sanon näin kymmenisen vuotta myöhemmin.

Mutta niin kauan siinä sitten koti ja koulu odottelivat vaiheen loppumista että oli pakko passittaa terkkarille alipainoinen teinityttö, en paljoa painanut enää siinä vaiheessa ja hemoglobiini oli ties mitä... No terkkarikäynnin jälkeen sain kouluun oman ruuan ja kotonakin alettiin ostaa ja tehdä myös minulle sopivaa ruokaa.

Meillä vaadittiin yläasteella vanhempien lupa kasvisruokailuun. Vanhempani pitivät kasvissyönti-intoani ohimenevänä ja siitä sitten seurasi, että söin vain lisukkeita koulussa. Oli suuri helpotus, kun sain vihdoin kasvisruokaa koulussa ja kotona 16-vuotiaana.

Kannattaa puhua tyttösi kanssa kunnolla, että mimmoista kasvisruokavaliota hän on ajatellut noudattaa. Ei kahden ruuan laittaminen loppujen lopuksi ole kovin suuri vaiva. Minun perheessäni tilanne jopa kääntyi siihen, että välillä on aterioita jolloin kaikki syövät kasvisruokaa. Jos jaksat perehtyä tyttäresi kanssa kasvisruokaan ja ravintoaineisiin, monelle lisäravinnepurkille tuskin tulee tarvetta. Suosittelen kuitenkin Floradixin rautavalmistetta, jossa on kasvissyöjälle tärkeää rautaa ja mm B12-vitamiinia. https://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/2294/Salus-Floradix-Krauterblut-Saft-…

Itselläni on luonnostaankin alhainen hemoglobiini ja kasvissyönti pitääkin sen matalana, joten rautalisä on tarpeen. Monet muut tuotteet ovat kuitenkin saaneet vatsani sekaisin mutta tämä ei :)

Sitten muutama nopea niksi miten ruuanlaitosta ei tule liian aikaa vievää. Keittoruuast on kaikkein helpoimpia, keitä normaali keittopohja kasviksineen (huom ei lihaliemikuutioita!) ja, kun keitto alkaa olemaan valmista ota toiseen kattilaan vaikkapa puolisen litraa keittoa. Laita isompaan keittomäärään nakit/jauhelihat/kanat yms ja pieneen keittoon vaikkapa soijarouhetta. Anna hautua hetki ja tadaa sinulla on kaksi soppaa. Toinen helppo keino on tehdä täyttävä kasvislisuke vaikkapa sienirisotto, jonka rinnalla tarjoat muille lihapullia/kanaa... Lasagne on maistuvaa kasvisversionakin ja pastakastike syntyy vartissa tomaattimurskasta, yrteistä, sipulista, valkosipulista ja soijarouheesta.

Nyt vain avoimin mielin mukaan. Mitä hävittävää on vaikka tyttö sanoisikin vuoden päästä, ettei enää välittäisikään olla kasvissyöjä? Ties vaikkapa löytäisitte uuden lempiruuan tänä aikana :)

Ja itse näin kasvissyöjäperheenä saa jatkuvasti kuulla, että lapsen pitäisi saada itse päättää ( a) kyseinen lapsi on nyt 2-vuotias b) ei tullut edes mieleen, että olisi jotenkin mahdollista / tarkoituksenmukaista estää kouluikäisen ja sitä vanhemman omavalintainen lihansyönti ) - eikö tämä valinnanvapaus toimikaan toisinpäin? Vaikka murkkuikäiset ovatkin mielipiteissään varsin ailahtelevia, se on sitä oman minuuden etsimistä ja tärkeä osa kasvua. Sitä pitäisi kunnioittaa ( toki lain ja turvallisuuden rajoissa ) . Kasvisruokaa saa tänä päivänä kouluissakin ongelmitta. Lisäksi terveen yläasteikäisen rahkeet pitäisi riittää ruuanvalmistukseen aikuisen seurassa, joten vanhempien ei ole halutessaan pakko valmistaa montaa eri ruokaa ( ja useinhan vain se yksi laji on eri, kasvissyöjälle kelpaa pääasiallisesti samat perunat/pastat/riisit, salaatit, leivät ja juomat ) . Tietty olisi ihan muutoinkin kohtuullista, että ruuanlaittoon ( tai vaihtoehtoisesti vastaavalla panoksella muihin kotitöihin ) osallistuu perheessä kaikki joilla on siihen edellytykset ja jotka ajattelivat ruuasta nauttia.



Vanhemmilla on kuitenkin velvollisuus huolehtia alaikäisen lapsensa terveydestä ja ravitsemuksesta, joten sekä vanhempien että lapsen pitäisi opetella perusravitsemustieto kasvisruuasta. Ainakin vegaaniliiton sivuilla ( vegaaniliitto.fi ) esitteissä asiat ovat selitetty selkeästi ( toimii pohjana kaikille kasvisruokavalioille, ei vain vegaaneille ). Toinen asia on keskustella lapsen kanssa vielä motiiveista - kasvisruokavalio ei ole automaattinen laihdutusruokavalio, pakko kun kaveritkin alkoi tai jotain, mitä voi sanoa olevansa silloin kun eteen tuodaan pahaa ruokaa. Jos mitään tällaista ongelmaa ei ole ja lapsi aidosti halukas sitoutumaan asiaan, en tyrmäisi muutosta suoralta kädeltä - usein kyseinen muutos kuulostaa työläämmältä kuin se todellisuudessa onkaan.

että kasvissyöjän tulisi monen mielestä käyttää kamalasti aikaansa kaikkien vitamiinien vahtaamiseen, ja hirveästi paneutua siihen, onko ruoka varmasti monipuolista, ravinteikasta ja sisältääkö varmasti proteiineja sun muita. Kuitenkin sekaravinnon syöjistä kukaan ei ole huolissaan, ruokaa pidetään terveellisenä. Itselläni on kuitenkin monia tuttavaperheitä, joissa ei koskaan syödä vihanneksia, hedelmiä, salaatteja, raasteita jne. kun kukaan ei viitsi niitä laittaa tai niitä pidetään kalliina. Ja niitä eineslihapullia ja tarjousjauhelihaa kyllä kuluu.

ota itse selvää tasapainoisesta kasvisuokavaliosta.

13-vuotias on aika nuori kantamaan itse täysin vastuuta terveydestään.



Toiseksi, ala tehdä enemmän kasvisruokaa (kirjakaupasta löytyy nykyään useita kirjoja, joissa on ohjeita edullisen ja ihan "tavallisen" kasvisruuan valmistukseen). Kukaan ei tarvitse lihaa joka päivä, jote voinette aivan hyvin syödä useimpina päivinä sama ruokaa ja sitten muutamana päivänä viikossa lihaa, jolloin tyttösi valmistaa itse sapuskansa.



Ja älä panikoi, vaan keskustele ja kuuntele :) Kasvisruokavalio on asiantuntijoidenkin mielestä nykyään ok, eikä sen monipulisuudesta huolehtiminen todellakaan ole mitään rakettitiedettä.



Jos nuori on eettisesti valveutunut ja haluaa tehdä epäitsekkäitä, omasta mukavuudesta pois olevia valintoja toimiakseen oikein, en ymmärrä miksi häntä pitäisi kieltää. Emme kai halua kasvattaa nuoriamme ajattelemaan, että esim. eläinten kärsimyksellä ei ole väliä, ja että vain oma etu ratkaisee?

ota itse selvää tasapainoisesta kasvisuokavaliosta.

13-vuotias on aika nuori kantamaan itse täysin vastuuta terveydestään.

Ihmettelen noita viestejä, joissa 13-vuotiaan LAPSEN (tai no, teinin... mutta kuitenkin reippaasti alaikäisen ihmisen) oletetaan laativan itselleen jotain ruoka- ja ravintoaineohjelmia. Kuitenkin, jos toinen teini notkuu päivät Hesellä ja Mäkkärissä ja ostelee kotiin sipsejä ja limua, mistä syystä ei jaksa syödä äidin laittamaa silakkalaatikkoa, niin tällöin ei edellytetä mitään ravitsemustieteellistä osaamista.

Vanhempien velvollisuus on huolehtia tuon ikäisen ihmisen kotona saadun ruuan terveellisyydestä ja oikeanlaisesta koostumuksesta! Mikäli taktiikkana on "väsyttää" nuori ajatuksella "kyllä nälkä ajaa takaisin lihapatojen ääreen", niin osoittaa kyllä melkoista kunnioituksen puutetta!

Tuntuisi myös aika epäreilulta, jos lapsen pitäisi sitten aina laittaa itse ruokansa, jos sitä ei edellytetä muiltakaan lapsilta. En tarkoita, että täytyisi joka aterialla tehdä kaikille perheenjäsenille omat sapuskat, mutta kyllä tuon "ongelman" voi ratkaista vähän huomaavaisemminkin.

Mitä ihmeen vitamiineja se liha pitää sisällään? Suurin osa kasvissyöjistä käyttää kuitenkin maitotuotteita, joten riskiä puutostiloihin ei ole.

että kasvissyöjän tulisi monen mielestä käyttää kamalasti aikaansa kaikkien vitamiinien vahtaamiseen, ja hirveästi paneutua siihen, onko ruoka varmasti monipuolista, ravinteikasta ja sisältääkö varmasti proteiineja sun muita. Kuitenkin sekaravinnon syöjistä kukaan ei ole huolissaan, ruokaa pidetään terveellisenä. Itselläni on kuitenkin monia tuttavaperheitä, joissa ei koskaan syödä vihanneksia, hedelmiä, salaatteja, raasteita jne. kun kukaan ei viitsi niitä laittaa tai niitä pidetään kalliina. Ja niitä eineslihapullia ja tarjousjauhelihaa kyllä kuluu.

Ja sitä innostusta saattaa sitten kestää viikon kaksi. Mä ainakin voisin luvata tehdä lapselle kasvisruokia (voihan niitä koko perhe hetken aikaa syödä, ettei tarvii kahta laittaa) parin viikon ajan. Sitten katsoisin uudestaan, onko vielä yhtä innostunut asiasta. Meillä ainakin kaikki kolme teiniä on jossain vaiheessa ilmoittaneet ponnekkaasti, etteivät enää ikinä syö kuolleita eläimiä. Sitten kun eka Hese tai Mäkkikeikka olisi tiedossa, niin voipi ajatukset muuttua ;)

että kasvissyöjän tulisi monen mielestä käyttää kamalasti aikaansa kaikkien vitamiinien vahtaamiseen, ja hirveästi paneutua siihen, onko ruoka varmasti monipuolista, ravinteikasta ja sisältääkö varmasti proteiineja sun muita. Kuitenkin sekaravinnon syöjistä kukaan ei ole huolissaan, ruokaa pidetään terveellisenä. Itselläni on kuitenkin monia tuttavaperheitä, joissa ei koskaan syödä vihanneksia, hedelmiä, salaatteja, raasteita jne. kun kukaan ei viitsi niitä laittaa tai niitä pidetään kalliina. Ja niitä eineslihapullia ja tarjousjauhelihaa kyllä kuluu.

että turvataan selusta niin auktoriteettien, kuin mahdollisen lapsen tulevaisuuden motkotusten "miksi et vahtinut, että saan riittävästi vitamiineja" seurauksena. Ja se nyt on vaan viisasta ottaa siis enemmän selvää erikoistapauksessa, että sitten on itsellä puhtaat jauhot pussissa, kun lopputulema ei ollutkaan sitä mitä odotettiin.

ottamaan selvää ja kertomaan minulle etukäteen suunnitellusti, mitä ruokia aikoo syödä ja miten niistä tulee eri ravintoaineita. Voisin ostaa myös lisäravinteita, jos muuten syö monipuolisesti, mutta jotain tiettyä ainetta jää puuttumaan (eli siis en mitään pelkkää makaronia-ruokavaliota tukisi, mutta jos on kasvis- ja proteiinirikasta ruokaa suunnittellut, niin siitä vaan.)



Ruokailun suhteen odottaisin, että tekisi itse ruokiaan, joissain ruuissa voitaisiin tietyti jakaa valmisteluja ja tehdä esim. keitto vain loppuun eri kattilassa, mutta en jatkuvasti tekisi kahta ruokaa.



En kuitenkaan alkaisi piruilla hänelle, nuorena voi tulla ohimeneviä ideologisia vaiheita tai sitten pysyviä, joka tapauksessa ne olisivat hänelle itselleen tärkeitä. Ravitsemuksesta ja yleiskunnosta en tinkisi, mutta jos ottaa itse näistä selvää, niin voin kyllä auttaa löytämään hyvän ruokalistan jne.

Meillä ainakin kaikki kolme teiniä on jossain vaiheessa ilmoittaneet ponnekkaasti, etteivät enää ikinä syö kuolleita eläimiä. Sitten kun eka Hese tai Mäkkikeikka olisi tiedossa, niin voipi ajatukset muuttua ;)

Sieltä kun saa falafel-aterian, pyydettäessä myös vegaanisena ;)

Meillä ainakin kaikki kolme teiniä on jossain vaiheessa ilmoittaneet ponnekkaasti, etteivät enää ikinä syö kuolleita eläimiä. Sitten kun eka Hese tai Mäkkikeikka olisi tiedossa, niin voipi ajatukset muuttua ;)

Sieltä kun saa falafel-aterian, pyydettäessä myös vegaanisena ;)

siis vain punaisen ja valkoisen lihan vältttämistä. Jos syö kalaa, kananmunia ja maitotuotteita niiden kasvikunnan tuotteiden lisäksi, ei ole mitään ravitsemuksillisia riskejä.

Ihmettelen noita viestejä, joissa 13-vuotiaan LAPSEN (tai no, teinin... mutta kuitenkin reippaasti alaikäisen ihmisen) oletetaan laativan itselleen jotain ruoka- ja ravintoaineohjelmia.

Vanhempien velvollisuus on huolehtia tuon ikäisen ihmisen kotona saadun ruuan terveellisyydestä ja oikeanlaisesta koostumuksesta!

Tuntuisi myös aika epäreilulta, jos lapsen pitäisi sitten aina laittaa itse ruokansa, jos sitä ei edellytetä muiltakaan lapsilta.

Sanoisin kyllä, että teinin, joka esim. kavereiden innostaman intoutuu jostakin uudesta jutusta, oli se sitten kasvissyönti tai mikä tahansa muu juttu, on hyvä itse miettiä mitä ja miksi syö. erityisesti halutessaan tehdä noinkin ison muutoksen. Suurella osalla tuon ikäisistä (yhtään teinien älyä vähättelemättä) suurin syy kasvissyöjäksi ryhtymiseen on se, että jostakin tunnesyystä ei halua syödä söpöjä eläimiä. Minusta on erittäin hyvä asia laittaa 13-vuotias miettimään ravintoaan. Tietenkin ruoan terveellisyydestä huolehtiminen on vanhemman vastuulla. Ja ainakin itse kävin hyvin innokaasti teinini kanssa läpi hänen selvittämiään kasvisruokaohjeita ja niiden ravintosisältöä. MUTTA edelleen olen sitä mieltä, että perheessä ei muiden jäsenten tarvitse alkaa kasvissyöjiksi yhden henkilön mielitekojen mukaan eikä ainakaan meillä ole mitenkään realistista alkaa tekemään päivittäin kahdenlaisia aterioita. Aika on muutenkin kortilla ja mieluummin käytän sen lasteni kanssa kuin erilaisia ruokia laittaebn. JOS teini itse innostuu kokkaamaan kasvisruokia, toki häntä siihen kannustan.

t. se äiti, joka edellytti 13-vuotiaalta paneutumista kasvisruokiin

että kasvissyöjän tulisi monen mielestä käyttää kamalasti aikaansa kaikkien vitamiinien vahtaamiseen, ja hirveästi paneutua siihen, onko ruoka varmasti monipuolista, ravinteikasta ja sisältääkö varmasti proteiineja sun muita. Kuitenkin sekaravinnon syöjistä kukaan ei ole huolissaan, ruokaa pidetään terveellisenä. Itselläni on kuitenkin monia tuttavaperheitä, joissa ei koskaan syödä vihanneksia, hedelmiä, salaatteja, raasteita jne. kun kukaan ei viitsi niitä laittaa tai niitä pidetään kalliina. Ja niitä eineslihapullia ja tarjousjauhelihaa kyllä kuluu.

Kyseessä ei sentään ole mikään salatiede, jos ei kaikkea osaakaan kertalaakista niin mitään peruuttamatonta sillä ei ihan heti saa aikaan. Ihmisen -kuten muidenkin eläinten - elimistö kykenee sopeutumaan väliaikaisiin ravintopuutoksiin mm. varastoimalla, imeytymistä tehostamalla, tärkeimpien tehtävien ylläpitoon keskittyen ja kyvyllä palautua puutostilojen aiheuttamista lievistä vahingoista. Jos ihmisen pitäisi laskea ravintoaineiden saanti joka suupalalla, oltaisiin tässä ehditty kuolla sukupuuttoon jo monta kertaa...

Pidän silti tiedonhankinnasta muistuttamista tärkeänä asiana. Esim. valkuaiskasvien tärkeys ei-täysin-vegaaneillekin saattaa olla itsestäänselvyys kauan kasvissyöjänä olleelle, mutta aloittelijalle ei välttämättä olekaan ihan selvää, miksi proteiinintarvetta ei voisi täyttää pelkästään maitotuotteilla tms. Enkä kyllä itse ollut tietoinen mistään b12-vitamiineista ennen kasvissyöjäksi ryhtymistä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole leikkiä vahingossakaan kenenkään terveydellä...

10 vuotta täytettyään. Tietenkin ensin olin huolissani, mutta en tyrmännyt. Kävimme juttelemassa ravitsemusterapeutilla. Siellä selvisi mullekin, että syytä huoleen ei ole. Tuli myös koulun lääkärintarkastus, jossa lääkäri totesti, että ei ihminen lihaa tarvitse: tytön kasvissyönti on ok. Tuosta on nyt 3,5 vuotta, koulussa on saanut aina kasvisruoan (no, alkuun sen sisällöstä oli hiukan erilaiset käsitykset..). Itse laitan kotona hänelle omat ruoat, ellemme satu itsekin samaa syömään. Kyseessä on Apserger-lapsi, muuten ehkä saisi jo kehitellä itse itselleen ruokia. En koe kauheasti rasittuvani kahden erilaisen ruoan tekemisestä. Jos on kiire ja pitää olla jotakin heti kun tulen töistä, syö sitten vaikkapa paistettua peruna-sipuliseosta ja munakkaan;-D.



Varmuuden vuoksi tyttö syö Multivitaa joka päivä. Papuja yms. saisi syödä myös..soijarouhe menee erilaisissa ruoissa, mutta usein tuntuu, ettei ehkä saa kaikkea tarvitsemaansa. Toisaalta: saako sitä hamppareita ja ranskalaisia ahmiva ikätoverinsakaan? Ja itse söin tosi yksipuoleisesti parikymppiseksi saakka.

Ehdottomasti kannattaa tutustua yhdessä uusiin proteiinin lähteisiin. Ei sitten mene sormi suuhun, kun pitäisi itse alkaa valmistamaan ruokaa isona. Myös uusiin makuihin totutteleminen vie oman aikansa. Itse pidin heti alussa soijasuikaleista mutta tofuun olen tottunut vasta useamman kasvissyöntivuoden jälkeen. Sen koostumus on vain niin erilainen kuin mihin olen tottunut. Myös linssit kipusivat heti suosikkilistalleni mutta papujen kanssa arastelin pitkään ennen kuin löysin ne omat lempparini. Sieniäkin olen alkanut käyttämään vasta viimeisen vuoden aikana muutoinkin kuin pitsan päällä ja kanttarellikastikkeessa. Ensimmäiset vuodet meneekin siinä harjoittelemisessa, eikä se ketään tapa. Vain kokeilemalla selviää mistä pitää ja mistä ei. Täytyy vain muistaa, että mitään ei saa hylätä ensimmäisellä kerralla, sillä kestää aikansa ennen kuin uusiin juttuihin tottuu.

Noin suuri asia kun että syökö lihaa vai ei, pitää olla jokaisen ikioma ratkaisu. En aio lastani pakottaa, joten he kasvavat kasvissyöjinä niin kauan kuin itse haluavat. 4-vuotiaani oikein kauhistui, kun ajatteli mahdollisuutta alkaa syödä lihaa.

Itse aloin kasvissyöjäksi 14-vuotiaana. Hyvin on mennyt alusta alkaen. Jos ruokavalioon kuuluu jatkossakin maito, juusto ja munat ei mitään ongelmaa ole! Eikä vegaaniruokavaliokaan ole yhtään huono, vaatii vaan hieman enemmän vaivannäköä sekä rahaa.

Koita äitinä pitää huoli, että tyttösi ei ala käyttää liian paljon puolivalmisteisia soijaruokia, vaan opettelee alusta alkaen monipuolisten kasvisruokien tekemisen alusta alkaen, kuten esimerkiksi intialaisia kasvisruokia. (Soijavalmisteissa on kohonnut rintasyöpäriski, joka on hyvä tiedostaa)

Tuolla ylempana tuli hyvat ohjeet silta jonka 13v tytar pari kuukautta sitten kokeili.



Koko perhe voisi syoda 2X vkossa kasvisruoan. Tekis hyvaa monen suomalaisen kolesterooli ja verenpainearvoille. Hyvin tehty kasvisruoka on hyvaa ja terveellista. Toki vaatii hieman paneutumista jos ei ennen ole niita kokkaillut. Kasvisruokahan ei ole vain riisi ja salaatti jos muu perhe syo pihvin riisin ja salaatin.



Koulussa saa kasvisruoan, jonka ravintoarvot on kasittaakseni mietitty. Kannattaa hyodyntaa.



Teini itsekin vahan kokkailemaan, voi olla etta kaventuu aidiltakin vyotaro kasvisruoan myota.