Lue keskustelun säännöt.
Onkó kukaan onnistunut pelastamaan liittoaan siinä vaiheessa kun kotitöiden jako on ISO ongelma?
23.10.2005 |
Olen niin lopen kyllästynyt (ja taitaa olla molemminpuolinen tunne) tappelemaan kotitöiden jaosta............Ollaan kumpikin kokopäivätöissä ja suht samassa asemassa, mulla parempi liksa. Ja silti teen 90% kaikki kotihommat ja se 10% koostuu sitten isommista remontti yms. hommista. Arjen rutiinit hoidan 99%
Meillä on erilaisten kriteerit milloin sotku häiritsee ja mikä on tavoitteellinen puhtaus-järjestys-siisteystaso. Mies on patalaiska tässä suhteessa -myöntää itsekin. Lapset on pieniä 4v ja 1,5v ja heidän hoitoonsa mies osallistuu ihan suht kivasti ja oma-aloitteellisesti mutta ne kotihommat, niihin ei tartu kirveelläkään. En jaksa tapella asiasta enää, 10 vuotta siitä on keskusteltu ja oli mm. syy miksen ollut innostunut lapsien " hankinnasta" kaan moneen vuoteen. Ja ne pahimmat pelot toteutui juuri niin kuin pelkäsinkin, minä hoidan kaupassakäynnit, ruoanlaiton, keittiön raivauksen, pyykinpesun jne.
Mies on sitä mieltä että valitan perusteetta, hän tekee talon/pihan hommia ja osallistuu lasten hoitoon omasta mielestään tasapuolisesti. Olo on jokseenkin epätoivoinen ja viikonloppuäitiys houkuttaisi. Tai edes jos muuttaisi pariksi kuukaudeksi pois että mies tajuaisi mitä kaikkea pitää tehdä koko ajan että talo pysyy järjestyksessä.....
Lakko ei auta, mihinkään vuoro-rasti-ruutuun systeemiin mies ei suostu ( kun ei ole yhteisymmärrystä siitä mitä on PAKKO tehdä), keskustelu aiheesta menee tuskastuttavan samaa rataa, joskus auttaa vajaaksi viikoksi, enää ei edes auta :(
Mitä tässä voi tehdä? Tuntuu niin tyhmältä erota jakamattomien kotitöiden takia...
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 10:42"]
Mistä lähtien tiski- ja pyykinpesukoneen käyttäminen käy kotityöstä?
[/quote]
Ainakin miehen mielestä. Kumma juttu, että naisen työnä tuo on pikkujuttu, mutta miehelle se on niin vaivalloista. Miehen selkä ei taivu sen vertaa, että saisi omat astiat koneeseen saati että tyhjentäisi puhtaat astiat kaappiin. Sama juttu on pyykinpesun kanssa.
Minä jouduin yllättäen viikoksi sairaalaan. Olipa kiva tulla kotiin, kun likapyykkiä oli vuori pestäväksi. Tiskikone oli tyhjä, sinne kun oli jäänyt puhtaat astiat, mutta tiskipöydällä oli likaisia astioita kahteen koneelliseen. Eikä mitään muutakaan oltu tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari huomiota:
Jos ap tiesit ongelmasta ja mietit asiaa ennen lastentekoa, miksi sitten teitte lapset? Hankalampi erota nyt. Harvemmin puolison huonot puolet lakkaavat lapsiperhe-elämässä häiritsemästä.
Sinä joka ehdotit aiivoojan palkkaamista - minusta sen palkkaa kyllä mies tässä tapauksessa. Onhan hän se joka kieltäytyy tekemästä osuuttaan.
Minusta paras tapa olisi istua alas ja jakaa paperille ne työt mitä pidetään tarpeellisina ja sitten katsoa mitä molemmat haluavat ja voivat tehdä. Jonkunlainen työnjako ja omat vastuualueet. Ja se joka ei tee osuuttaan, palkkaa vaikka ulkopuolisen tekemään. Joku ratkaisu on löydettävä.
Tiskikoneen käyttäminen tarkoittaa ensinnäkin sen täyttämistä (ellei saa kaikkia perheenjäseniä tajuamaan, että likaiset astiat pannaan heti koneeseen. Tätä muuten varsinkaan pojat eivät tee, jos isä näyttää huonoa esimerkkiä). Astioita ym. ei koneeseenkaan asetella miten vain, jos haluaa pitää ne ehjinä ja saada puhdasta aikaan. Toisekseen se kone täytyy myös purkaa (astiat oikeille paikoilleen, niin että ne löytää tarvitessaan). Ellei käytetä all-in-one -pesuainetta, joutuu noita muitakin aineita aika ajoin lisäämään, tietysti silloin tällöin tarpeen mukaan käytetään konetta tyhjänä koneenpuhdistusaineella, jotta kallis laite kestäisi käytössä. Hanakin täytyy sulkea mennen tullen, ellei vesivahinkoa halua. Mikään tuosta ei ole sinänsä vaikeaa, paitsi ellei halua opetella ja ottaa vastuuta, toisaalta kaikki tuo on kuitenkin työtä, joka ei itsestään tapahdu! Koneen käyttämisen lisäksi on tietenkin sitten se muu tiski ja keittiön siistiminen, mihin se kysyjältä unohtui?
Hyvä muuten, että kysyit tuosta pyykinpesukoneen käyttämisestä. Jostain syystä pyykinpesu mielletään vain koneen käyttämiseksi. Tosiasiassahan pitäisi puhua vaatehuollosta, siihenhän kuuluu koko työketju likaisista vaatteista niiden keräämiseen, lajitteluun, tahranpoistoon, mahdolliseen esipesuun, pesuun, kenties erilliseen linkoukseen (ainakin käsinpesussa), auki lyömiseen ja kuositteluun, kuivaukseen (menetelmästä riippuesn siihen kuuluu monta vaihetta, vaikkapa kantamista, ripustamista, sateen/kovan tuulen ennakoimista, poishakua. Hyvä, jos tässä vaiheessa saa jo kaiken kaappeihin, tietysti omille paikoilleen. Usein on kuitenkin vielä korjausompelua, silittämistä, mahkelointia (kerralla kaikki tarkoittaa uutta reissua mankelitupaan?) ja taas kaikki omille paikoilleen samalla kun miettii, mitä kukin huomenna päällensä pukee. Ennakoiva tietysti miettii viimeistään ostaessaan, miten ostos huolletaa, onko hankala väri tai pesulämpötila, vaikeasti silitettävä jne. Varmaankin tästä jotain unohtui, halusinpahan vain kertoa, ettei pelkkä koneiden käyttö valmista tee.
Minä nostin ketjun koska oli aivan kuin omasta kynästä kirjoitettu. Meidän perheessä on sama tilanne nyt ja kaipasin vinkkejä.....
Hassua kun joku nosti näin vanhan ketsun. Luin pari riviä ennenkuin tajusin että alkuperäinen aloitus oli omani; niin tutulta kaikki kuulosti.
Tilannepäivitys; samaa rataa mennään edelleen mutta harvemmin tapellaan asiasta. En jaksa. Olen tottunut siihen että mulla on eri kriteerit siisteyden suhteen. Välillä pinna menee totaalisesti ja suunnittelen eroa; välillä jaksan sietää tilannetta. Nyt lapset on jo isompia joten heistä on apua mutta mies on kyllä edelleen kaamea sottapytty ja kotityölaiska