Miksi ihmisiä tuntuu ärsyttävän, jos teemme kolmannen lapsen?
Olen tässä pohdiskellut ääneen useammallekin kaverilleni että olemme harkinneet kolmannen lapsen "hankintaa".
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kommentit ja ilmeet ovat olleet omituisia, joita en oikein ymmärrä.
Esimerkiksi yksi kaveri pyöräytti silmiään ja totesi kuivakalla ja ivallisella äänellä että "jahas" ja vaihtoi heti puheenaihetta. (enkä kuvittele sitä äänensävyä, tunnen hänet todella hyvin)
Toinen sanoi ihan suoraan että "haloo, älä ole tosissasi" eikä jatkanut mitenkään, kun kysyin että miksen olisi.
ja esim. omalle äidilleni kun puhuin, tämä oli vaan hiljaa. Täysin hiljaa. (ei normaalia äidilleni, tarkoittaa, että hänellä on jotain asiaa vastaan muttei sano mitään ja se hiljaisuus kyllä puhuu puolestaan)
En käsitä miksi muut ovat näin negatiivisia tällaisesta asiasta? Itsehän me lapsemme kasvatamme. Olemme ihan tavallinen perhe, lapset ovat iloisia ja onnellisia, tavallisia lapsia. Meillä on heille aikaa. Emme "vaivaa" heillä muita esim. lapset ovat ehkä pari kertaa vuodessa hoidossa äidilläni tai miehen vanhemmilla.
Olemme työssäkäyviä, mies kokopäiväisesti ja mä olen taas hoitovapaan jälkeen ollut osa-aikaisena, jotta lapsille ei ole tullut hirveän pitkää hoitopäivää.
Lapset eivät ole siis mitään pikkuvauvojakaan ja heilläkin on 3 vuotta ikäeroa, joten ei ole edes mitenkään raskasta, kotimme on siisti ja tilaakin olisi vielä yhdelle.
Mistä siis kiikastaa?
Ja ei, en odota mitään onnenhihkaisuja ja aiheesta pitkään puhumista, mutta kummastuttaa selkeä negatiivinen vastaanotto.
Ainoastaan yksi kavereistani reagoi myönteisesti, hymyili ja sanoi että lapset ovat kyllä parasta mitä hänelle on suotu, mikä oli mielestäni sellainen mukavan positiivinen reagointi pohdiskeluuni.
Kommentit (40)
että lapsesi ovat vain pari kertaa vuodessa äidilläsi? Pienempinäkin näin? Aika hyvin jos näin on.
Ehkä olet joutunut perumaan menojasi, puhunut pääasiassa lapsistasi/valittanut kun mihinkään ei pääse tms.?
Usein ajatellaan että ajetaan itsensä piippuun tekemällä lapsia monta, vielä kun edelliset kuitenkin aika pieniä. Ja sekin, että onko se sitten kuitenkin sellainen aika itsekäs toive, joka ei niinkään perustu järkevään ajateluun.. meitähän on tääläl jo suht paljon. Toki niinhän se on myös ensimmäisten kohdalla. Ihmisten ei välttämättä ole helppoa ymmärtää miksi juuri teidän täytyy täyttää maa. Ehkäpä lapsesi ovat äänekkäita tai muuten vaan läsnäolijoiden mielestä väsyttäviä? Silloin voi käydä mielessä että voi ei, vielä kolmas tuollainen..
minäkään tuollaisia rektioita. Ehkä tuo kaksi lasta on niin suosittu lukumäärä, että jotkut ei ymmärrä miksi hankkia enempää...tiedä häntä.
Mutta oma äitini totesi kun kerroin odottavani toista, että "en kyllä onnittele!" Soitti mulle sitten takaisin ensijärkytyksestä toivuttuaan ja onnitteli, sanoi että pelkää vain miten minä jaksan sitten kun esikoinen on 2v ja vauva syntyy.... että semmosta. En kyllä edes suuttunut äidilleni, kun tunnen hänet... Esikoinen on ollut helppo lapsi (tähän mennessä), joten uskon toisestakin selviäväni. Ja onhan lapsillä isäkin.
tehkää ihmeessä kolmas jos teistä siltä tuntuu ja jos vielä tuntuu niin neljäski eikait ympäristöä tartte eikä kannata kuunnella meilläki neljä
Me teimme kolmannen lapsen ja samanlaista olemme kohdanneet. Ihmiset kauhistelevat ääneen, että kuinka KAMALAN suuri perhe meillä on ja neuvoja satelee: kannattaa laittaa isommat päiväkotiin, kun tulee olemaan niin rankkaa. (ei tämä minusta kyllä mitään rankkaa ole)
Olemme saaneet asiattomia kommentteja useassa paikassa, siitä että meillä on NIIN suuriperhe ja kerran taisi korvalääkärikin mainita jotain suuresta laumastamme ja päivitellä asiaa.
En voinut kuvitellakkaan, että 5 henkinen perhe olisi NIIN suuri. Ja että monet tuntuu ottavan säälivän asenteen meitä vanhempia kohtaan. Tuntuu kuin olisimme jotain friikkejä. Joku kysyikin kerran, että mihin lahkoon kuulumme. Ja ei, emme kuulu mihinkään lahkoon.
tulin siihen tulokseen että johtuu siitä kun ihmisiä ärsyttää kun joku rikkoo ns trendiä eli hankkii kahden sijasta kolme lasta ja kenties jättää sen kultaisen noutajan hankkimatta...tai sit kyse siitä että ärsyttää kun joku toinen jaksaa ja itse ei?
tulin siihen tulokseen että johtuu siitä kun ihmisiä ärsyttää kun joku rikkoo ns trendiä eli hankkii kahden sijasta kolme lasta ja kenties jättää sen kultaisen noutajan hankkimatta...tai sit kyse siitä että ärsyttää kun joku toinen jaksaa ja itse ei?
jos läheisetkin käyttäytyvät noin, niin luulisi ettei mistään kateuden ärsytyksestä todellakaan ole kyse vaan ihan siitä että jo aavistavat että tulee raskaat ajat. Kolme nyt ei vielä mahdottoman paljon ole, mutta sopeuduttava siinäkin on siihen että ihan kaikkeen ei enää ehdi ja apua joutuu pyytämään, elleivät isommat ole jo siinä iässä että uskaltaa jättää keskenään kotiin. Mitä jos joku lapsista vaikka sairastuu? Kaikkea tälläista on ihan vastuullista miettiä ennenkuin omassa vauvakuumeessaan alkaa lisää lapsia hankkimaan
Sitä että joku tekee jotain eri tavalla ja kykenee suurempaan kuin itse...
Ehkä kaverit pyörittelee silmiään just siksi, että tekin haluatte muodikkaasti vähintään kolme lasta.
Kaksi lasta rupeaa olemaan harvinaisuus. Joko jää yhteen tai sitten on vähintään kolme. Ja kaikista trendikkäintähän taitaa olla neljä lasta. Etenkin jos kummatkin vanhemmat on myös uraputkessa. Silloin ihan tosi makeeta!
Eihän tuollaista kannate etukäteen edes murehtia. "mitä jos joku lapsista vaikka sairastuu" Jos täytyy sairauksia, kuolemaa yms murehtia, niin miksi kenenkään kannattaisi tehdä yhtään lasta?
Ja ap, mikäs sen ihanampaa, kuin iso perhe. En sano suurperhe, koska sitä ei mielestäni vielä 3 lasta tee. :)
tulin siihen tulokseen että johtuu siitä kun ihmisiä ärsyttää kun joku rikkoo ns trendiä eli hankkii kahden sijasta kolme lasta ja kenties jättää sen kultaisen noutajan hankkimatta...tai sit kyse siitä että ärsyttää kun joku toinen jaksaa ja itse ei?
jos läheisetkin käyttäytyvät noin, niin luulisi ettei mistään kateuden ärsytyksestä todellakaan ole kyse vaan ihan siitä että jo aavistavat että tulee raskaat ajat. Kolme nyt ei vielä mahdottoman paljon ole, mutta sopeuduttava siinäkin on siihen että ihan kaikkeen ei enää ehdi ja apua joutuu pyytämään, elleivät isommat ole jo siinä iässä että uskaltaa jättää keskenään kotiin. Mitä jos joku lapsista vaikka sairastuu? Kaikkea tälläista on ihan vastuullista miettiä ennenkuin omassa vauvakuumeessaan alkaa lisää lapsia hankkimaan
ärsyttääkö muita se kolmas lapsi, vai se, että pähkäilet sitä ääneen?
Te teette sen määrän lapsia kuin teille sopii, ei sitä tarvitse ympäriinsä kuuluttaa.
Suomessa nyt (mukamas) noudatetaan tiettyä kaavaa. Rippikoulun käyneeltä kysellään aina tyttö- tai poikakaverista. Hiukan vanhemmalta, joka seurustelee, kysellään kihloista. Kihlojen jälkeen häistä. Häiden jälkeen vauvasta. Vauvan jälkeen toisesta. Sitten kaava onkin täytetty ja kuuluisi lopettaa, mutta jotkut ihmeelliset ihmiset tekevät sitten vielä kolmannen lapsen, tai jopa neljännen, ja jopa ilman hyvää syytä eli toivoakseen jompaa kumpaa puuttuvaa sukupuolta.
Ja tuo edellä oli kieli poskessa kirjoitettu, mutta valitettavan todeksi omassa elämässä havaittu. Meillä on esikoinen vielä alle vuoden, ja silti tutut on jo kyselleet toisesta vauvasta... Naurattaa lähinnä. Eikä vaikuta meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmiin.
tulin siihen tulokseen että johtuu siitä kun ihmisiä ärsyttää kun joku rikkoo ns trendiä eli hankkii kahden sijasta kolme lasta ja kenties jättää sen kultaisen noutajan hankkimatta...tai sit kyse siitä että ärsyttää kun joku toinen jaksaa ja itse ei?
jos läheisetkin käyttäytyvät noin, niin luulisi ettei mistään kateuden ärsytyksestä todellakaan ole kyse vaan ihan siitä että jo aavistavat että tulee raskaat ajat. Kolme nyt ei vielä mahdottoman paljon ole, mutta sopeuduttava siinäkin on siihen että ihan kaikkeen ei enää ehdi ja apua joutuu pyytämään, elleivät isommat ole jo siinä iässä että uskaltaa jättää keskenään kotiin. Mitä jos joku lapsista vaikka sairastuu? Kaikkea tälläista on ihan vastuullista miettiä ennenkuin omassa vauvakuumeessaan alkaa lisää lapsia hankkimaan
ärsyttääkö muita se kolmas lapsi, vai se, että pähkäilet sitä ääneen?
Te teette sen määrän lapsia kuin teille sopii, ei sitä tarvitse ympäriinsä kuuluttaa.
joiden kanssa puhutaan muustakin kuin vain säästä tai vaatehankinnoista. Mielestäni ystävät ja hyvät kaverit ovat sellaisia, joille voi pähkäillä mitä sitten tahtookin.
Ja siis ei tosiaankaan olla mummoja kuormitettu lastenhoidolla, ihan totta puhuin, kun kirjoitin että ovat pari kertaa vuodessa mummolla hoidossa. Toki me siis käydään mummoilla useammin, mutta itse siellä silloin lapsemme hoidetaan.
Ja mikään muotiasia tämä ei kohdallamme tosiaankaan ole, ei kai kukaan oikeasti edes tee lapsia sen vuoksi, että olisi "muodissa" joku tietty lukumäärä :D
ap
että ethän ap vain ole toisen lapsen jälkeen sanonut, että ikinä ei enää tehdä lasta ja toistellut tuota samaa mantraa kerrasta toiseen, sanoen kuinka silloin on niin väsynyt, ei yövalvomisia jaksa kukaan, nyt on niin helppoa.
Täytyy sanoa, että tuttavapiirissä on muutama tuollainen kahden lapsen vanhempi tehnyt oikein selväksi, että ei ikinä enää, kun se vauva-aika on niin kauheaa. Ja kappas vaan, sitten ilmoitetaankin niin silmät loistaen "meille tulee vauva" tai "me yritetään vauvaa". Ehkä on mielessä tullut tuolloin ajateltua, että OMG, ois pitäny suunsa kiinni silloin aikanaan... ;)
..onpa tosiaan omituisia reaktioita tullut sinulle. Meillä on kolme lasta 1,5v ikäeroilla ja kaikki ovat olleet aina iloisia ja innoissaankin kun uudesta tulokkaasta on kerrottu. Iät tällä hetkellä 3,5v 2v ja 6kk. Asiat meilläkin ok, raskasta on tietty välillä jos paljon sairastellaan tai mies on työmatkalla pitempään tms.mutta en ole kellekään valittanut eikä normiarki ole minulle ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä kolmen pienen kanssa.
Vanhin on hoidossa ollut pari kertaa yön yli, muuten muutaman tunnin pätkiä pari-kolme kertaa vuodessa ihan vaan siitä syystä että minä odotan aina että joku pyytää hoitoon, olen huono avun/vapaan pyytäjä.
Jos siltä tuntuu että jaksat vielä yövalvomiset ja siinä samalla kuitenkin isommat hoitaa niin antakaa palaa vaan! ;) Kannattaa toki miettiä ihan realistisesti että mitä teet/miten selviydyt jos tulee koliikkia tms.
että ethän ap vain ole toisen lapsen jälkeen sanonut, että ikinä ei enää tehdä lasta ja toistellut tuota samaa mantraa kerrasta toiseen, sanoen kuinka silloin on niin väsynyt, ei yövalvomisia jaksa kukaan, nyt on niin helppoa.
Täytyy sanoa, että tuttavapiirissä on muutama tuollainen kahden lapsen vanhempi tehnyt oikein selväksi, että ei ikinä enää, kun se vauva-aika on niin kauheaa. Ja kappas vaan, sitten ilmoitetaankin niin silmät loistaen "meille tulee vauva" tai "me yritetään vauvaa". Ehkä on mielessä tullut tuolloin ajateltua, että OMG, ois pitäny suunsa kiinni silloin aikanaan... ;)
joskus pikkuvauva-aikoina huonosti nukuttujen öiden jälkeen väsyneenä parahtanut, että yövalvominen huutavaa vauvaa kanniskellen on kamalaa, mutta toisaalta, kukapa ei olisi sitä mieltä? Vai nauttiiko siitä muka joku...?
Ystäville voi mun mielestä puhua ihan suoraan, siltä kun tuntuu, hyvinä ja huonoina aikoina.
En kuitenkaan ole siis mielestäni mitenkään ylenmäärin voivotellut vauva-arkea, sillä onhan vauva-aika myös ihanaa, valvomisten lomassakin.
Jos joku on sitä mieltä, ettei lisää lapsia tule hankkia, jos kokee yövalvomiset epämiellyttäväksi (tai sanoo sen ääneen), niin aika kummallinen ajatustapa. Yövalvomiset ovat kuitenkin niin pieni aika, loppujenlopuksi.
ap
mutta läheltä kyllä piti naapureiden tapauksessa..
Kahden lapsen jälkeen oltiin jo niin uraa aloittelemassa taas kotonaolon jälkeen ja kas kummaa kun töissä olikin raskasta käydä niin että helpompaa olisi kotona.. no se ei vielä mitään, mutta kun perheen isän veljen perheessä odotettiin vauvaa, niin saman tien alettiin odottaa heilläkin. Tämä tapaus oli vuoden ikäinen kun isän sisko alkoi odottaa, kappas vaan, taas oltiin naapurissa raskaana kuukauden päästä.. Sääliksi kävi jo naapurin isännän vanhempia, jotka yrittävät olla apuna tasapuolisesti ja olisi varmaan ollut kiva näiden sisarustenkin nauttia nyt esikoisen syntymästä ilman, että naapurinemäntä on jatkuvasti viisaampi ja tietenkin tarvitsevat jatkuvasti lastenhoitoapua.
Eli toisinsanoen, syitä voi olla monia noihin kommentteihin, vaikeaa niitä on täältä asiaa tuntematta analysoida. Tuskin sinäkään ap ihan kaikkea aivan rehellisesti täällä kertoisit. Miksi sinulle on niin tärkeää että kaikki hehkuttaisivat teidän kolmatta yritystä? He ovat jo kaksi kertaa iloinneet kanssanne. Vaikka siitä kolmannesta tulee ihan varmasti yhtä tärkeä, se odotuksen jännittävyys kyllä haihtuu ja laimenee. Ei se enää ole niin hurja uutinen kuin miltä se teistä itsestä tuntuu.
Ette julista, vaan toimitte. Miksi julistaa ennakoon? Mita haette silla?
"It's bad luck to tell others what you're hatchin' " ;)
enempää hoidettavia ja hyysättäviä?
Kaverit ihmettelee miksi lähdet rumbaan uudestaan?
Meillä 3 lasta ja kukaan ei ole ainakaan ääneen negatiivista sanonut.