Millaisia äärimmäisiä menetelmiä käytätte lastenne rauhoittamiseen?
Saisiko niitä menetelmiä käyttää vieraskin aikuinen? Viittaan tuohon juttuun, jossa lapsi oli viety kylmään suihkuun vaatteineen.
- Meillä suurin rangaistus on iän kaiken ollut aresti. Siis omaan huoneeseen taluttaminen tai sylissä sinne nostaminen, ei repiminen. Jäähypenkkiä ei ole käytetty, sellaista käsitettä ei edes tunnettu 20 vuotta sitten kun sain esikoisen.
Myös toinen aikuinen saisi tehdä saman. Mutta meillä EI saa satuttaa, ei saa solvata ja nolata lasta myöskään sanallisesti. Eikä niin saa tehdä kukaan muukaan.
Kommentit (55)
menetelmiä rauhoittamiseen. Lapsia neljä, nyt 11, 14, 15 ja 16-v. eivätkä koskaan ole tarvinneet "rauhoittamista".
minkälaisia perheitä ne oikein ovat,jossa lapset muka riehuu niin,että pitää rauhoittaa,pitää kiinni ja kärrätä vaatteet päällä kylmään suihkuun?
roskasakkia,sanon minä.
ei normaalit ihmiset tee sellaista.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
Kenties tapauksessasi kulmien kurtistaminen vuonna 2003. Meillä on käytetty arestia, viimeksi kai 1996. ap
minkälaisia perheitä ne oikein ovat,jossa lapset muka riehuu niin,että pitää rauhoittaa,pitää kiinni ja kärrätä vaatteet päällä kylmään suihkuun?
roskasakkia,sanon minä.
ei normaalit ihmiset tee sellaista.
Normaaleissa perheissä ei todellakaan tapahdu mitään tuollaista.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
Erityisesti silloin kun ei tajua / kuule puhetta raivoamiseltaan. Onko kaikki myöhäistä jo, ?
Kolme poikaa ja korkeintaan viisi kertaa yhteensä tarvinnut noin tehdä.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
ja lapsen nostaminen pois pahanteosta (tai oikeastaan vasta aikeesta). Vanhinkin on jo 17 v ja uskoo puhetta.
yhtä lasta jouduin pitämään väkisin sylissä. Saman saisi tehdä joku muukin, mutta ei tosiaankaan mitään, mikä järkyttää lasta.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
vakavia ongelmia yläasteella ja niitä pahensivat päihteiden väärinkäyttö. Olimme tätä ennen jo hakeneet apua perheneuvolasta, mutta ilman tulosta - olisi pitänyt olla ilmeisesti isokin rikollinen jotta apua olisi saanut. Pojalla oli kyllä kasvatukselliset rajat ja rangaistukset sääntöjen rikkomisesta, mutta ei se juurikaan auttanut. Karkasi kotoa, lintsasi koulusta ja käytännössä toisen meistä olisi pitänyt jättää ansiotyö kokonaan jotta olisimme voineet vahtia häntä. Tilanne oli kohtuuton ja vaarallinenkin muille lapsille.
Tilanne alkoi aueta vasta sen jälkeen kun poliisi oli hakenut pojan talteen. Silloin tuli sosiaalihoitaja, lastenvalvoja ja vasta silloin saimme heidät kaikki nokikkain koulukuraattorin kanssa. Poika oli koulukodissa kaikkiaan 2,5 vuotta ja paluu perheeseemme onnistui kertalaakista. Nyt poika on jo 20-vuotias ja opiskelee ammattikorkeassa ja on sanonut yläasteajastaan että olivat hämäriä aikoja eikä voi itsekään ymmärtää itseään. Kaveri, jonka kanssa poika käytti alkoholia, kuoli kolarissa vuosi sitten. Ajoi kännissä ulos tieltä moottoripyörällä.
Ensimmäinen asia, jonka perheterapeutti meille vanhemmille opetti käytyään tilanteemme läpi, oli: älkää syyllistäkö itseänne! Eikä edes palsta pysty siihen, sori vaan.
saavat kotona raivareita, joiden seuraksena pitää kutsua poliisi?????!!!!!
En tajua. Vanhempien kannattaisi katsoa peiliin, sieltä se vika löytyy.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
vakavia ongelmia yläasteella ja niitä pahensivat päihteiden väärinkäyttö. Olimme tätä ennen jo hakeneet apua perheneuvolasta, mutta ilman tulosta - olisi pitänyt olla ilmeisesti isokin rikollinen jotta apua olisi saanut. Pojalla oli kyllä kasvatukselliset rajat ja rangaistukset sääntöjen rikkomisesta, mutta ei se juurikaan auttanut. Karkasi kotoa, lintsasi koulusta ja käytännössä toisen meistä olisi pitänyt jättää ansiotyö kokonaan jotta olisimme voineet vahtia häntä. Tilanne oli kohtuuton ja vaarallinenkin muille lapsille. Tilanne alkoi aueta vasta sen jälkeen kun poliisi oli hakenut pojan talteen. Silloin tuli sosiaalihoitaja, lastenvalvoja ja vasta silloin saimme heidät kaikki nokikkain koulukuraattorin kanssa. Poika oli koulukodissa kaikkiaan 2,5 vuotta ja paluu perheeseemme onnistui kertalaakista. Nyt poika on jo 20-vuotias ja opiskelee ammattikorkeassa ja on sanonut yläasteajastaan että olivat hämäriä aikoja eikä voi itsekään ymmärtää itseään. Kaveri, jonka kanssa poika käytti alkoholia, kuoli kolarissa vuosi sitten. Ajoi kännissä ulos tieltä moottoripyörällä. Ensimmäinen asia, jonka perheterapeutti meille vanhemmille opetti käytyään tilanteemme läpi, oli: älkää syyllistäkö itseänne! Eikä edes palsta pysty siihen, sori vaan.
enää muuta voinut. Mäkin kyllä istuin avuksi sen aikaa, kun odotettiin poliisipartion tuloa.
vakavia ongelmia yläasteella ja niitä pahensivat päihteiden väärinkäyttö. Olimme tätä ennen jo hakeneet apua perheneuvolasta, mutta ilman tulosta - olisi pitänyt olla ilmeisesti isokin rikollinen jotta apua olisi saanut. Pojalla oli kyllä kasvatukselliset rajat ja rangaistukset sääntöjen rikkomisesta, mutta ei se juurikaan auttanut. Karkasi kotoa, lintsasi koulusta ja käytännössä toisen meistä olisi pitänyt jättää ansiotyö kokonaan jotta olisimme voineet vahtia häntä. Tilanne oli kohtuuton ja vaarallinenkin muille lapsille.
Tilanne alkoi aueta vasta sen jälkeen kun poliisi oli hakenut pojan talteen. Silloin tuli sosiaalihoitaja, lastenvalvoja ja vasta silloin saimme heidät kaikki nokikkain koulukuraattorin kanssa. Poika oli koulukodissa kaikkiaan 2,5 vuotta ja paluu perheeseemme onnistui kertalaakista. Nyt poika on jo 20-vuotias ja opiskelee ammattikorkeassa ja on sanonut yläasteajastaan että olivat hämäriä aikoja eikä voi itsekään ymmärtää itseään. Kaveri, jonka kanssa poika käytti alkoholia, kuoli kolarissa vuosi sitten. Ajoi kännissä ulos tieltä moottoripyörällä.
Ensimmäinen asia, jonka perheterapeutti meille vanhemmille opetti käytyään tilanteemme läpi, oli: älkää syyllistäkö itseänne! Eikä edes palsta pysty siihen, sori vaan.
Itsekin pelkään vastaavaa, vaikka olemmekin normaali perhe ja meillä on normaalit lapset, vasta 2-, 4- ja 6-vuotiaat. Mutta ikinä ei tiedä, mitä se murrosikä tuo tullessaan.
uutenavuotena. Tulin siis aiemmin kotiin kuin oltiin sovittu. Nuoret, n.15v olivat aikalailla päissään. ensimmäinen toimenpide oli ottaa yhteyttä näiden nuoren kavereiden vanhempiin. Tästä oma poikani suuttui niin että oli lähdössä ympäripäissään nuoruuden viinahöyry uhmassaan ties minne ja minähän en sitä siinä kunnossa enkä mielentilassa päästänyt yhtikäs minnekään, niinpä seisoin oven edessä ja kun hän meinasi väkisin mennä minun ohi, jouduin kyllä aika ronskein ottein painamaan poikaa seinää vasten ja pitämään aloillaan ennekuin rauhoittui ja tajusi että minnekään ei pääse. Tämän saisi myös muut tehdä.
Että ymmärrän kyllä tuota edellistä jossa nuorta pidettiin väkisin paikoillaan.
Meilläkin on ihan hyvä äiti-lapsi suhde, tavallinen perhe (vaikkakin vanhemmat eronneet), ei alkoholiongelmia tms. vanhemmilla, mutta näitten nuorten kanssa tälläisia äärimmäisiä tilanteita voi näköjään eteen tulla.
Mutta eikös jo joku pikkuvauvojen palstamammaäiti ehtinyt jo ojennella peiliä kirjoittajalle. Täällä on väkeä joka tekee parhaansa syyllistääkseen ketä tahansa mistä tahansa, pääasia että saadaan jollekulle oikein paha mieli.
väärään porukkaan. Vaikka kuinka olisi hyvä rakastava isä ja äiti, niin silti voi joskus ympäristö viedä väärään suuntaan: (.