Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhe ulkomaille miehen työn perässä
28.02.2011 |
Mieheni työ muuttaa Saksaan ja perheemme muuttaa mukana. Lapsemme ovat pieniä ja olen ollut mielelläni kotiäitinä. Itselläni ei ole "työpaikkaa johon palata", joten itse olen ollut asialle avoin. Tottakai paljon jää sukua, ystäviä, rakkaita ihmisiä tänne Suomeen, mutta minun mielestäni on tärkeintä olla perheenä, lapset isänsä kanssa ja minä aviomieheni kanssa. Nyt nimittäin mieheni työ on kovin reissailevaa ja on paljon poissa kotoa. Se on ollut ajoittain rankkaa, täälläpäin missä asumme ei ole juuri tukiverkkoa.
Tunnen suurta painostusta tästä muuttoasiasta siis lähinnä sukulaisilta (ovat varmaan vaan suruissaan ja huolestuneita), appivanhemmat eivät ole keskustelleet asiasta kanssamme oikeastaan yhtään. Miten selittää tämä asia läheisille? On tämä rankkaa meillekin, mutta naiivista pidän tätä meidän perheen mahdollisuutena, avartavana kokemuksena, elämää rikastuttavana (ehkä). :) Lentokoneet, laivat, junat, bussit kulkee. Ja sähköpostit liikkuu!
Onko samassa tilanteessa olevia? Tai minkälaisia mielipiteitä asia herättää? Onko jotain vinkkejä?
Hyvää kevättä kaikille, aurinko paistaa (siellä Saksassakin). :)
Kommentit (12)
Sukulaiset kyllä sopeutuvat päätökseenne ja varmasti jossain vaiheessa pitävät hyvänä asiana että pääsevät helposti lomailemaan teidän luokse. Saksaan on hyvät yhteydet!
Itse lähdimme miehen työnperässä ja kolme vuotta olimme ulkomailla. Sen jälkeen muutimme takaisin Suomeen koska pidimme suomalaista koulu systeemiä parempana.
Pois suljettua ei ole se ettemmekö vielä joskus ulkomailla asuisi, nyt Suomessa sen aikaa kun lapset ovat koulu ikäisiä. Voihan se olla että lapsetkin päättävät sen jälkeen jo itse lähteä ulkomailla.
Saksasta varmasti löytyy paljon Suomalaisia joiden kanssa voi pitää yhteyttä ja lapset leikkiä keskenään niin ei unohdu suomenkieli.
Rohkeasti matkaan vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä sinne haluaisi, on sellainen ahdistava hausfrau-maa edelleen että oksat pois.
Oletko tarkistanut, että miehesi matkusta myös siinä uudessa työssäsi?
Itse en kyllä sinne haluaisi, on sellainen ahdistava hausfrau-maa edelleen että oksat pois.
Saksassa voi olla just sellainen kuin haluaa, Suomessa on mahduttava yhteen ahdistavaan muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että natsit tiukkoine oppeineen saivat jalansijan juuri protestanttisessa Saksassa...
Saksassa toimii aktiivinen suomalainen seurakunta, melkein jokaisessa isommassa kaupungissa on tapaamisia ja tapahtumia, kyse ei siis ole vain uskonnollisesta toiminnasta, vaan
siellä on hyvä tavata muita suomalaisia ja saada tietoa.
Katso www.rengas.de
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä sukulaiset ottaneet asian hyvin. Lisäksi mies ja lapsi kaksikielisiä joten sekin helpottaa (oman ruotsin kanssa vähän niin ja näin mutta ehtiihän tässä vielä prepata :), eikä mulla vakityötä. Iloisella mielellä ollaan menossa!
Me lähdettiin parisen vuotta sitten tänne ulkomaille ja olihan se ikävää, kun pari sukulaista ei oikein ollut samoilla linjoilla, mutta sinä elät itsesi takia ja perheesi :) ja saksa on todella lähellä!!!
itse eilen juuri huokasin, kuinka nopeasti aika on mennyt!!!en ole kertaakan kärsinyt koti-ikävästä ja nykyään yhteydenpito on niin helppoa esim, skypen avulla.
mitään vinkkejä en osaa antaa muutakuin positiivisuus! esim, minä olen positiivinen ja nautin hetkestä ja paikallisista ihmisistä ja heidän kanssa juttelustaan, kun taas samaan aikaan muuttanut eräs toinen mamma on niin negatiivisella mielellä ja vähän väliä kuulen kuinka paskoja paikalliset ovat (he leikkivät jotain kuninkaallisia). Tosin oma asenteeni täällä asumiseen on se, että minä olen nyt se "mamu" :D
Tutustu ihmeessä suomalaiset saksassa tmv, sivustoon. yleensä expatit järjestävät monia tapahtumia perheelle ja mikäs sen kivempaa kuin tutustua uusiin ihmisiin ja perheisiin, heiltä saa myös paljon hyviä vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet mielelläsi kotiäitinä, tilannehan olisi aivan ideaali. Pääsette leudompaan ilmastoon (?), ja opitte kaikkea uutta. Itse olen ollut Sveitsissä ja maana opin pitämään siitä enemmän kuin Suomesta.
Yhteyksiä isovanhempiin voi pitää helposti yllä, jos heillä on mahdollisuus käyttää Skypeä.
todella paljon kaikille kommenteista, vinkeistä ja oli kiva kuulla muiden kokemuksista. Ja mielelläni kuulen niitä vielä lisää. :)
Mieheni työ ei tule sisältämään niin paljon reissaamista kuin mitä täällä Suomessa olemme joutuneet "kestämään". Ei sitä lapsettomana osannut samalla tavalla miestä ikävöidä, mutta nyt kaipaa turvaa, kaveria, olkapäätä ja APUKÄTTÄ kahden pienen lapsen kanssa.
Saksa on tosiaan lähellä ja kielikin tarttuu varmaan jonkun ajan kuluttua. Lapsethan sen oppivat varmaan tosta noin vaan. :) Isovanhemmilla ja muillakin sukulaisilla on mahdollisuus yhteydenpitoon nykytekniikalla.
Vaikka toki jännitän muuttoa, olen siitä kuitenkin erittäin (lapsekkaan) innostunut. Harmittaa vaan läheisten suhtautuminen. :( Mutta on tässä vielä heilläkin hetki aikaa sulatella asiaa ja ajan kanssa huomaavat ettei me ikiajoiksi heidän silmistään kadota! ;)
Alue: Aihe vapaa
lapsillenne, kasvavat kansainvälisiksi eikä niistä tule umpisuomalaisia juntteja. Mutta ihan vakaville linjoille palatakseni, suosittelen lämpimästi. Me lähdemme vuoden 2012 kolmannelle ulkomaankomennukselle josta on tuleva pysyvä joten se vaatii järjestelyjä myös minun työtehtävieni siirron osalta.
Avoimella mielellä matkaan ja otat jo etukäteen yhteyttä alueen ja maan muihin expatteihin. On tosi tärkeää että jonkinlainen sosiaalinen verkosto on olemassa. Aina se ei onnistu mutta kun on ennakkoluuloton ja avoin uudelle, asioista ei tule niin vaikeita