Koetko olevasi maailman paras äiti?
Itselläni neljä lasta, ja ajoittain tuntuu, että olen todella hyvä äiti.
Kommentit (27)
en äitinä, enkä muutenkaan. Epätäydellisyyteni kohtaan päivittäin. Hermo ei kestä, ruoka on osin eineksiä, jne. Sen ajan, minkä voisin käyttää lasten kanssa leikkimiseen, käytän usein omahyväisesti netissä surffailuun tai lenkillä käymiseen. Silti sanovat rassukat rakastavansa minua. Ei kai heillä paremmastakaan kokemusta ole.
olen kahden lapsen totaaliyhäri ja lähes päivittäin koen olevani maailman paskin äiti. Mulla ei ole varaa viedä lapsia ulkomaanmatkoille, itse asiassa kumpikaan ei ole koskaan ollut edes ruotsinlaivalla. Rahat, hermot ja aika tuntuu aina olevan loppu. Yhteistä aikaa on liian vähän, käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset. Minulla on harrastus, joka vie vähästä yhteisestä ajastamme aika siivun, vanhempi lapsista onneksi on jo vähän innostunut samasta lajista ja siitä onkin tullut osittain yhteinenkin juttumme. Tosiaan, päivittäin ajattelen että lapseni ansaitsevat parempaa.
Lapset onneksi tuntuvat olevan eri mieltä.
Ainakin tiedostat sokeat pisteesi. Uskon, että olet hyvä äiti. Tiedostaminen on avain kaikkeen kehitykseen.
ajattelen, että näillä eväillä mennään- minun äitini oli hyvä äiti
- itse pyrin keskinkertaisuuteen- tavisäitiyteen
Haluan olla hyvä äiti, olen myös välillä yrittänyt liikaakin ja tuloksena vain tuskaa omasta epätäydellisyydestä. Rakastan lapsiani ja haluan heille parasta, sen täytyy riittää :) loput onkin sitten pikkuasioita.
Mies on sanonut joskus, että ei tarvi ottaa kaikkea niin kuoleman vakavasti kun minä tyyliin paruin, kuinka en kerkeä mitenkään tekemään kaikkea ja sitten vielä leikkimään lasten kans. Joo, ei tartte oli vastaus. Rakastan tuota miestäkinniin paljon.
Omille lapsilleni olen juuri maailman paras äiti.
kyllä ajattelen olevani tosi hyvä äiti, useammin kuitenkin tunnen olevani tosi huono äiti. Liian vähän aikaa ja kärsivällisyyttä lapsille. Mutta tiedän kyllä olevani paras mahdollinen äiti omille lapsilleni.
Kun seuraan kaveriperheiden elämää, tajuan, että hyvä äiti voi olla monilla tavoin ja onneksi itselleni sopiva tapa tuntuu sopivan myös lapsilleni
oon ollu huomaavinani että sellaiset äidit jotka pitää itseään hyvänä äitinä, on monesti just huonoja. Kun taas äidit, jotka kokevat olevansa huonoja, ovat oikeasti hyviä. On tietenki poikkeuksia.
Mutta perustelen vielä kantani sillä, että äiti joka kuvittelee olevansa hyvä, niin on ottanu jonku osa-alueen äitiydestä mihin panostaa ja on siinä hyvä, mutta jotku muut asiat jää unholaan. Ja ku kuvittelee olevansa hyvä, ei sillon tarvi yrittää parastaan.
Kun taas äidit jotka ajattelee olevansa huonoja, pitää lastaan niin arvossa, että eivät osaa ajatella antavansa lapselle parastaan, vaikka sitä oikeasti antavat, koska haluaisivat vielä enemmän antaa, mihin ei pysty kukaan.
omista puutteistani ja keskenkasvuisuudestani tässä äitiydessä. Koko ajan kyllä mennään parempaan suuntaan, mutta harmittaa eritoten esikoisen kanssa tekemäni virheet ja oma itsekeskeisyyteni silloin.
Äitiys on todella ihanaa ja antoisaa, ja rakastan lapsiani hyvin paljon.
Toisaalta äitiys on aivan kamalaa, koska tämä on oletettavasti elämäni tärkein tehtävä, ja mokailen suurestikin siinä silti, vieläkin. Välillä en edes jaksa/olen liian laiska edes yrittämään parastani tai edes keskinkertaisuuttani, useimmiten nykyään kyllä, onneksi.
Toivottavasti kuitenkin pystyn kasvattamaan lapsistani tasapainoisia, onnellisia nuoria aikuisia, jotka tietävät olevansa hyväksyttyjä, tärkeitä ja rakastettuja.
Mutta 9-vuotiaan tyttäreni mielestä olen aivan mahtavan hyvä ja maailman paras äiti. :)
mutta olen riittävän hyvä äiti ihanalle pojalleni.
oon ollu huomaavinani että sellaiset äidit jotka pitää itseään hyvänä äitinä, on monesti just huonoja. Kun taas äidit, jotka kokevat olevansa huonoja, ovat oikeasti hyviä. On tietenki poikkeuksia.
Mutta perustelen vielä kantani sillä, että äiti joka kuvittelee olevansa hyvä, niin on ottanu jonku osa-alueen äitiydestä mihin panostaa ja on siinä hyvä, mutta jotku muut asiat jää unholaan. Ja ku kuvittelee olevansa hyvä, ei sillon tarvi yrittää parastaan.
Kun taas äidit jotka ajattelee olevansa huonoja, pitää lastaan niin arvossa, että eivät osaa ajatella antavansa lapselle parastaan, vaikka sitä oikeasti antavat, koska haluaisivat vielä enemmän antaa, mihin ei pysty kukaan.
Se kaikkein paras omalle lapselleni..
että vanhemmuus on taitolaji, jossa joutuu kehittymään ja itsekin henkisesti kasvamaan koko ajan lasten kasvaessa. Lasten ollessa pieniä haasteet ovat erilaisia kuin ismpien lasten kanssa.
Toivoisin voivani sanoa että olen maailman paras :). Uskallan sanoa vain, että lapseni ovat minulle arvokkain asia maailmassa, ja haluaisin olla niin hyvä äiti heille kuin ikinä kenenkään on mahdollista. Kuitenkin, mm usein suutun pikkuasioista, mietin toiminko tasapuolisesti sisarusten riitaa selvittäessä jne.
oon ollu huomaavinani että sellaiset äidit jotka pitää itseään hyvänä äitinä, on monesti just huonoja. Kun taas äidit, jotka kokevat olevansa huonoja, ovat oikeasti hyviä. On tietenki poikkeuksia.
Mutta perustelen vielä kantani sillä, että äiti joka kuvittelee olevansa hyvä, niin on ottanu jonku osa-alueen äitiydestä mihin panostaa ja on siinä hyvä, mutta jotku muut asiat jää unholaan. Ja ku kuvittelee olevansa hyvä, ei sillon tarvi yrittää parastaan.
Kun taas äidit jotka ajattelee olevansa huonoja, pitää lastaan niin arvossa, että eivät osaa ajatella antavansa lapselle parastaan, vaikka sitä oikeasti antavat, koska haluaisivat vielä enemmän antaa, mihin ei pysty kukaan.
Säälittävimpiä on ne äidit, jotka pätee ihan älyttömästi jollain täysin turhanpäiväisellä asialla, kuten lasten tyylikäs pukeutuminen. Oma äitini oli tuollainen, ja vieläkin ylpeilee, kuinka meillä oli aina niin kauniit ja siistit ja silitetyt ja puhtaat vaatteet lapsena. Ymmärrän, että se johtuu siitä, että hänellä 7-lapsisen maalaisperheen lapsena ei ollut kauniita vaatteita, ja antoi meille sitä, mistä itse jäi paitsi.
Mun mielestäni ainoat, jotka voivat minun äitiyttäni arvioida, ovat omat lapseni, ja vasta sitten, kun heillä on tarpeeksi ikää ja perspektiiviä asioihin. Itse en lähde sanomaan omasta äitiydestäni mitään.
PS. Mun äiti oli mulle kuitenkin ihan tarpeeksi hyvä ja kiva äiti, ja rakastan häntä tänäkin päivänä, vaikka lapsena haaveilin usein olevani jonkun toisen perheen lapsi.
kovimpia paikkoja ovat ne, kun lapsi haukkuu/ moittii meitä- eli ne testaa miten me reagoidaan- silti ne ilalla käpertyy kainaloon ja tuhiseen
Se kaikkein paras omalle lapselleni..
Omilleni olen maailman paras, muiden näkökulmasta riittävän hyvä.
Äiti molemmille lapsilleni. Sanoin 2,5v tyttärelleni hänen uhmakohtauksen aikana, että mitä vittua kitiset sitten? Poden hirveää oloa siitä, koska mietin jos joku sanoisi minulle niin, niin miltä se tuntuisi. En vaan pääse tämän hunommuden tunteen yläpuolelle juuri tänään. Siinä yksi heikkouksistani. Toivottavasti joskus olen kuitenkin onnistunut. Rakastan lapsiani ja heidän isäänsä käsittämättömän paljon :-)
paras äiti!
Mulla on kolme lasta ja olen riittävän hyvä äiti.