Lue keskustelun säännöt.
En käsitä vanhempia, jotka HARTAASTI toivovat lapsesta tyttöä/poikaa ja vielä sanovat sen ääneen!
26.02.2011 |
Toki jossain määrin on ok ja luonnollista toivoa.
Mutta voisiko ne mölyt edes pitää mahassa eikä toitottaa haaveistaan kaikille?
Inhottavimpia ovat tilanteet, joissa perheessä on jo jompaa kumpaa sukupuolta ja vanhemmat toivovat kovasti sitä toista. Tajuatteko ollenkaan, miltä tämä tuntuu isommista lapsistanne? Kun nostatte puuttuvan sukupuolen jalustalle, kerrotte samalla nykyisille lapsillenne, että heissä on jotain perustavanlaatuisesti vialla.
Tosi "ehdotonta" rakastamista. :(
Kommentit (6)
Saa toivoa, kunhan hyväksyy lopputuleman ehdoitta. Eikä tosiaan ole fiksua kovin avoimesti kertoa ihan kaikkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten jos on poikia nii eihän se mitenkään ole heitä vastaan että toivoo tyttö, sillä jos he olisivat tyttöjä niin toivoisi poikaa as smple as that
Mutta onko se ap:n vai lapselleen tiettyä sukupuolta toivovan?
Jokainen miettiköön itse...
luonnollinen asia, että rakastan lapsiani yhtä paljon sukupuolesta riippumatta, että voin tosiaan kaikille tutuille kertoa toiveestani että tämä toinen lapsi olisi toista sukupuolta. jos lapsi onkin samaa sukupuolta, niin ei se haittaa, mutta toivonbettä olis sitten yksi molempia!
kolmen tytön jälkeen että meille tulisi neljäs tyttö kun aloin neljättä odottamaan.ja ilmaisin tämän myös ääneen
Jossain vaiheessa raskautta selvisi että tulokas on poika.menin aivan lukkoon ja paniikkiin.näin painajaisia ja sain ahdistuskohtauksia enkä enää nauttinut odotuksesta :( Neuvola psykologilla ravasin ahkerasti.
ahdistus helpotti vasta pojan syntymän jälkeen ja edelleenkin välillä hirvittää.nyt pikku miehellä ikää 1,5v
ja ENNENKUIN kukaan alkaa mussuttamaan mitään tuosta ahdistuksesta niin minua käytti hyväkseen oma isäni 5-12 v iässä.12v jälkeen karkasin kotoa ja jouduin lastensuojelun kynsiin.Minulta meni pitkään ennenkuin uskalsin edes jutella miesten/poikien kanssa.
ja jotenkin alitajunnassa kyti pelko että mitä jos onnistun kasvattamaan mahdollisesta pojasta jonkun raiskaaja/hyväksikäyttäjä hirviön mutta nyt en edes pysty moista kuvittelemaan kun katson pienen poikani iloista hymyä ja tuikkivia silmiä.
kommentoineet, että kai te vielä teette pojan.
Kolme lasta on meille juuri oikea määrä, ja onhan se jollain tapaa loukkaavaa kun annetaan ymmärtää, etteivät tyttömme "riitä", vaan pitäisi olla vielä poikakin!
Itse olemme tyytyväisiä ja onnellisia juuri näin. Kakkosesta vielä toivoimme hieman poikaa esikoistytön rinnalle. Kolmosen sukupuoli taas oli yhdentekevä. Olemme onnellisia tytöstä, mutta yhtä onnellisia olisimme olleet pojastakin. Minusta on kummallista, että ihmiset eivät osaa pitää tätä automaattisena lähtökohtana, vaan käskevät tehdä pojan.