labrahoitajan käytös

sairaanhoitaja.



Siis mikä teitä ihmisiä vaivaa? Jos bussikuski vittuilee sinulle aamulla niin ajatteletko, että KAIKKI bussikuskit ovat mulkkuja vai päteekö tämä yleistys vain hoitoalalla?

kuulostaako ihan normaalilta? menin lapsen kanssa labrakokeisiin ja lapsi pelkäsi tilannetta (lukuisten epäonnistuneiden verikokeiden jälkeen). Lapsi siis melkein itki ja oli hermostunut niin hoitaja sanoi että jos et heti rauhoitu niin verikoe täytyy ottaa jossain muualla että hän ei aio katsoa tällaista yhtään... Saat lähteä menemään. Lapsi siis vain itkua tuhersi VÄHÄN. huh huh. kyllä on huonoja kokemuksia tällä viikolla samasta sairaalasta... Yksi päivä tuli toisen lapsen sairaskertomus postitse meille. Olen aina ajatellut että jotta pääsee sairaanhoitajaksi pitää olla kylmä ihminen ja nyt se tunne vaan vahvistuu, päivä päivältä.

Tuollainen käytös on asiatonta. Ja by the way: sairaanhoitajat harvemmin toimivat näytteenottajina laboratoriossa- kyllä ne yleensä ihan labrahoitajia ovat. Yhden ihmisen takia tuskin on syytä luokitella koko ammattikuntaa?

Älä välitä. Nää sairaanhoitajat tunnetusti luulevat olevansa tieto-taidoiltaan vähintäänkin lääkäreitä ja yrittävät päteä koko ajan. Ovat elämäänsä totaalisen kyllästyneitä ja pyrkivät purkamaan sisäistä pahaa oloaan muihin, jotta jonkinlainen tasapaino säilyisi heidän surkeissa elämissään.



Harmi lapsen kannalta. Ehkäpä väsynyt hoitaja ajatteli ottavansa tilanteen haltuun kun äiti ei siihen pystynyt. Ainakin lapsi rauhoittui vai kuinka ja labrat pystyttiin lopulta ottamaan?

ja meidän ammatin työnkuvaan ei kyllä kuulu istua labran näytteenotossa...sorry vaan.

yritin rauhoittaa lasta mutta hoitaja ei antanut siihen tilaisuutta. Yritin puhua lapsen kanssa seinällä näkyvistä asioista mutta hoitaja halusi ilmeisesti lapsen huomion näytteenottoon jolloin lapsi hermostui.

Labrat otettiin koska hoitaja oli äärimmäisen kiukkuisen oloinen minkä lapsikin ymmärsi ja tajusi pysyä hiljaa.

Älä välitä. Nää sairaanhoitajat tunnetusti luulevat olevansa tieto-taidoiltaan vähintäänkin lääkäreitä ja yrittävät päteä koko ajan. Ovat elämäänsä totaalisen kyllästyneitä ja pyrkivät purkamaan sisäistä pahaa oloaan muihin, jotta jonkinlainen tasapaino säilyisi heidän surkeissa elämissään.

Harmi lapsen kannalta. Ehkäpä väsynyt hoitaja ajatteli ottavansa tilanteen haltuun kun äiti ei siihen pystynyt. Ainakin lapsi rauhoittui vai kuinka ja labrat pystyttiin lopulta ottamaan?

ja meidän ammatin työnkuvaan ei kyllä kuulu istua labran näytteenotossa...sorry vaan.

Luuletko olevasi korkeammalla hierarkiassa kuin kapinen laboratoriohoitaja?

ja meidän ammatin työnkuvaan ei kyllä kuulu istua labran näytteenotossa...sorry vaan.

sairaanhoitajilla ylipäätään hoitoalan ihmisiä, niin lähihoitajia, kuin labraihmisiäkin. Usein ovat kylmäkiskoista porukkaa. Itsekin olen terveyskeskuksessa nuorena ollut töissä ja tutuksi ovat käyneet alan ihmiset. Toki joukkoon mahtuu ihaniakin ihmisiä mutta pääasiassa inhottavia. Olen myös ollut vanhainkodissa töissä joissa hoitajat istuivat kahvilla 6 h työpäivästään, YHTÄÄN liioittelematta. Mun teki niin pahaa kaikki nämä vääryydet että vaihdoin alaa.

Ota yhteys kyseisen yksikön esimieheen ja tee valitus. Jos rankemman kautta haluat asiaa setviä, niin siinä tapauksessa yhteys potilasasiamieheen. Niin mä tekisin. Itse sairaanhoitajana en kohtele ihmisiä törkeästi työssäni, olivat sitten minkäikäisiä tahansa. Odotan myös itse saavani hyvää palvelua jos labrassa tai lääkärillä ym käyn.

(aikaisemmin kirjanpitäjä)ja täytyy sanoa, että kuvittelin hoitajien olevan empaatisia ja mukavia, mutta kaikkea vielä! Munkin työkavereista on ainakin puolet täysin sopimattomia ammattiinsa.Äyskintää ja tiuskintaa potilaille ja jatkuvaa valitusta. Kenenkäänhän ei ole pakko olla hoitoalalla aina voi vaihtaa, mutta eihän nää urpot mihinkään lähde...

tosiaan laittaa postia menemään.

No, mutta sittehän ei ole mitään ongelmaa kun homma hoitu. Tuskin se päivä sullekkaan aina jaksaa paistaa. Ihmistyö on siinä mielessä veemäistä, ettei aina kaikkia jaksa katto ja silti vaaditaan tulosta. Koetappa ite. Jossain välissä tulee väkisinkin kupla otsaan.

(aikaisemmin kirjanpitäjä)ja täytyy sanoa, että kuvittelin hoitajien olevan empaatisia ja mukavia, mutta kaikkea vielä! Munkin työkavereista on ainakin puolet täysin sopimattomia ammattiinsa.Äyskintää ja tiuskintaa potilaille ja jatkuvaa valitusta. Kenenkäänhän ei ole pakko olla hoitoalalla aina voi vaihtaa, mutta eihän nää urpot mihinkään lähde...

missään muussa työpaikassa ei ole niin kamalia työkavereita ollut kuin terveydenhoitoalalla. Todella inhottavia ja luulevat olevansa parempia kuin muut. Toimistohommissa on ollut mukavimmat ihmiset.

että toisen lapsen sairaskertomus tuli postitse teille? Niinhän ne aina tulevat.

Olisiko lääkärin pitänyt tuoda se taksilla kotiovelle?

mielistelemään näytteenotossa, ei hommasta tule mitään. Otteen pitää olla tiukka ja varsinkin isompi lapsi tajuaa silloin, että se näyte otetaan nyt. Hoitaja on toiminut ihan oikein, turha valittaa.

t. Labrahoitaja

että se tosiaan oli "toisen lapsen", ei "toisen lapseni!

Mitä vikaa siinä sitten on että toisen lapsen sairaskertomus tuli postitse teille? Niinhän ne aina tulevat.

Olisiko lääkärin pitänyt tuoda se taksilla kotiovelle?

että toisen lapsen sairaskertomus tuli postitse teille? Niinhän ne aina tulevat. Olisiko lääkärin pitänyt tuoda se taksilla kotiovelle?

silloin lapsi itkee entistä enemmän.

ei mielestäni voi selitellä että "tälläista se ihmsten kanssa työkentely on, joskus noudee kupla otsaan jne". Nimenomaan jos hakeutuu töihin ihmisten pariin ja asiakaspalveluun (mitä labratyökin tässä tapauksessa ON).

Huonosti käyttäytyi ko. tyyppi.

Mutta yleistää ei voi, meillä ainakin on tullut vastaan todella empaattisia ja hyviä hoitajia sekä teekoossa että sairaalassa lasten kanssa. Ja joudumme asioimaan aika paljon. Luulisin että hoitoalalla on aivan yhtä paljon veemäisiä ihmisiä kuin muillakin aloilla, mutta ei ainakaan enempää.

Mun lasta on viime vuosina tutkituu yksityisellä ja julkisella, molemmista vaan hyvää sanottavaa. Viimeksi tutkimukset olivat lastenklinikalla sekä "aikuisten" puolella Meilahdessa, ja kaikkialla hoitajat ja tutkimuksia tehneet henkilöt olivat tosi mukavia ja huomioivat lapsen hyvin. Meillä on ollut onnea, sillä lapsi ei ole pelännyt hoitoja tai tutkimuksia, kun on ollut liki ( yksi tk-lääkäri poikkeuksena) vaan hyviä kokemuksia.

Itsellä on kokemusta sekä todella mukavista että vähemmän mukavista hoitoalan ihmisistä. Luulenpa, että yksi ongelma on se, että potilas on usein ahdistunut, epävarma, kivuissaan, pelokas ja/tai riippuvainen toisista, ja siinä tilanteesa ihan "arkipäiväinenkin" tylyys (jota kaupan kassalta tuskin edes noteeraisi) tuntuu ihan erityisen pahalta.



Olin kerran parikymppisenä pidemmän aikaa toipumassa sairaalassa leikkauksesta, samassa huoneessa oli hyvin voimakkaissa kivuissa oleva vanhempi nainen. SAMAT hoitajat, jotka olivat minulle (suht. hyväkuntoiselle potilaalle) todella kivoja ja ystävällisiä, kohtelivat tätä naista kärsimättömästi, kylmästi ja esim. tiuskien moittivat, kun tämä vaikersi kivusta. Potilas ei tehnyt tahallaan mitään väärin, oli vain itkuinen ja tuskainen, mutta hoitajilta näytti palavan nopeasti pinna, ja se turhautuminen purettiin sitten potilaaseen. Herrajumala että teki pahaa edes seurata sivusta.