Mikä ihme tämä kohu on olevinaan siitä, että vieraat lapset syövät luonanne?

mutta jos sama lapsi alkaa viikoittain laukata meillä syömässä, niin pikkasen alkaa epäilyttää. Kotioloissa ehkä jotain vialla, ei saa ruokaa kotona, tms. Saattaisin tehdä ls-ilmoituksen.

Samoin oli minun lapsuudessa. Naapurin tytön kanssa syötiin vuoroin kummankin luona. Eikä todella ollut ongelmia kotona kummallakaan =)

että tulevatko syömään vai eivät. Ei ole tullut mieleenkään olla kysymättä.

ei ole siitä kiinni, pidän myös että lapsella on kaverita kylässä, MUTTA monesti se ruokahetki on (ainakin meillä) sellainen perheen hetki jolloin yhdessä kokoonnutaan pöydän ääreen ja ollaan kaikki samaan aikaan paikalla ja jutellaan päivän kuulumiset.



Olen siis huolissani ja suruissani ettei ne lapset jotka mielelläni ruokin, saa sellaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta OMASSA kotona. Ja jollei lapsen tarvitse mennä syömään niin eipä sen muutenkaan tarvitse paljon kotona näyttäytyä.



Tästä ehkä monella on kysymys, ei siitä etteikö olisi vaikka varaa tai halua antaa sitä omaa ruokaa muille lapsille.

Erehdyin sen tekemään ja minun olisikin sitten pitänyt lapsen vanhempien omien olettamuksien mukaan hoitaa heidän lastaan oman lapseni ohella aina arkisin ja viikonloppuisin ihan joka ikinen päivä sekä täytyihän lapsen vanhempien luonnollisesti saada oma lapsensa myös yökylään... EI kiitos !!!

ja sit onkin yllätysnaama pöydässä...

Erehdyin sen tekemään ja minun olisikin sitten pitänyt lapsen vanhempien omien olettamuksien mukaan hoitaa heidän lastaan oman lapseni ohella aina arkisin ja viikonloppuisin ihan joka ikinen päivä sekä täytyihän lapsen vanhempien luonnollisesti saada oma lapsensa myös yökylään... EI kiitos !!!

Erehdyin sen tekemään ja minun olisikin sitten pitänyt lapsen vanhempien omien olettamuksien mukaan hoitaa heidän lastaan oman lapseni ohella aina arkisin ja viikonloppuisin ihan joka ikinen päivä sekä täytyihän lapsen vanhempien luonnollisesti saada oma lapsensa myös yökylään... EI kiitos !!!

Se vastaa kuukaudessa yhden ylimääräsen ihmisen ruokakuluja.

Joskus on eri asia ja se jos on vastavuoroisuutta.

Tähän mennesssä lastani ei ole kukaan ruokkinut, niin lopetin itsekkin sen hyysäämisen.

Kun minä olin lapsi (kymmenisen vuotta sitten) ja meille tuli kavereita, oli itsestään selvää, että hän oli tervetullut ruokapöytäämme muun perheen kanssa, olihan hän vieras! Samoin oli, kun minä olin kavereilla kylässä!

Leikittiin pari tuntia, sitten kotiin syömään. Myöhemmin taas nähtiin. Joskus harvoin saattoi olla kaveri meillä tai minä kaverilla ruoka-aikaan ja tuolloin saatettiin kutsua pöytään. Ei me ainakaan majailtu kenenkään luona aamusta iltaan ilman, ettei oltaisi välillä kotona käyty. Nykyään tuntuu olevan tapana, että kaverin kanssa pitää olla ilman taukoja tappiin asti ja silloin juuri tulee näitä tilanteita, että joku lapsi on joka ikinen päivä meillä ja joka ikisellä aterialla. Joku siitä tykkää, mutta minä en.

Meidän ekaluokkalaisella on kakkosluokkalainen kaveri, joka on koulun jälkeen yksin ilmeisesti iltaan asti. Hänellä kuulemma on kotona ruokaa varattuna, mutta lapsi ei vaan halua mennä kotiin. Olen monesti usuttanut menemään välillä syömään, mutta eipä tuo mene. Istuu vaikka pihalla rappusilla sen aikaa, kun me syömme. Pyydän hänet joskus syömään kanssamme, mutta en kyllä halua joka armas päivä ruokaa tarjota. Mielestäni lasten täytyisi kunkin käydä välillä kotona kääntymässä ja hetken "huilimassa", mutta toisaalta ymmärrän kyllä lasta, joka ei tyhjään kotiin halua mennä.

Meillä saa kyllä olla ja leikkiä, mutta hätistän lapset välillä uloskin happea haukkaamaan. Välipalalla täällä on lapsen kavereista joku lähes joka päivä. Siinä se minun limiitti sitten tuleekin, päivällinen syödään vain oman perheen kesken. Pitäköön joku tätä sitten omituisena so what.

- siksi ap