5v. tytär ja isomummi riidoissa:(
Eli tilanne on se, että oltiin lauantaina kattomassa tytön isomummia sairaalassa. Tyttö sitten totesi, että "sulla on mummi ryppysin naama mitä oon koskaan nähnyt!" iloisesti hymyillen. Ja mitä tekikään mummi? Veti herneen nenään ja tokaisi ilkeästi "mutta ei sentään tollasia hörökorvia!". Tyttö alkoi itkeä ja on vieläkin tolaltaan mummin sanoista vaikka aikaa on jo monta päivää.
Ollaan puhuttu tytön kanssa ettei ihmisten ulkonäköä saa haukkua, ja nyt käytiin tuo keskustelu taas, mutta tämä tilanne oli vähän vaikea, kun tyttö ilmiselvästi sanoi tuon lauseen kohteliaisuutena ja innoissaan huomiostaan, ja lisäksi ihmiselle, jonka koki hyvin läheiseksi.
Mummille olen myös yrittänyt puhua järkeä, että ei riitelisi pikkulapsen kanssa, varsinkaan kun tyttö ei ole mitään pahaa tarkoittanut, mutta mummi pitää päänsä ja pysyy vihoissa.
Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (61)
Mutta pitääkö oikeasti lapselle OPETTAA
että rypyt, läskit jne on kauhea asia jota ei saa mainita? Joo, olin todella nolo,kun oma, samanikäinen poikani, totesi taksikuskille -IHAILLEN- että "sä oot tosi lihava"! Mutta kun lapsiparka pitää sitä ihanana asiana:P En haluaisi sanoa että kun se on loukkaus "Miksi?" "No läskit on rumia"????? Eli ymmärrän ap:ta ja hänen lastaan myös:)
Ei pidä, tietenkään. Lapset oppii kyllä nuo kauneus- ja normaaliusnormit aikanaan, teki vanhemmat mitä tahansa. Ikävä kyllä.
Mutta lapsella VOI opettaa, että ei ole kohteliasta kommentoida tai osoitella toisen ulkonäköä. Slloin ainakin vähennetään noita (ihailevia) "Kato kun toi täti on lihava!" ja "miksi tuo setä kuolaa" -tilanteita...
Poikkeuksena voi ujuttaa sitä ajatusta, että kehua saa, mutta siinä on sitten tuo sudenkuoppa, että lapsi voi kehua jotain, mitä useimmat pitävät negatiivisena piirteenä...
sitä likkaas, että on Dumbollaki isot korvat, ja lopulta se sai ystäviäkin.
Miten minä en osaa nähdä tuossa lapsen kommentissa mitään ilkeää, vaikka monet muut ovatkin nähneet. Minusta se on pelkästään lapsen herttainen lausahdus, johon kaikki tuntemani mummut suhtautuisivat nauraen ja moni ottaisi kohteliaisuutenakin :D Mummujen naamathan ovat ryppyisiä, eikä voi olla mahdollista, että mummu pitää 5-VUOTIAAN sanomana tuollaista lausetta loukkauksena. 15-vuotias olisi eri juttu.
Oma mummuni esim. hyrisi tyytyväisenä ja koki olonsa rakastetuksi, kun serkkuni sanoi hänelle "sua on kiva halata, kun sulla on niin pehmeä ja iso maha" :)
Eli tosiaan jotain suhteellisuudentajua kun kyseessä on pikkulapsi. Ja vaikka loukkaantuisikin, sitä ei tarvi näyttää. Ihanko tosiaan joku ajattelee 5-vuotiaan pikkutenavan olevan siinä määrin samalla tasolla aikuisen kanssa, että on ihan ok antaa vastakommentti ulkonäöstä? Se on iso kolaus lapsen itsetunnolle, todennäköisesti ei unohdu koskaan. Vaikuttaa koko persoonaan.
Töksäytteleminen on TÄYSIN NORMAALIA tuossa kehitysvaiheessa, lapsi vasta opettelee yhteiskunnan sopivuussääntöjä eikä viisivuotiaalta voi missään olosuhteisa vaatia täydellistä käytöstä. Lapselle voi tällaisissa tilanteissa opettaa, että toisten ulkonäköä on parempi ola kommentoimatta lainkaan, jos ei ole ihan varma, onko se ok. Silti lapsi saattaa töksäytellä, harva oppii kerrasta tai edes kymmenestä. Aivan normaalia lasten käytöstä siis, johon tulee puuttua kärsivällisesti ohjaamalla ja toistamalla haluttua toimintatapaa.
On myös ihan normaalia, ettei viisivuotias ymmärrä ryppyihin sisältyvää latausta laisinkaan, vaan "ryppyinen" on hänelle adjektiivi muiden joukossa, aivan kuten vaikkapa "vihreä" tai "pyöreä". Kuka oikeastaan haluaa oman viisivuotiaansa tietävän, että rypyt ovat kamala asia, joista ei saa puhua...? ; ) Itse tosiaan opettaisin tuossa vaiheessa vain sen, että toisten ulkonäköä ei kannata kommentoida lainkaan. Jos on kysyttävää, kysytään äidiltä sitten kotona.
T: Psykologi
hörökorvistaan monta kertaa.
Hyvä mummi. Oppiipahan kultamussukka vähän miettimään, mitä suustaan päästää kun äitinsä ei ole opettanut.
ettei pikkulapsi edes muista jotain hörökorvakommenttia kauaa. Itse muistan tarkalleen kaikki ulkonäkööni kohdistuneet kritiikit lapsuusajalta, ja niiden vaikutus oli suuri, koska ennen kommentteja en ollut välttämättä edes tajunnut että jossain vartaloni osassa oli jotain vikaa.
En mitenkään päin jaksa uskoa, että 5-vuotias ajattelisi ryppyisen naaman olevan jotenkin paha asia. Minä en ole vielä kolmekymppisenäkään sitä tajunnut. Siksi en ymmärrä tätä, että moni ajattelee lapsen "arvostelleen" mummin ulkonäköä. Enemmänkin kehui!
hörökorvistaan monta kertaa.
Hyvä mummi. Oppiipahan kultamussukka vähän miettimään, mitä suustaan päästää kun äitinsä ei ole opettanut.
luulisi, että isoisoäiti RAKASTAA lapsenlapsenlastaan suuresti. Eikä nauti hänen noloaamisestaan ja siitä, että onnistuu rakentamaan ihan normaalista tilanteesta noin kaamean. Mikä ihmeen "kultamussukka" (ivallisesti?) ihan normaalia lapselta kommentoida noin, minkälaisia valmiiksi vittumaisia vanhempia te oikein kasvatatte? Että osaa olla puhumatta rumia ja ns. käyttäytyä, mutta sitten oikeasti ajatella näin kuin tämä lainaamani kirjoittaja? Hiljentykään hetkeksi miettimään, haluatteko lapsistanne noin ilkeitä, kunhan osaavat käyttäytyä?? Mikä on tärkeää ja tärkeintä?
Töksäytteleminen on TÄYSIN NORMAALIA tuossa kehitysvaiheessa, lapsi vasta opettelee yhteiskunnan sopivuussääntöjä eikä viisivuotiaalta voi missään olosuhteisa vaatia täydellistä käytöstä. Lapselle voi tällaisissa tilanteissa opettaa, että toisten ulkonäköä on parempi ola kommentoimatta lainkaan, jos ei ole ihan varma, onko se ok. Silti lapsi saattaa töksäytellä, harva oppii kerrasta tai edes kymmenestä. Aivan normaalia lasten käytöstä siis, johon tulee puuttua kärsivällisesti ohjaamalla ja toistamalla haluttua toimintatapaa. On myös ihan normaalia, ettei viisivuotias ymmärrä ryppyihin sisältyvää latausta laisinkaan, vaan "ryppyinen" on hänelle adjektiivi muiden joukossa, aivan kuten vaikkapa "vihreä" tai "pyöreä". Kuka oikeastaan haluaa oman viisivuotiaansa tietävän, että rypyt ovat kamala asia, joista ei saa puhua...? ; ) Itse tosiaan opettaisin tuossa vaiheessa vain sen, että toisten ulkonäköä ei kannata kommentoida lainkaan. Jos on kysyttävää, kysytään äidiltä sitten kotona. T: Psykologi
Hyvin kirjoitettu, täysi komppi!
hörökorvistaan monta kertaa. Hyvä mummi. Oppiipahan kultamussukka vähän miettimään, mitä suustaan päästää kun äitinsä ei ole opettanut.
kirjoittelee kyllä ilkeitä ja sairaita ihmisiä.. :( Jos joku on potentiaalinen kiusaaja, niin sinun kaltaisesi ihmiset.
kakaroita. Yleensä niitä löytyy sellaisista perheistä, missä äiti on kova arvostelemaan ja haukkumaan ihmisiä selän takana.
Monesti ne äidin sanat kuulee siltä töksäyttelevältä kakaralta. Ja isompina näistä töksäyttelijöistä tulee yleensä kiusaajia.
ei 5- vuotias tuollaista ilkeyttään sano. Minustakin se oli vain toteamus. Kumpa mummolla olisi ollut energiaa ottaa se huumorilla.
Itse muistan vieläkin kun halusin alle kouluikäisenä sanoa äidilleni jotain kaunista. Sanoin, että minusta hän on niin sievä, ilman silmälaseja. Ja äiti suuttui :(
Meilläkin tyttären saman ikäinen poika tuumasi, on sulla paksut polvet, en loukkaantunu lähinnä hymyilytti.
"Äiti, sulla on niiiiiiiiin ihania luomia naamassa, ne on sellaisia naurunappeja. Tosta yhdestä kasvaa tosi kaunis karva!" : D
Kuten aikaisemminkin on todettu, töksäyttely on TÄYSIN NORMAALIA tuonikäiselle. Lapsi vasta opettelee käytöstapoja. Kaikkeen mahdolliseen oppimiseen kuuluu olennaisena osana myös mokailu. Asiasta ei pidä tehdä elämää suurempaa numeroa ja aikuisen on käyttäydyttävä esimerkillisesti lasten seurassa, eikä laukoa takaisin. Lapsi ei todella opi yhtään mitään hyödyllistä tilanteessa, jossa aikuinen haukkuu viisivuotiasta. Sehän kumoaa koko opetuksen: toisen ulkonäkö SAAKIN haukkua.
"Äiti, sulla on niiiiiiiiin ihania luomia naamassa, ne on sellaisia naurunappeja. Tosta yhdestä kasvaa tosi kaunis karva!" : D
Hauska! :)
ja tosiaan, ei varmasti tajunnut tämäkään lapsi, että ehkä äidin mielestä se karva ei ole niin kaunis..;)
Idiootti mummo!
Botox-jonoon vaan jos rypys noin häiritsee. Millainen aikuinen ilkeilee lapselle? Henkinen vajakki.
No onnneksi mummo näytti todelliset karvansa, maatkoon rauhassa sairaalassa mokova kurttukasa.
jotain epämiellyttäväksi ja huonoksi arvotettua?
Ei pieni lapsi ymmärrä, että erismerkiksi lihavuus, ryppyisyys tms. ole huono ominaisuus, mitä ei saisi lausua ääneen. Eiköhän kaikki lapset jossain vaiheessa tuo esille huomioita maailmasta ja toisista ihmisistä, jotka eivät ole aikuisten mielestä sosiaalisesti sopivia, sillä lapsella ei sisäsyntyisesti ole käsitystä mitkä ominaisuudet ihmisellä ovat "hyviä" ja mitkä "huonoja".
Aika tökerö mummi, ei voi muuta sanoa. Yleensähän aikuisen olettaisi jo kontrolloivan sanomisiaan, erityisesti kun on kysymys alle kouluikäisestä lapsesta! Mutta todennäköisesti mummi itsekin on jo henkisesti taantunut eikä hänelläkään enää kontrolli pelaa, joten siinä tapauksessa ei mummiakaan voi syyttää mielipahan aiheuttamisesta, kuten ei lastakaan. Ikävä tapahtuma, mikä ei ole kenenkään syy, sillä kummatkin osapuolet taitavat olla syyntakeettomia.
Oma mummo suuttuu pienelle lapselle. Onneksi mun pojilla parempi suhde omaan mummoonsa.
mutta molemmat ylireagoi -- sekä mummo että tyttö. 5-vuotias saattaa töksäytellä, se on totta, mutta vanhempien täytyy ohjata töksäyttelytilanteessa. Toisten ulkonäköä ei kommentoida, sillä selvä. lapselle on tehtävä selväksi, että myös lapsi käyttäytyi sopimattomasti.
Mummon vastaus oli asiaton, se lienee kaikille selvää. Mutta mummonkin vastaukselle voisivat nämä kyökkipsykologit löytää syitä -- esimerkiksi oma isomummoni ei kyllä enää ole ihan vastuussa sanoistaan alzheimerin takia. saattaa hänkin töksäytellä aika yllättäviä.
äiti taas ei osaa hoitaa jälkipuintia, jos tyttö vielä monen päivän jälkeen on tolaltaan. Tytön kanssa voi jutella asiasta -- myös niistä korvista. Kummaa tässä on, että mummolla ei ole oikeutta loukkaantua ulkonäön kommentoinnista kun "tyttö ei osaa vielä arvottaa niitä ryppyjä mitenkään" mutta tyttö saa kyllä loukkaantua ja on tietenkin viisivuotiaana täydellisen tietoinen siitä, miten hörökorvia arvotetaan. Ihmeellistä! Miten tyttö on sellaista oppinut ja mistä?
miten moni on sitä mieltä että lasta pitää nöyryyttää laittamalla lapsi pyytämään anteeksi ja seuraavalla kerralla jos lapsi sanoo jotain toisen ulkonäöstä, niin kurinpalautus heti siinä tilanteessa. Millaisia vanhempia te oikein olette?
Jos lapsi sanoo jotakin mitä ei todellakaan ole tarkoittanut pahalla, niin se on mummo kenen pitäisi pyytää anteeksi. Lapselle toki selitetään että joku saattaa pahoittaa mielensä jos sanoo jostakin ulkonäköön liittyvästä, joten siksi se ei ole kohteliasta.
Mutta lapsen tahattoman virheen korostaminen tuollaisessa tilanteessa on kamalaa lapsen nöyryyttämistä.
Siinä menee vanhemman oma kunnia lapsen luottamuksen edelle.