Herkuttelija-äidit, miten pystytte syömään herkkuja ilman että lapset syö niitä myös ja lihovat??

Illalla, kun ovat nukkumassa, tai päiväunien aikaan, tai kun leikkivät intensiivisesti niin äkkiäkös sitä jonkun suklaapatukan vetäisee eikä ne huomaa mitään.

tai et ne on nukkumassa.

tottakai meil lapsetki herkkuja saa mut kohtuudella. en halua niistä valaita.Kaikki on vielä sopusuhtasia ja yksi lähes alipainonen.

Syön herkkuja silloin, kun lapset nukkuvat tai salakuljetan suklaata mukaani vessaan. Erittäin säälittävää tällainen, tiedän sen itsekin, mutta en halua antaa lapsilleni esimerkkiä, kuinka äiti mussuttaa suklaata joka päivä.

Tosin vastapainoksi, lastentulon myötä olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota viikon ruokalistaan, pyrin säännöllisesti tarjoamaan eri proteiineja ja joka ruualla jotain kasvista, raasteena tai kypsennettynä. Eli lapset syövät hyvin terveellisesti ja niin myös äitikin, jollei mässyttäisi päivittäin. (enpä muuten ole edes ylipainoinen, liikutaan myös paljon)

Syön joka päivä jonkun herkun, ja se syödään lounaan jälkeen jälkkäriksi. Yleensä se on siis pulla, joku muu leivonnainen tai vanukasta. Laitan siis tuon leivonnaisen puoliksi lapsen kanssa, ja hän nikertää siitä mitä haluaa (kolmevuotias, ei välitä makeasta) ja minä juon kahvit ja syön sit oman osuuteni jälkeen sen minkä häneltä jää. Se riittää ihan hyvin. Meillä käy usein vieraita tai ollaan kylässä ja silloin lapsi saa ottaa ihan mitä haluaa - tosin usein ei juuri mitään halua. Silloin tällöin syön myös suklaapatukan kauppareissulla ym.



Syön siis ihan avoimesti kaikki herkkuni, osittain siksi että ne kuuluu elämään ja muuten meillä syödään terveellisesti, osittain siksi että herkut kuuluu lapsenkin ruokavalioon ja haluan, että hänelle tulee niihin mutkaton ja terve asenne. Omassa kodissani kaikki herkuttelu oli kiellettyä, ja olin pitkään pahoinvoiva salasyöppä joka tunsi häpeää ja huonommuutta herkuista mut ei voinut olla ilmankaan. Kesti kauan suhtautua ruokaan terveellisesti, ja lakata käyttämästä sitä tunteiden korvikkeena. Minulle on siis tärkeää välttää salassa syömistä siihen liittyvän menneisyyteni vuoksi, ja mieluummin syön avoimesti/jaan herkkuni muiden kanssa. Se on minulle psyykkisesti tärkeä juttu.

Omassa lapsuuskodissani harrastettiin tätä ns. salassa syömistä, ja voin sanoa, että siitä johtuen kaikki lapset kasvoivat jotenkin kieroon. Siis lähinnä isäni söi, ja hoikka äiti kielsi meiltä lapsilta herkut aika lailla kokonaan. Tänä päivänä veljelläni on ajoittaista ahmimishäiriötä, siskoni on aina kärsinyt jonkin sortin syömishäiriöistä ja itsellänikin on vielä edelleenkin ajoittaista taipumusta bulimiseen käyttäytymiseen (nykyään se ei onneksi ole viikottaista, eikä aina edes kuukausittaistakaan). Jotenkin se kaikki siis on jättänyt jonkin ihmeellisen leiman meihin lapsiin, täytyy salaillen ja häpeillen syödä kaikki herkut. Mä ehdottaisin siis ihan pakkoremonttia tohon ruokavalioon, oma olosikin paranee ajan myötä :)

Lauantaisin on karkki-päivä ja arkisinkin saattaa saada jotain pientä, mutta siis pientä.



Nytkin istun koneella keittiössä ja nuorin pelaa pleikkaria olkkarissa. Tässä pystyy hyvin syömään salaa pari keksiä, kun isommat on koulussa:)



Meillä harrastetaan sitä illalla syömistä, kun lapset on menny nukkumaan, ei se nyt mitää salailua sillee ole, mutta on vaan niin ihana herkutella ihan rauhassa:)

olla vielä valaiden mitoissa, mutta meillä molemmat vanhemmat napostelevat herkkuja tv:tä katsellessa lasten nukkuessa (ja useampana iltana viikossa).

oon aina syöny herkkuja/karkkia ihan avoimesti eikä lapset niistä välitä..karkkipussi voi olla rauhassa pöydällä=)Lapset syövät karkkia vain lauantaina=)Lapset on tottunut etä äidillä on aina herkkupäivä=)

On kyllä ruokia jotka on mun mielestä hyviä, mutta lapset ei halua edes maistaa. Karkkipussin pidän sohvatyynyn välissä ja kyllä isoin lapsi ainakin sen usein huomaa, mutta sitä vain naurattaa. Se tietää että oma karkkipäivä on lauantai.

(ainakaan vielä...), mutta herkuttelen lapseltani salaa ollessani töissä, ollessani ilman häntä kahvilassa tms. ja hänen nukkuessaan :).

voin syödä suklaata sohvalla. harvoin lapset edes pyytää, koska tietävät etteivät saa. limsapullo voi olla pöydässä, se on vain aikuisten juomaa.

jäätelöä laitan lautaselle kaappiin ja käyn sieltä syömässä, sitä kun meillä joskus tarjoillaan lapsillekin :D.

otan joskus pullaa tai kakkua kahvilassa, kun lapsi ei ole mukana. Samoin voi joku suklaa mennä kauppamatkalla, jos olen yksin liikenteessä ja sitten tietysti on illat, kun lapsi nukkuu.



Minulla ei (onneksi) ole suurta tarvetta päivisin vetää herkkuja.



Meilläkin äiti söi salaa karkkia ja piilotteli niitä. Me lapset sitten etsittiin piiloja ja pihisteltiin sieltä. Tulee ihan alkoholismi mieleen. Onneksi karkkiholismi ei ole yhtä haitallista ympäristölle.

pääosin illalla tv:n ääressä, kun lapsi nukkuu. Päiväkahvilla annetaan toki lapsellekin (2,5 v) herkkuja (jätskiä, pullaa, piirakkaa tms.) jos itsekin otetaan. Karkkia, limua ja sipsiä ei olla annettu ollenkaan vielä. Välillä nappaan päivän aikana esim. palan suklaata suuhun ja vielä hetkenkin päästä lapsi haistaa sen mun suusta ja toteaa, et äitillä on heekkua.



Ja meidän lapsi olisi tosi innokas syömään kaikkea makeaa, hirvee poru aina kahvipöydässä, kun ei anneta ottaa niin paljon kuin haluaisi. Samatenkin kylässä kyttää jatkuvasti pöydän ääressä, mitä aikuiset syö ja haluaa kans ottaa. Ja kauhea poru taas, kun todetaan, että nämä on aikuisille. Kun joitakin lapsia ei tunnu kiinnostava ollenkaan, vaan keskittyvät vain omiin leikkeihinsä... :/