On tätä ennenkin kai kysytty, mutta MIKSI nykyihminen voi olla uskovainen?
En ymmärrä mitenkään, miten ihminen, joka tietää miten esim. Raamattu on syntynyt, voi oikeasti uskoa siihen oikeasti jumalan sanana.
Okei, usko uskona, mutta miten saa ihminen psyykattua itsensä uskovaiseksi, vaikka Raamattua voi historian tutkimuksen valossa lukea vain traditionkirjoittajien taideteoksena. Usko lohduttaa, mutta eikö usko ole pelkkää eskapismia?
Kommentit (28)
mätänevänä ja irstaassa asennossa iltaisten veneilijöiden ohi..
T. se toinen teologi, joka on agnostikko
[/quote]
brahmaniin yhtyminen kuulostaa paljon lohdullisemmalta lopulta.
[/quote]
jonka kirkon sisällä toimiva herätysliikeväki (muut paitsi körtit ja lestadiolaiset) on perustanut tukeakseen tulevia pappeja ottamaan Raamatun tosissaan ja tutustuttaakseen heitä ns. konservatiivisempaan raamatuntutkimukseen, joka ottaa liberaalia tutkimusta paremmin huomioon sen että Raamattu voisikin olla todenmukainen kirja. Ennakko-odotuksen vaikuttavat tunnetusti aina tutkimukseen, varsinkin tämän tyyppiseen, ja samasta asiasta voi tehdä monenlaisiaia tulkintoja.
STI siis yksinkertaisesti tarjoaa teologian opiskelijoille luentoja ja keskusteluryhmiä, joissa voidaan pohtia Raamatun merkitystä, tutkimusta ja tulkintaa.
Jos joku rukoilee kärsivällisyyttä, luuletko Jumalan antavan heille kärsivällisyyttä? Vai antaako hän heille mahdollisuuden olla kärsivällinen?
Jos he rukoilevat rohkeutta, ei Jumala anna heille rohkeutta, hän antaa heille mahdollisuuksia olla rohkea?
Jos joku rukoilee, että heidän perheensä on läheisempi, luuletko Jumalan antavan heille rakkauden tunnetta? Vai antaako hän heille mahdollisuuksia rakastaa toisiaan?
Mielestäni nämä sanat kuvaavat ainakin omaa uskoani hyvin. en tiedä miten muilla,odottavatko he jotain "ihmeitä" ja ilmestymisiä :) uskoja on erilaisia ja jokainen uskoo tavallaan. Minä esmes en tiedä raamatusta paljoakaan, enkä silti koe olevani "huono uskovainen".
Mulle on kyllä ihan yhdentekevää uskooko joku pappi vai ei. Ei-uskovia pappeja on aika paljon.
vimeisen sanotaan 30 000 vuoden aikana. Ja usko syntyy aivokuoressa. Tämän takia kaikilla ihmisillä on jokin uskonnon kaltainen usko: jotkut uskovat johonkin uskontoon, toiset johonkin poliittiseen ideologiaan, kolmannet rahaan, neljännet väkivaltaan, viidennet johonkin ruokavalioon, kuudennet tieteeseen (ja tässä tarkoitan epätieteellistä uskoa tieteen kehitykseen ja positivismiin. Oikea tiede ei koskaan usko olevansa lopullisen Oikeassa!) jne. Samalla lailla ne kaikki ovat eskapismia.
Raamatun ymmärtäminen syntyhistoriansa tuotteena ja historiallisessa valossa ei muuten mitenkään estä ajattelemasta sitä silti jollain tavalla Jumalan sanana. Tietenkään Raamattu ei ole mikään Jumalan kirjain kirjaimelta saneleva teksti, mutta se voi olla tulosta tietyissä tilanteissa ja konteksteissä käydyistä uskonnollisista pohdinnoista, joihin sen ajan uskovaiset ovat ottaneet jumalansa mukaan. Sulla on ap aika yksioikoinen käsitys siitä, mitä usko ja uskonto on. Sulle se on ilmeisesti vain päiviräsäsiä ja benedictuspaavaleita. Mut oikeasti se on paljon muutakin. Ja kun hetken avoimesti tarkastelet - jos pystyt siihen - löydät itsestäsikin uskon johonkin aivan yhtä epärationaaliseen.
olen ollut aina kiinnostunut uskonnoista
olen kasvanut luterilaisessa uskovaisessa kodissa
välillä uskonto oli kaukaisempi asia
nyt taas se on voimavarani
suhtaudun kriittisesti Raamattuun kuitenkin, se on ihmisten kirjoittama, ja siinä on aikansa asioita mukana. Perustotuudet sieltä pitää osata ottaa vaan.
Ihan sama kuin islamissa, monet muslimit elää perustotuuksien mukaan ja jättää huomiotta ne arveluttavat ja kiihkosimmat jutut.
Olen kiinnostunut myös luonnonuskonnoista ja wiccalaisuus on erityisen kiinnostavaa.
Ja minusta on jännä, että näitä luonnonuskontojen manauksia esimerkiksi on edelleen tai uudestaan mukana esim ortodoksisessa ja katolilaisessa uskonnossa.
Ehkä pääsyy miksi uskon, on se, että olen kokenut lapsesta asti jotain hengellisiä elämyksiä vahvoina ja rukouksiini on vastattu. Ja myös noita luonnonuskonnoissa esiintyviä asioita olen kokenut itse, en voi siis olla uskomatta.
Olen silti erittäin kriittinen näissä asioissa, mutta edelleenkin uskon ja ymmärrän muita uskovia, ainakin heitä jotka on "maallistuneita", jotka ei korosta uskontoaan mitenkään erityisesti.
Uskon. Ihan siitä syystä, että ilman uskoa missään ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä.
Olen maisteri ja suhteellisen "järkevänä" pidetty ihminen. :)
brahmaniin yhtyminen kuulostaa paljon lohdullisemmalta lopulta.