Kertoisitteko, miten Suomen peruskoulun käynyt voi sanoa, ettei osaa englantia tai ruotsia?

vitosen taidoilla osaa. Se numero 5 kun riittää, että pääsee yläasteelta pois.

no nimeni osaan sanoa ja kysyä toisen nimeä, mutta siihen se sitten oikeestaan jääkin.

Peruskoulu loppui 10v. sitten. Sen jälkeen kävin lukion. Mutta en ole tarvinnut ruotsia yhtään missään. Asun keski-Suomessa, joten sitä ei edes kuule täällä.



Englantia kyllä puhun ja ymmärrän sujuvasti.

Ja olen käynyt yliopistonkin. Mä olen ihan surkea englannissa. Ymmärrän kyllä englantia, kun kuulen sitä amerikkalaisista tv-sarjoista, mutta esim. englanninkieliset uutiset menee mulla ihan yli. Mä en edes tiedä, mistä niissä puhutaan, jos en näe kuvaa. En saa mitään selvää, jos joku yrittää mulle puhua englantia, enkä tajua englanninkielisistä käyttöohjeista höykäsen pöläystä. Ja varsinkaan itse en osaa puhua sitä yhtään. Kirjoittaa osaan paremmin.

se on kieltenopetuksen ydin. Mikään ei ole tarpeeksi eikä hyvä, te ette pysty mihinkään.



Ja mä sanon tämän hyvänä kieltenopiskelijana, joka on saanut koulussa kymppejä ja asunut vuosia ulkomailla. Koulusa opitaan huomaamaan omia virheitä.

kielisokeatkin saavat todistuksensa koulusta, ei tarvitse edes esittää opiskelevansa mitään kieliä. Sillä tavalla selviää ihan täysin ilman kielitaitoa.

Muiden pitäisi sitten osata ihan perusteet, mutta jos ei kiinnosta niin eihän se kielitaito pysy vaan unohtuu todella nopeasti. Ei kai kukaan historiaakaan osaa jos ei yhtään kiinnosta, vaikka sitäkin on pakkoluettu vuosikaudet koulussa.

En ymmärrä että vuosikaudet koulussa ollaan muttei oteta mahdollisuudesta vaarin oppia kieliä, istutaan vaan ja "ollaan", sitten itketään ettei osata, en ymmärrrä.



Valitettavasti näitä kielitaidottomia on paljon, kaiken lisäksi nuoriakin.



Itse olen viisi kieltä oppinut koulussa "siinä sivuissa" kun koulua on ollut pakkao käydä;)

Nopsaan ne asiat unohtuu, jos ei taitoja tarvitse käyttää. Itse en ole tarvinut ruotsia kolmeen vuoteen joten kangerrellen se menisi. Englantikaan tuskin sujuisi yhtä hyvin ellen joutuisi sitä päivittäin lukemaan opiskelujen takia. Ja vaikka englantia kuulisikin joka päivä niin ei se silti siirry puheeseen ja käyttöön jos tarvetta avata suu on kerran viidessä vuodessa. Kaikki eivät edes katsele telkkaria tai elokuvia.



Minä en ole tarvinut matematiikkaa neljään vuoteen ja koska olen 7-luokasta asti käyttänyt pelkkää laskinta niin jakolaskut päässälaskuina eivät menisi leikiten.



Jos on itse ollut kiinnostunut kielistä ja vaikkapa matematiikasta ja on ollut niissä ihan hyvä niin taidot säilyy paremmin. Ne joille lahjoja ei ole suotu joutuvat tekemään paljon enemmän työtä. Monet opettajat ovat myös onnistuneet tappamaan orastavan kiinnostuksen kieliä kohtaan sanomalla, ettet osaa. Oma äitini on vasta 50-vuotiaana alkanut uskaltamaan käyttää englantia, koska on tähän saakka luullut ettei osaa ja jättänyt siksi yrittämättä.



Suomessa painotetaan liikaa kielioppiin ja siksi monet uskovat etteivät osaa kieliä. Minä en hallitse vieraiden kielten kielioppia mutta olen ihanan enkun opettajan avulla ymmärtänyt, että osaan kieliä silloin, kun ymmärrän pääasiat muiden tuottamasta tekstistä/puheesta ja tulen itse ymmärretyksi.

läpäissyt suomalaissyntyinen suomalainen osaa kirjoittaa edes auttavan oikeakielistä suomea.



Yhdyssana -mikäs se nyt taas olikaan? Rektio -neva hööd!

Minulla on jotenkin hassut aivot kai, mutta kielet oli minulle utopiaa. Mutta matikka oli tosi helppoa.

Mun kai pitäis nyt sanoa, että miten jotku ei osaa matikkaa, vaikka sitä on luettu ekaluokasta asti. Mun ei tarvinnut paljon kirjoja aukaista kun matikka aukes minulle.

Minulla on 3 lasta ja 2 näistä on näitä, jotka oppii kieliä siinä sivussa. 1 samanlainen kuin minä, että kielet takkuaa, vaikka kuinka lukisi. Mutta matikassa nero.

Mutta mun pitää varmaan nyt mennä nurkkaan häpeämään sitä, että en ottanut vaaria koulussa ja oppinut kieliä siinä sivussa, vaikka tankkasin ja tankkasin ja luin ja luin.

En ymmärrä että vuosikaudet koulussa ollaan muttei oteta mahdollisuudesta vaarin oppia kieliä, istutaan vaan ja "ollaan", sitten itketään ettei osata, en ymmärrrä.

Valitettavasti näitä kielitaidottomia on paljon, kaiken lisäksi nuoriakin.

Itse olen viisi kieltä oppinut koulussa "siinä sivuissa" kun koulua on ollut pakkao käydä;)

Ja vieläkin ihmeellisempää on, ettei peruskoulun läpäissyt suomalaissyntyinen suomalainen osaa kirjoittaa edes auttavan oikeakielistä suomea.

Yhdyssana -mikäs se nyt taas olikaan? Rektio -neva hööd!

varmaan mulle tarkoitettu.

ei ole ollut koskaan kielipäätä,tunnit tais mennä nukkuessa.kyllä mä vähän osaan,mutten riittävästi ymmärtääkseni lukemista.

ylioppilaaksi...ehtii 17 vuodessa aika hyvin unohtua sekin taito :) mulla ei oo tapana lukea lehtiä tai katsoa telkkaria ruotsiksi. asun täysin suomenkielisellä alueella eikä ole ruotsinkielisiä kavereitakaan...elämä on mutta toisaalta en mä nyt niin kovin sitä ruotisn taitoa ole kaivannutkaan. en tarvi töissäkään!

varsinkin kun ottaa huomioon että nimesi taitaa olla ihan sama ruotsiksi kuin suomeksikin.

no nimeni osaan sanoa ja kysyä toisen nimeä, mutta siihen se sitten oikeestaan jääkin.

En kysy ilkeyttäni vaan en vain ihan oikeasti ymmärrä. Sitähän opiskellaan vuosikaudet, ja telkkarista kuulee ainakin englantia jatkuvasti niin ettei pääse ihan unohtumaankaan. Vähän sama kuin joku ei osaisi kerto- tai jakolaskua peruskoulun käytyään?

Itse puhun Suomea ja Englantia sujuvasti. Eli niitä kieliä joita käytän ja joita arjessa tarvitsee.

Pakkoruotsia virkamiesruotsiin saakka olen suorittanut, mutta kun sitä kieltä ei juurikaan kuule ja koskaan ei puhu niin miten sitä voisi osata?

Sanojen ja fraasien ulkoaopettelu koulussa ei ole sama kuin kielen käyttäminen. Kyllä kielen oppiminen vaatisi motivaatiota ja tarvetta ja siten siis sen käyttämistä.

En minä varmaan osaisi jakokulmaakaan heti käyttää, kun en käsin ole laskenut 20 vuoteen, mutta koska matikkaa tarvitsee arjessa, niin pikku muistutus ja jakokulmakin sujuisi.

Ruotsi on hyvä esimerkki asiasta. Kieli jota ei arjessa (työ ja vapaa-aika) käytä saati tarvitse, niin ei ole päähän jäänyt. Melkein kaikkia muita pakollisia perusoppiaineita jokainen tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa, mutta moni ei ruotsia koskaan mitenkään.

läpäissyt suomalaissyntyinen suomalainen osaa kirjoittaa edes auttavan oikeakielistä suomea.

Yhdyssana -mikäs se nyt taas olikaan? Rektio -neva hööd!

Ei liene mitenkään mahdoton vähimmäisvaatimus, että terve, aikuinen suomalainen osaisi kirjoittaa äidinkieltään, etenkin kun en oikeinkirjoitussäännöt eivät todellakaan ole vaikeimmasta päästä.

Silloin ei kiinnostanut. Mutsi auttoi läksyissä ja tosiaan se vitonenhan riitti että pääsi läpi.



Ruotsin kielen opettajat olivat niitä pieniä, kimittäviä, nutturapäisiä psykopaatteja. Ei siellä opiskeltu.



Siinä vaiheessa, kun lopulta tajusin, että kielen osaaminen rikkaus (vaikka olisikin vaan ruotsin kieli) oli vähän myöhäistä, kun ei saanut muita enää kiinni.



Ruotsin kieltä en ole tarvinut kertaakaan missään opiskelun lopetettuani. Ne vähät opitut asiat on unohtuneet aika päiviä sitten.



Englantia puhun sujuvasti ja laskutoimituksia joutuu joka päivä arkielämässäkin tekemään, joten ne eivät unohdu.

Tiedän, että periaatteessa tiedän ja osaan, mutta kun en muista! Kouluarvosanani olivat kiitettäviä. Jouduin pitämään jokin aika sitten palaverin englanniksi ja voi että kun hävetti.

...ruotsia. Syystä että ei murkkuikäisenä enää mennyt päähän uusi kieli vaikka kuinka yritti päntätä, joten luovutin, teini kun olin.

englantia tai ruotsia peruskoulun jälkeen. Enkku mulla oli 7, osasin kai puhua ja ymmärsin jotenkin, mutta aika kehnosti.



Sitten vanhemmiten opin esim. telkusta. Ruotsia en osaa kovin hyvin vieläkään. Ammattikoulussa opiskelin sitä vähän ja kyllä siinä oppi. Mutta koska en ole tarvinnut niin aika hyvin olen kaiken unohtanut.