Minkä ikäisenä korkeintaan voisit itse kuvitella hankkivasi lapsen?

Ne jotka on itse saaneet lapset POIKKEUKSELLISEN nuorena nykyiseen keskiarvoon verrattuna, eli siinä kahdenkympin korvilla, eivät ehkä ymmärrä että opinnot ja työuran aloitus on senverran hektistä ettei siinä ole vauvat ekana mielessä... tämä lastensaanti-ikä liittyy kiinteästi äidin koulutustasoon, luulen että moitteet nelikymppisiä synnyttäjiä kohtaan kumpuavat osin kateudesta kun näillä yleensä ei ole esim taloudellisesti tiukkaa ja vauvalle sekä itselle on varaa hankkia mitä haluaa, asua mukavasti omistusasunnossa jne. Kivahan se olisi jos olisi ollut elämänkumppani valittuna opiskeluaikana, siinä se olisi vauvakin mennyt samalla :D näin jäl kikäteen ajatellen. Silloin vaan muut asiat kuten matkustelu ja työkokemuksen hankkiminen tuntui ajankohtaiselta. Minulle on ihan sama milloin muut lapsensa hankkivat, itsellä sitä ei sanellut ikä vaan elämäntilanne.

miksi tuo kateuskortti pitää aina heittää!!

tässä kysyttiin mielipiteitä!

Nyt ikää 36 ja 3 lasta.

Ennen pidin rajana 30, mutta kuopus syntyi kun olin 31, joten nostettakoon rajaa. =)

Yleisellä tasolla 40-45. Itse en enää tuonikäisenä jaksaisi.

pidän neljää kymppiä rajana eli ei enää lapsia kun on 40v lasissa.



Yleisellä tasolla... Ehkä sellainen 45v.

jos lapsia ei ole tullut viimeistään kun olen 25 niitä ei enää tulekkaan siinä vaiheessa. Nyt olen 23v kaksi lasta ja tämä oli tässä. Noin yleisesti katsoen mun mielestä esikoisen saaminen yli 35 vuotiaana on jo liian vanha. Mut hei tämä on VAIN minun mielipiteeni :)

Nuorten, alle 30-v. äitien mielestä 35 v. on hirveän vanha. Nelikymppisillä on jo toinen jalka haudassa.



35-40-vuotiaat taas tajuavat, ettei se elämä vielä loppunutkaan ja lapsiakin ehtii hyvin saada.

Haluaisin vielä sen yhden tai kaksi lasta ennen kuin täytän 30. Sen jälkeen en enää haluaisi lisää lapsia.



Mulle on aivan sama saako muut lapsensa 15- vai 45-vuotiaina.

vaikka toisaalta kunnostahan ja elämänasenteesta se on kiinni ei biologisesta iästä. Esim minä olen nyt 36-vuotiaana paljon paremmassa fyysisessä kondiksessa kuin 10v sitten...

Ne jotka on itse saaneet lapset POIKKEUKSELLISEN nuorena nykyiseen keskiarvoon verrattuna, eli siinä kahdenkympin korvilla, eivät ehkä ymmärrä että opinnot ja työuran aloitus on senverran hektistä ettei siinä ole vauvat ekana mielessä... tämä lastensaanti-ikä liittyy kiinteästi äidin koulutustasoon, luulen että moitteet nelikymppisiä synnyttäjiä kohtaan kumpuavat osin kateudesta kun näillä yleensä ei ole esim taloudellisesti tiukkaa ja vauvalle sekä itselle on varaa hankkia mitä haluaa, asua mukavasti omistusasunnossa jne.

Kivahan se olisi jos olisi ollut elämänkumppani valittuna opiskeluaikana, siinä se olisi vauvakin mennyt samalla :D näin jäl

kikäteen ajatellen. Silloin vaan muut asiat kuten matkustelu ja työkokemuksen hankkiminen tuntui ajankohtaiselta. Minulle on ihan sama milloin muut lapsensa hankkivat, itsellä sitä ei sanellut ikä vaan elämäntilanne.

Mulla on ammattikoulututkinto, amk tutkinto (eri alalta kuin amis), omistusasunto (okt, velaton) ja on kyllä varaa hommata sitä mitä haluan itselleni että lapselleni.

Vanhemmat eivät ole isommissakaan asioissa auttaneet.

Ja tosiaan olen töissä ollut yläasteikäisestä asti.

Nykyään kun tuo kouluttautuminen ei ole niin vaikeaa eikä työelämän aloittaminenkaan ollut mielestäni millään tavoin hektistä..

No meitähän on moneen junaan.

24-vuotias äiti.

Ennen se oli 35, mutta olen sitten kuitenkin hankkinut kaksi lasta sen jälkeen. Eli voisin ajatella, että omalla kohdallani se on nykyään 38 tai jopa 40. (Ekan lapsen sain 27-vuotiaana.)



Yleisellä tasolla minusta naiset voivat saada lapsia niin vanhaksi asti kuin luonnollisesti saavat. En kuitenkaan ymmärrä, että jos jollain on parisuhde- ja muut asiat kunnossa, lapsentekoa lykätään tahallaan neljänkympin tietämiin. Eri asia, jos mies löytyy vasta yli nelikymppisenä tai ei ole aiemmin tulut raskaaksi.

Nuorten, alle 30-v. äitien mielestä 35 v. on hirveän vanha. Nelikymppisillä on jo toinen jalka haudassa. 35-40-vuotiaat taas tajuavat, ettei se elämä vielä loppunutkaan ja lapsiakin ehtii hyvin saada.

saavani lapset alle kolmekymppisenä ja sainkin.

Nyt olen 46, eli en kovin nuori. Elämä jatkuu, tiedän sen ihan kokemuksesta. Mutta itse en haluaisi tähän vaiheeseen elämääni pieniä lapsia.

Se siitä ikäjakaumasta.

En ole ajatellut asiaa.

En koe että 35v+ on liian vanha lapsensaantiin vaikka itse olenkin nuori äiti. Eihän sitä tiedä vaikka itse saisin siinä iässä vielä lapsen :)



Eiköhän se riipu paljon siitä ihmisestä milloin on hyvä aika saada lapsia :) Jotkut haluavat nuorena, kuten minä, ja jotkut sitten vanhemmalla iällä.



No jos joku ikä pitäisi sanoa milloin on liian vanha, niin heitetään n.50v :) Harva tosin enää siinä iässä lapsia tekee :)

yleisellä tasolla olen sitä mieltä että olisi hyvä jos pystyisi hankkimaan esikoisen ennen 35, ihan sen takia että jos esim. sukupolvi 1 saa lapsen 40-vuotiaana ja seuraava sukupolvi myös 40-vuotiaana niin isovanhemmuussa ja sukupolvien ketju jää isolla todennäköisyydellä puuttumaan/lyhytaikaiseksi. + tietty terveysasiat, eliniänodote jne.



Ja juu juu, tosi monet jaksavat hyvin 4-kymppisinä, saavat helposti terveitä lapsia jne. Se ei silti tarkoita ettikö vanhemmilla äideillä olisi tutkitusti enemmän ongelmia näiden asioiden kanssa.

Ikää 24 ja näillä näkymin lapsiluku jää tuohon kahteen, joten hyvin kerkesin.



Yleisellä tasolla pitäisin kolmeaviittä ylärajana.

mitä ongelmia tarkoitat?

mitä tarkoitatte tällä "sen ja sen ikäisenä en enää jaksaisi". On ihan mahdotonta kaksivitosena kuvitella miten virkeä ja energinen itse tulee olemaan esimerkiksi nelikymppisenä. Ei silloin vielä olla vanhuuden vaivaisia ikäloppuja! :-D

Mulle raja on epäselvä enkä osaa vastata mutta eipä kukaan muukaan mun puolestani voi tähän vastata. Eikö tuo ole ihan subjektiivinen käsite tuo "oikea ikä tehdä lapsia"?

Mie ainakin omistan omakotitalon ja rahallisesti meillä on HYVÄ tilanne vaikka itse opiskelen eikä miehen palkka ole mikään SUURI, toinen lapsi tulossa :) (eikä ole velkoja päällä)

missä mielessä? Itse olen 39v eikä mitään kremppaa missään sen enempää kuin 20-vuotiaanakaan. Itse asiassa nykyään kuntoilen ja liikun enemmän kuin silloin ja olen yhtä kevytkin. Saattaahan sitä toki jokin sairaus iskeä mutta voi se iskeä parikymppiseenkin äiti-ihmiseen että....ettekä pidä huolta itsestänne jos tunnette olonne jo noin vanhaksi vasta nelikymppisinä?

että tosi nuorta tai tosi vanhaa odottavaa äitiä katsotaan jotenkin säälien.