Olemmeko huonoja vanhempia kun emme KOSKAAN lue lapsille iltasatuja, vaan

iltahetki kuulostaa tosi kivalta!

eikä edes pelata Unoa. Käydään kyllä nukuttamassa molemmat lapset sänkyihinsä ihan vierellä makaamalla ja silittelyllä.

toimia rutiinina ja rauhoittaa lapset sänkyyn, myös se, että lukeminen kehittää lasta kielellisesti ja opettaa lukemisen kulttuuriin. Hyvästä kielitaidosta kun on paljon iloa koulu-uralla ja lukemista tulee paljon vastaan joka tapauksessa koulussa ja opiskellessa. On lapsellekin sitten helpompaa, kun on jo pienestä tottunut siihen, että lukeminen on mukavaa puuhaa.

monet huomautukset, kun en ole lukenut lapselleni. Ensimmäiset "kotiläksyt" mitä olen puheterapeutilta saanut on, että lue iltasatuja.

Suosittelen - lapsen sanavarasto laajenee huomaamatta!

Tärkeintä lapselle on vanhemman kanssa vietettävä aika, ei se mitä sillä tehdään. Jos Unon peluu on teille se ykkösjuttu, mitäs sitä naapuriin vertaamaan.



Jos kielellisestä / kirjainnostuksesta olette huolissanne, minulle ei koskaan luettu iltasatuja, innostuin silti kirjallisuudesta (ehkä juuri siksi ettei ylilapsellisia tarinoita tuputettu), luin varhaisteininä kolmeasataa kirjaa vuodessa ja kirjoitin laudaturin äidinkielestä. Nyt opiskelen kirjallisuutta. :D

lukeminen on myös tärkeää. Se kehittää mielikuvitusta ja keskittymiskykyä sekä ennen kaikkea kielellisesti.



Minusta peli ei voi korvata lukemista, vaikka peli onkin ehdottomasti parempi kuin ei mitään ja varmaan kiva tapa.

lukeminen on myös tärkeää. Se kehittää mielikuvitusta ja keskittymiskykyä sekä ennen kaikkea kielellisesti.

Minusta peli ei voi korvata lukemista, vaikka peli onkin ehdottomasti parempi kuin ei mitään ja varmaan kiva tapa.[/i

Mutta ei kai se tarkoita, ettei KOSKAAN lueta, jollei lueta iltasatua?

Meilläkään ei lueta usein iltasatua, vaan ilta vietetään rauhassa yhdessä touhuten (pelaten tai tv:tä katsellen). Lapset kuuntelevat satu-cd:tä ennen nukkumaanmenoa. Muuten kyllä luemme kirjoja pitkin päivää :)

ja illalla. Laaja sanavarasto jokaisella ollut ja koulussa ainekirjoitukset sujuneet hienosti. Mielikuvituskin on kehittynyt.



Minullekin äiti luki paljon ja perinnettä oli ilo jatkaa omien kohdalla. Keksimme lasten kanssa myös itse tarinoita eli joku aloitti ja toiset jatkoivat. Lapset alkoivat jo alkuillasta kysellä tarinatuokion perään.



Lukeminen rauhoittaa lapsia ja on mukava yhteinen hetki. Aloin jo lasten ollessa 3-4-vuotisia lukemaan heille kirjoja, joissa ei ollut lainkaan kuvia. Keskittyivät kuuntelemaan näitäkin.



Suomalaisia klassikoita lukivat jo ala-asteella ja pitivät kirjaesitelmiä niistä opettajien ihmetykseksi.





T Kolmen pojan äiti

värit, numerot, taktiikka, vuorot, vuorojen ylihyppäämiset ja suunnan vaihtumiset, niiden muistamiset.

Ja meillä ei pelata tuppisuina omaa peliä, vaan mukavaa yhdessäoloa, naurua ja ketään ei hyvän pelin jälkeen edes harmita hävitä..ei edes pienimpiä =)

Iltaunot ei ole miehellekään pakkopullaa, vaan kyselee jo puolikasin jälkeen, joko rupeis sekoittelemaan kortteja =)



Mietin vain erään ystäväni ihmettelyä siihen, että meillä pelataan eikä lueta ennen nukkumaanmenoa..



t. ap

pääsääntöisesti perheen sivistystason näkee tuosta lukemisesta. Mitä junttimaisempi ja kouluttamattomampi perhe, sitä epätodennäköisemmin lapselle luetaan. Sen sijaan sivistyneissä perheissä on tuo lukemisen perinne. Kaikista sivistymättömimmät ei edes tiedä, mitä hyötyä lukemisesta on.



Edelleen ap teidän Unot on varmaan kivaa yhdessäoloa, mutta silti se ei musta ole sama kuin lukeminen. Monissa perheissä sekä pelaillaan että luetaan.

tapaa hoitaa iltarutiineja.



Meillä luetaan lapsille lähes joka ilta iltasatu (ja muulloinkin) ja siitä on ollut etua lasten kehityksen suhteen. Tiedän kuitenkin useita perheitä, joissa ei sen enempää lueta kuin pelata unoakaan iltaisin.



Jos lapset ovat iloisia pelihetkestä ja siinähän perhe viettää yhteistä aikaa, niin kannattaa pitää omista tavoista kiinni toisten mielipiteistä riippumatta:).

Mutta toivottavasti luette lapsille sitten muuten, koska lukeminen on todella hyväksi lasten kielelliselle kehitykselle.

Itse pidän kuitenkin kirjan lukua tärkeänä, mm. kielellisen kehityksen kannalta. LApset tutustuvat samalla kirjallisuuteen ja heidän sanavarastonsa kasvaa todella paljon. Luulen myös, että se vaikuttaa hyvällä tavalla äidinkielen opiskeluun... Ja ehkä sekin, että lapsi sitten rauhottuu ennen nukahtamista, eikä sänkyyn mennä villinä :)



Mutta toi kuulostaa kans kivalta! Tärkeää on, että lapsilla on tuollainen ihana yhteinen juttu joka ilta! Pitäkää toi, mutta voihan sitä satuakin lukea vielä sängyssä :)