Lue keskustelun säännöt.
Opinnäytetyö: Kun äitiys ei vastaa odotuksia
22.02.2011 |
HYVÄ ÄITI!
Vauvan synnyttyä äitiyden odotetaan olevan onnellista ja seesteistä aikaa. Joskus vauvaperheen arki ei kuitenkaan vastaa odotuksia ja sen vuoksi äiti saattaa kokea esimerkiksi pettymyksen tunteita. Äitiys on herkkää aikaa ja siihen kuuluvat luonnostaan niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet, joiden kokeminen on hyväksyttyä.
Olemme kaksi kätilöopiskelijaa Tampereen ammattikorkeakoulusta ja teemme opinnäytetyötä aiheesta ”Iloton äitiys”. Työssämme pyrimme kuvaamaan tarkemmin tätä yleistä, mutta vähän puhuttua ilmiötä. Valmiin työn tarkoituksena on lisätä sekä äitien että terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta asiasta, jotta äitiyshuollon työntekijät osaisivat paremmin tukea perheitä.
Pyydämme ystävällisesti vastauksia äideiltä, jotka eivät ole kokeneet äitiyttä omien ennakko-odotustensa mukaisesti. Toivomme Teiltä vapaamuotoisia kertomuksia omista kokemuksistanne sekä siitä, miten tilanne on mahdollisesti vaikuttanut perheenne arkeen. Pyydämme Teitä myös kertomaan millaista tukea olette tilanteessanne saaneet ja mistä olisitte sitä lisää kaivanneet. Vastauksia toivomme saavamme alle 3 – vuotiaiden lasten äideiltä, joilla ei ole ennen tai jälkeen raskauden todettu mielenterveydellisiä ongelmia, kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeistä masennusta.
Vastaaminen kyselyyn on täysin vapaaehtoista ja kertomuksenne käsitellään luottamuksellisesti. Halutessanne voitte vastata nimettömänä. Vastaukset toivomme saavamme sähköpostitse. Tarvittaessa annamme mielellämme lisätietoa työstämme.
KIITOS YHTEISTYÖSTÄ!
Reetta Knuutila
Eeva Ikäheimonen
reetta.knuutila@piramk.fi tai eeva.ikaheimonen@piramk.fi
Kommentit (28)
Ja kyllä, olen kokenut ns. "pettymyksen" tietyissä asioissa.
Meinaan lähettää opinnäyetyötä tekeville s-postia jos tässä vaan ehdin kirjoittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ylipäätään ei vastaa odotuksia.
Opinnäytetyöksi vähän itsestään selvä aihe. Eihän tuohon mitään sanoa.
Ja suunnitellaan palveluja tolloille: Jos joku on niin pöhkö, ettei kaikesta infotulvasta huolimatta tajua elämän realismia, hänelle suunnitellaan tuhti tukipaketti... Justiinsa.
Kun alkujaan olisi riittänyt lukutaito ja maalaisjärki.
Minulla on kolme lasta. Ensimmäinen lapsi oli toivottu ja odotetta, ja niin myös vauvavuosi oli positiivinen kokemus. Olin todella onnellinen tuolloin ja elämä oli rikasta - vaikka vauva oli tosi huono nukkumaan sekä päivällä että yöllä. Suuri merkitys oli netin vertaisryhmällä. Vauvavuoden lopulla elämässä tapahtui kuitenkin isoja muutoksia: muutto toiselle paikkakunnalle, miehen uudet työkuviot, jotka veivät aikaa perheeltä. Aloin tuntea itseni yksinäiseksi.
Toinen lapsi sai alkunsa kuin varkain, mutta alkujärkytyksen jälkeen se tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Raskausaikana podin huonoa omaatuntoa siitä, etten ollut niin innoissani asiasta kuin ensimmäistä odottaessani. Rakkaus lapseen syttyi kuitenkin laitoksella ja taas tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että olin välillä (varsinkin aluksi) ajatellut, etten olisi halunnut koko lasta. Vauvavuosi meni ihan hyvin, vaikka kahden pienen lapsen kanssa oli aika väsyttävää ja taloushuolet alkoivat painaa päälle.
Kolmas lapsi oli myös vahinko ja iso järkytys. Olin juuri aloittanut uudessa työssä ja palkkarahani tulivat tarpeeseen. Olin vihainen ja katkera raskaudesta, syytin miestäni, harkitsin vakavissani avioeroa ja aborttia, toivoin keskenmenoa. Koko raskausajan suhtauduin lapseen vihamielisesti. Vasta viimeisillä raskausviikoilla aloin tyytyä ajatukseen, että meille tulee taas vauva. Miehen kanssa oli riitoja, kun kerroin tuntemuksistani. Vauva syntyi ja hoito menee rutiinilla. Lapsi on tietysti ihan ihana ja sellainen kuin vauvat ovat, mutta en ole tuntenut sellaisia rakkauden ja onnen tulvahduksia kuin edellisten aikana. Jos nyt voisin palata ajassa taaksepäin ja valita raskautumisen tai ei-raskautumisen, valitsisin jälkimmäisen. Olen tietysti kamala ihminen, kun näin sanon. Mietin, kostaako kohtalo minulle nämä ajatukset. En tykkää kotona olemisesta, raha-asiat huolettavat, mielestäni kolme pientä lasta on ylipäätään liikaa. Ei niitä ehdi niin hyvin kasvattaa, enkä edes jaksa miettiä kasvatusoppien kannalta, mikä olisi paras toimintatapa ja mikä vaihe kulloinkin on menossa. Ainoa paikka, jossa näistä puhun, on tämä palsta. Ymmärrystä saan harvoilta, mutta onpahan joku paikka, mihin purkaa turhautumisensa ja katkeruutensa.
Että jos on saanut masennuksen, niin vastauksella ei ole enää tutkimuksellista arvoa. No enhän mä ainakaan sitä masennusta olisi edes saanut, jollei olisi ollut niitä ongelmia vauvan kanssa! Kun masentuneiden vastaukset jätetään pois, niin tuloksena tulee olemaan sellaista kaunisteltua lässynläätä.
Mutta ihan miten vaan. Minä oon muutenkin jo yli-ikäinen vastaamaan, kun mun lapset on jo yli 3-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vähän puhuttu aihe".
Kun minä odotin esikoista melkein 10 vuotta sitten, ei mistään puhuttun yhtä paljon. Sama juttu kuopuksen kanssa. Puhki kaluttu aihe!
Jos oikeasti terveydenhuoltohenkilökunta on pihalla, niin käsittämätöntä!
Kun äitiys ei vastaa odotuksia vai iloton äitiys?
Onhan olemassa satoja naisia, jotka kauhulla odottavat äitiyttä ja sitten huomaavat, että hyvinhän tämä menee ja kivaakin on ajoittain.
Entä ne äidit, jotka eivät ilolla lasta odottaneet eivätkä ilolla äitejä ole olleet, hekö eivät saa kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äitiys ei vastaa odotuksia vai iloton äitiys? Onhan olemassa satoja naisia, jotka kauhulla odottavat äitiyttä ja sitten huomaavat, että hyvinhän tämä menee ja kivaakin on ajoittain. Entä ne äidit, jotka eivät ilolla lasta odottaneet eivätkä ilolla äitejä ole olleet, hekö eivät saa kirjoittaa?
Tässä selvästi lukee, että he tutkivat äitiyttä, joka ei ole vastannut yleisesti oletettuja odotuksia. Ei jokaista näkökulmaa voi yhdessä tutkimuksessa selvittää.
En usko, että äitiys KOSKAAN vastaisi odotuksia, siis esikoisen kohdalla. Eihän siihen voi osata asennoitua ennakkoon "oikein", aina tulee odottamattomia asioita ja yllätyksiä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haetaanko tässä tarinoita siitä, kun äitiys ei tuota iloa. Vai haetaanko sitä, kun todellisuus on jotain muuta kuin etukäteisodotukset.
Tuo työn otsikko "Iloton äitiys" kun ei mun mielestä yhtään vastaa sitä mitä tän ketjun otsikko on tai mitä lopputyöntekijät tuossa kyselevät.
Ja rautalangasta vielä, jos ei ole itsestäänselvää: Jos äitiys ei vastaa ennakko-odotuksia, niin se ei ole lainkaan sama asia kuin että ei iloitse äitiydestä.
Kenen odotuksia? Kätilön?
En minä ainakaan tiedä ketään äitiä, joka olisi jotenkin kuvitellut, että äitiys olisi jotain kummallista ruusunpunaista tanssia pilvien päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelee myös asenteellisuutta opinnäytetyön aiheenasettelussa...
Lisäksi totean, että tuskinpa tähän aiheeseen kovin yksiselitteisiä vastauksia löytyy. Riippuu niin siitä, mistä nämä tuntemukset johtuvat. Onko syynä esim. lapsen odotettu/yllätyksenä tullut sairaus/vamma, väärät ennakko-odotukset äitiydestä, ymräpistön painostus tietyissä äitiyteen liittyvissä kysymyksissä jne.
Itse miettisin yhdessä opinnäytetyön ohjaajan kanssa aiheen asettelua ja rajaamista uudestaan.
Täälläkin sen huomaa että katkeria ämmiä kaikki tyynni eikä aihetta saisi tutkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuten nyt huomaatte, niin ei ole kovin selvää mitä haetaan.
että haetaanko tässä tarinoita siitä, kun äitiys ei tuota iloa. Vai haetaanko sitä, kun todellisuus on jotain muuta kuin etukäteisodotukset. Tuo työn otsikko "Iloton äitiys" kun ei mun mielestä yhtään vastaa sitä mitä tän ketjun otsikko on tai mitä lopputyöntekijät tuossa kyselevät. Ja rautalangasta vielä, jos ei ole itsestäänselvää: Jos äitiys ei vastaa ennakko-odotuksia, niin se ei ole lainkaan sama asia kuin että ei iloitse äitiydestä.
siis oikeastiko kätilöt voivat tehdä lopputyönsä jostain tällaisesta huuhaasta? Ei ihme, että ihmiset saavat huonoja synnytyskokemuksia, kun äidin ja lapsen hengestä vastaavat huuhaawannabehumanistit!
Kun äitiys ei vastaa odotuksia vai iloton äitiys? Onhan olemassa satoja naisia, jotka kauhulla odottavat äitiyttä ja sitten huomaavat, että hyvinhän tämä menee ja kivaakin on ajoittain. Entä ne äidit, jotka eivät ilolla lasta odottaneet eivätkä ilolla äitejä ole olleet, hekö eivät saa kirjoittaa?
Tässä selvästi lukee, että he tutkivat äitiyttä, joka ei ole vastannut yleisesti oletettuja odotuksia. Ei jokaista näkökulmaa voi yhdessä tutkimuksessa selvittää.
Tässä selkeästi annettu otsikko ei vastaa oletettua aihetta. Siitä iso miinus. Lisäksi opiskelijoilla on omituinen "yleisesti oletettu odotus" tietynlaisesta äitiydestä, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä tosielämän tai edes aiempien tutkimusten johtopäätösten kanssa.
Ei voi ensin sanoa, että äitiys ei vastannut odotuksia ja sitten vetää sitä johtopäätöstä, että seurauksena on iloton äitiys. Voihan se mennä tismalleen päinvastoin.
että odotukset eivät täyty?? Ihan tosi. Missä lääketieteen kirjassa näin kerrotaan?
Reetta ja Eeva
Kuten arvata saattoi, täällä av-lla saa aina kritiikkiä osakseen. Täyslaidallisen asiasta kuin asiasta. Onhan tähänkin ketjuun tullut jo asiatontakin palautetta...
Mutta ottakaa tämä kritiikki kuitenkin vastaan arvokkaana palautteena suoraan meiltä äideiltä teille avuksi työnne tekoon. Kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti ja täällä av:lla saa suodattimet olla aika suurella, mutta nähkää tämäkin mahdollisuutena kehittää työtänne jo näin alkumetreillä.
Kannattaa huolella miettiä muutamia seikkoja, joita minä ja muut mammat teille olemme OMINA MIELIPITEINÄMME teille esittäneet. Niissä saattaa piillä totuuden siemen, joka istutettuna kasvaa entistä paremmaksi ja syvemmäksi opinnäytetyöksi.
Onnea opiskeluidenne viimeiseen koitokseen ja tulevaan työelämään!
Tässä selvästi lukee, että he tutkivat äitiyttä, joka ei ole vastannut yleisesti oletettuja odotuksia.
Oikeestihan tässä selvästi sanotaan, että tutkitaan äitiyttä, joka ei vastaa sen äidin omia odotuksia äitiydestä.
Miksi muka kaikki alkujaankaan kuvittelisivat, että äitiys on jotenkin auvoa ja ihmeellisyyttä???
Mistä olette tuon kummallisen lähtökohtanne temponeet? Omista asenteistanneko?
t. kahden äiti