Kuinka usein näette vanhempianne, lastenne mummoja ja pappoja?

Tämä on vaihdellut kovastikin: joskus tapaamisia on ollut useita kertoja viikossa, toisinaan taas voi olla parin kolmen viikon tauko.

n. kerran kahdessa kuussa. Välimatkaa on. Jos asuisimme samassa kaupungissa, uskon, että näkisimme noin kerran kuussa.

Välimatkaa on ja lisäksi kaikki vierailut tulevat meidän aloitteestamme. Enempään emme pysty ja jaksa. He häviävät ja me häviämme - ei voi mitään.

välimatkaa on.

Appivanhempia 1 krt/vko tai 1 krt/kk, vähän vaihtelee mutta siis selkeästi harvemmin.



Ja molemmille matkaa 10-20 km.

Esikoinen kyläilee mummi&pappalassa kerran viikossa.

Me loppuperhe sitten kerran parissa viikossa suunnilleen. Silloin tällöin harvoin mummi ja pappa käy meillä, ehkä 4 kertaa vuodessa lähinnä synttärit tai joku muu erityinen syy.



Vanhempani asuvat 2km päässä.



Anoppi sitten ravaakin joka toinen päivä. Me emme käy hänen luona kuin jouluna. Jos silloinkaan.

Mieheni vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla 4 km päässä, heitä näemme 2-3 kertaa viikossa, yleensä vain hoidetaan joku muutaman minuutin juokseva asia. Oikein vartavasten kyläillään heidän kanssaan 5-6 kertaa vuodessa, joskus viedään lapset heille hoitoon illaksi tai yöksi.



Omat vanhempani asuvat 35 km päässä, heitä tapaan ehkä kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin, joskus viedään heillekin lapsia hoitoon.



Välit molempiin on hyvät, mutta ymmärrämme myös antaa omaa rauhaa toisillemme. Apua saa aina kun pyydetään.

lähellä ja nähdään keskimäärin 4-5 krt/vko. Minun vanhemmat asuvat noin 500 km:n päässä ja talviaikaan nähdään noin 3 krt/kk, sulan maan aikaan harvemmin. Toivoisin, että omat vanhempani olisivat lähellä. Näkisin heitä mielellään useammin, noin 1-2 krt viikossa. Oon enemmän anopin ja appiukon kanssa samoilla aalloilla, mutta omat vanhempani ovat kyllä tosi kivoja ja ihania ihmisiä. Erityisesti äitini luonnetta olen alkanut arvostamaan viime aikoina kovasti.

välimatkaa 500km.

Äiti kun on semmonen kommentoija: tämä tekemäsi leivos liian makea, ostan lapselle sisäkengät niin saa harjotella kävelemistä (jauhaa tätä jokasesta lapsesta ja kaikki osaa kävellä ilman kenkiä).



Isääni näen liian harvoin. Hän suunnittelee "mitä lapsille jää hänestä lapsenlapsille muistoksi" ja minä lähinnä ajattelen että näkemällä lapsenlapsiaan olisi muistoja hänestä. -Eikä ole kuolemassa vielä.



Miehen vanhemmat naimisissa ja joskus menee kuukausi ettei nähdä, mutta heitä on mukava mennä moikkaamaan ja tulevat meillä välillä.

Mies soittaa välillä äidilleen ja toisinpäin ja turisevat aikansa mitä tapahtunut.

Tälläsen suhteen toivon omiin lapsiinikin saavani.

Mieheni vanhempia nähdään keskimäärin 1,5 krt/vko. Asuvat lähellä, mutta aina ei vaan jaksa kyläillä ja toisinaan taas näemme kaksi-kolme kertaa viikossa.



Omat vanhempani asuvat noin 150 km:n päässä, joten ihan yhtä usein ei näkeminen onnistu. Heitä näemme noin kerran kuussa, riippuen kaikkien lomista ja viikonloppusuunnitelmista.

Omia vanhempia nähdään 1-7krt/viikko (välimatkaa n.1km) ja appivanhempia n.1krt/1-2kk (välimatkaa n.4km). Toisia ei vain kiinnosta... :/

kaikki kolme mummolaa/vaarilaa ovat toisissa kaupungeissa, välimatka 60-150km. Tapaamme 1-3kk välein, kesäaikaan useammin ja talvella harvemmin. Kesällä voidaan nähdä joskus jopa viikoittain kun käydään mökeillä tms. Jos asuisimme samassa kaupungissa (mikä olisi mukavaa) niin uskoisin että näkisimme lähes viikoittain.