Onko muita pitkään ulkomailla asuneita, joilla on vaikeuksia kommunikoida suomeksi?

Pikkasen joo, mutta kun tullaan Suomeen kesämökille perheen luokse niin jonkun ajan kuluttua alkaa sujumaan taas helpommin.

Kyllä on. 15 vuotta ulkomailla ja nyt huomaan että sanoja joutuu todella hakemaan ja puhuminen on tönkköä. Olin joskus verbaalisesti tosi nokkela ja hauska, mutta nyt puhe on tosi köyhää. Moni sana on kokonaan unohtunut ja fraasitkin hukassa. Puheeni on nykyään ihmeellistä finglish möngerrystä. Katson kuitenkin suomalaisia sarjoja, kuuntelen podcasteja ja soittelen perheelle ja ystäville säännöllisesti niin todella harmi, että näin on käynyt. Lapselle yritän puhua pelkästään suomea mutta saa nähdä oppiiko hän ikinä kunnolla kun mammakaan ei enää osaa 😀

Hanoi Rocks

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. 15 vuotta ulkomailla ja nyt huomaan että sanoja joutuu todella hakemaan ja puhuminen on tönkköä. Olin joskus verbaalisesti tosi nokkela ja hauska, mutta nyt puhe on tosi köyhää. Moni sana on kokonaan unohtunut ja fraasitkin hukassa. Puheeni on nykyään ihmeellistä finglish möngerrystä. Katson kuitenkin suomalaisia sarjoja, kuuntelen podcasteja ja soittelen perheelle ja ystäville säännöllisesti niin todella harmi, että näin on käynyt. Lapselle yritän puhua pelkästään suomea mutta saa nähdä oppiiko hän ikinä kunnolla kun mammakaan ei enää osaa 😀

Aikoinani olin todella hyvä kirjoittamaan suomeksi, mutta nykyään tökkii valtavasti. Englanniksi taas osaan kirjoittaa fiksusti ja monipuolisesti, ja just tuo mainitsemasi nokkeluus ei tule suomeksi yhtä luonnollisesti.

T. AP

Kevennyksenä kerron, että nuoruudessani jotkut harvat olivat vaihto-oppilaana vuoden Amerikassa ja takaisin tultuaan oli suomen kieli hyvin hyvin huonoa. Saivat ihmiset kyselemään, miksi puhut tuolla tavoin. Oli sitten kiva kertoa olleensa oikein ulkomailla :D

I dont shive a git

Ei - minulle ei koskaan käynyt näin. En kuitenkaan asunut englanninkielisessä maassa. Enemmän sanoisin, että sen lisäksi että äidinkieli on tunnekieli se on ajatuksen välttämätön väline. Huomasin että olin alkanut ajatella vieraalla kielellä ja saatoin vastata suomeksi kun joku puhui minulle vieraalla kielellä. Sitten vasta havahduin. Suomi on kuitenkin säilynyt hyvänä.

Entäpä jos olette niin nuoria ihmisiä, että olette jo koko lapsuuden kuulleet enkunkielisiä ohjelmia telkkarista ja alkaneet opiskella sitä koulussa jo alakoulussa. Näin ei ollut minun nuoruudessani. Ruotsikin tuli vasta oppikoulussa - vastasi 5.luokkaa... 

Olen asunut nyt 13 vuotta Englannissa.

Kirjoitan suomeksi päivittäin. Olen kirjoittanut pöytälaatikkoon yhteensä noin 1000 sivun verran romaanikäsikirjoituksia ja ollut suomalaisissa kirjoittajaryhmissä etänä. Palautteen mukaan kieleni on hyvää ja virheitä on todella vähän. Luen Suomen uutisia ja luen kirjoja suomeksi. Katson suomalaista televisiota ja kuuntelen suomalaisia äänikirjoja. 

Ennen koronaa minulla oli paljon suomalaisia kavereita. Nykyään puhun tosi harvoin suomeksi, kun sukulaisille kirjoitan mieluummin viestejä kuin puhun puhelimessa. Jos joudun yhtäkkiä puhumaan suomea, saattaa tulla ulos jotain typerää.

Olen asunut ulkomailla nyt 25 vuotta. Väitän, että suomen kieleni ei ole kärsinyt, vaikka en puhu sitä kovinkaan usein. Sen sijaan rakastan lukemista, ja luen useimmiten suomenkielisiä kirjoja. Myös tämä nettikirjoittelu ja -lukeminen auttaa pysymään ajan tasalla kielen kehityksestä. Joskus Suomessa käydessäni huomaan, että joudun vähän hakemaan jotain sanaa, mutta se on ainoa mistä huomaan pitkän poissaoloni.

Kyllä teillä äidinkieli silti sujuu oikein hyvin lukemastani päätellen. Älkää turhaan murehtiko. Riiippuu varmaan yksilöllisesti ihmisestä, mikä kieli valtaa mielen ja työntää harvemmin käytetyn pois tieltään. Varmasti lausuminen ja painottaminen sujuu kuin vettä vaan,

Toisaalta on taas ihmisiä, jotka ovat suurimman osan aikuisuudestaan viettäneet ulkomailla kokonaan vieraskielisessä ympäristössä ja silti puheesta ei kukaan arvaisi näin olevan. Me ollaan kaikki erilaisia.

Voisikohan suomalaisten kirjojen lukeminen auttaa sanavaraston kannalta? Vaikka luette lapsille ääneen?

Olen ollut pois Suomesta 12 vuotta. Äidinkielen puhuminen ei tuota vaikeuksia, koska puhun sitä päivittäin kotona ja seuraan suomalaista mediaa. Ainoa vaikeus on, kun käyn Suomessa ja puhun tuntemattomien kanssa. Silloin pitää keskittyä enemmän siihen, mitä sanon. 

Mun ystäväni on asunut 50 v Saksassa ja ei mitään ongelmaa puhua suomea. Teeskentelyä monella tuo, kun on hienoa olla melkein amerikkalainen😅

Sometähti kun on viikon reissussa niin OMG, kun ei millään enää muista mikä breakfast on suomeksi! :-D



Mut asiaan: olen itse asunut espanjankielisissä maissa työni puolesta. En ole asunut putkeen yhtä pitkään kuin sinä, joten ihan samaa ei ole tapahtunut. Omasta työstä on kuitenkin ollut todella vaikea kertoa suomeksi. Kun joku suomalainen kysyy, mitä sä teet työksesi, niin sen kuvailuun on saanut laittaa ihan jokaisen aivonystyrän täyskäyttöön, jotta vastaus olisi edes jokseenkin ymmärrettävä. :)

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni on asunut 50 v Saksassa ja ei mitään ongelmaa puhua suomea. Teeskentelyä monella tuo, kun on hienoa olla melkein amerikkalainen😅

Miksi kukaan ylpeilisi sillä, että ei osaa tehdä jotain? 

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni on asunut 50 v Saksassa ja ei mitään ongelmaa puhua suomea. Teeskentelyä monella tuo, kun on hienoa olla melkein amerikkalainen😅

 

Miksi kukaan ylpeilisi sillä, että ei osaa tehdä jotain? 

T. AP

 

No katsos kun jotkut dorkat ylpeilevät "kansainvälisyydellään". On mukamas hienoa olla niin maailmankansalainen, että oma äidinkielikin unohtuu. Yleensä nämä tyypit ovat noita max. vuoden ulkomailla pyrähtäneitä. Todella kuvaavaa, että 50 vuotta Saksassa asuneella suomen kieli on vielä täysin hallussa, ei ole tarvetta kerskua.

Vierailija kirjoitti:

Sometähti kun on viikon reissussa niin OMG, kun ei millään enää muista mikä breakfast on suomeksi! :-D



Mut asiaan: olen itse asunut espanjankielisissä maissa työni puolesta. En ole asunut putkeen yhtä pitkään kuin sinä, joten ihan samaa ei ole tapahtunut. Omasta työstä on kuitenkin ollut todella vaikea kertoa suomeksi. Kun joku suomalainen kysyy, mitä sä teet työksesi, niin sen kuvailuun on saanut laittaa ihan jokaisen aivonystyrän täyskäyttöön, jotta vastaus olisi edes jokseenkin ymmärrettävä. :)

Minä en ole koskaan edes tehnyt alani töitä Suomessa, joten olisin kyllä ihan hukassa alan terminologian kanssa ja siitä miten esim. kirjoitetaan joku työhön liittyvä sähköposti suomeksi.

Olen asunut 38 vuotta Suomessa ja minusta tuntuu, että sanavarastoni on alkanut köyhtyä ilman mitään vieraita kieliäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni on asunut 50 v Saksassa ja ei mitään ongelmaa puhua suomea. Teeskentelyä monella tuo, kun on hienoa olla melkein amerikkalainen😅

 

Miksi kukaan ylpeilisi sillä, että ei osaa tehdä jotain? 

T. AP

 

No katsos kun jotkut dorkat ylpeilevät "kansainvälisyydellään". On mukamas hienoa olla niin maailmankansalainen, että oma äidinkielikin unohtuu. Yleensä nämä tyypit ovat noita max. vuoden ulkomailla pyrähtäneitä. Todella kuvaavaa, että 50 vuotta Saksassa asuneella suomen kieli on vielä täysin hallussa, ei ole tarvetta kerskua.

Tai sitten olet tulkinnut kommentit kovin eri tavalla kuin ne on tarkoitettu. Itsekin asuin aikoinaan vuoden ulkomailla ja hetken aikaa joutui sen jälkeen keskittymään siihen että ryhtyi puhumaan suomeksi eikä englanniksi. Sama tapahtui koronan aikaan kun asuin yksin ja tein etätöitä pelkästään englanniksi, käytännössä en puhunut suomea missään muualla kuin pari sanaa kauppareissuilla. Ei voi sanoa että unohtuisi äidinkieli, mutta se ei välttämättä silti ole se päällimmäinen mielessä oleva jos on pitkään kommunikoinut 99% jollain toisella kielellä.

Minä olen syntynyt ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jossa kävin koulut ja aloitin työelämän. Aikuisena muutin muualle. Tämä aasinsiltana siihen, että luonnollisesti iso osa kavereistani oli ruotsinkielisiä. Teimme jo pienenä niin, että puhuimme siansaksaa aivan sujuvasti ja ymmärrettävästi keskenämme. Hauskaa oli.

Kouluun mentyämme aivan kaikki kaverit halusivat oppia puhumaan suomea. Minä jäin vähemmistöön, kun yritin sanoa myös haluavani sitten puhua ruotsia. Ei se heille käynyt. Niinpä he puhuivat ruotsia minulle ja minä suomea heille. Aivan aikuisenakin vielä. Hyvin sujui molemmin puolin ja opittiin paljon. Kuitenkin kaupungissa oli ylivoimainen enemmistö suomea puhuvia, joten arvatkaas ketkä oppivat molemmat kielet sujuvasti eli olivat kaksikielisiä aikuisina? No ne suomenruotsalaiset uskomattomalla sinnikkyydellään. Kyllä minäkin ruotsia osaan ja ymmärrän, mutta kaksikielinen en ole. Töissä on aina ollut vaatimuksena sujuva ruotsi, joten sen suhteen ei ole ollut ongelmia.

Eli kielen ylläpitäminen vaatii työtä ja oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että pelkästään kuuntelemalla puhe ei suju niin hyvin kuin haluaisi. Pitäisi itse käyttää sitä ja tosiaan lukea ja lukea suomeksi.

Tsemppiä ulkosuomalaisille. Oli kiva kuulla (lukea) teidän ajatuksianne :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni on asunut 50 v Saksassa ja ei mitään ongelmaa puhua suomea. Teeskentelyä monella tuo, kun on hienoa olla melkein amerikkalainen😅

 

Miksi kukaan ylpeilisi sillä, että ei osaa tehdä jotain? 

T. AP

Voi voi Ap: Kyllä on ihmisiä, jotka pitävät jostain syystä ulkomailla oleskeluaan niin tärkeänä ja ainutlaatuisena, että luulevat suomen unohtamisen tahallisesti -  eli siis muka - tekevän heistä hienoja. Tunsin henkilön, joka 5 ulkomaavuoden jälkeen taivutti täytyä-verbin: täydyn, täydyt, täytyy. . .

Olen itse asunut nyt 43 vuotta ulkomailla. Paras kohteliaisuus minulle on, jos joku suomalainen ei puheestani kuule, etten asu Suomessa.

Myönnän etsiväni joskus sanoja, mutta kielioppi on kyllä hallinnassa.