Kateellinen kaikille joilla on hyvä parisuhde

Kade myös. Pitkään luulin sellaisessa olevani, lapsi tehtiin ja mies muuttui. Sain repäistyä itseni irti, ja tässä yh:na on vähän vaikea hyvää parisuhdetta rakennella... Jo oma tilanne vaikeuttaa (yh nyt ei oo mitään kuuminta hottia sinkkumarkkinoilla...), mutta myös muurit on korkealla. Tähän tilanteeseen ei helpolla ketään päästä, toista oli sinkkuna kun voi heittäytyä tuosta noin vaan.



Totta kai se mahdollista on, emmä sitä, mutta pirun vaikeaa.

Kausittain menee. Silloin kun menee huonosti niin sieltä pohjalta pääsee ponnistamaan pois vain jos itse alkaa muuttaa omaa käytöstään ja tarkastelee niitä omia tekemisiään ja sitä missä mättää omalla kohdalla. Hyvin paljon syytä silloin on itsessä, ainakin puolet. Nyt on taas mukavasti mennyt vuosi meilläkin, ihanaa. Kannattaa laskea ne omat suojamuurit alas ja päästää se mies lähelle.

Vaikka kuinka muuttaa omaa käytöstä ja päästää miehen lähelle, miten sen saa tuosta tietokonepelistä irti?

Olen oikeasti onnellinen parisuhteessani. Mieheni on täydellinen minulle ja hyvä, osallistuva isä.



Meillä on yhteinen harrastus, ihanaa seksiä, läheisyyttä, keskustelua. Olemme toisaalta hyvin samanlaisia, mutta toisaalta miehessäni on paljon piirteitä, joita arvostan ja pidän tavoiteltavina. Koen, että täydennämme toisiamme ja mieheni tuo parhaat puoleni esiin.



Älkää yleistäkö.



Ei nyt auta aapeeta mitenkään, mutta ottaa päähän tämä yleistäminen täällä.

Onnellisessakin parisuhteessa tulee niitä huonompia hetkiä, jopa kausia. Tärkeää on se, ettei heti luovuta. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella...

Onnellisessakin parisuhteessa tulee niitä huonompia hetkiä, jopa kausia. Tärkeää on se, ettei heti luovuta. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella...

on ongelmia ja ongelmia...mutta esim.erilaiset riippuvuudet vaativat ammattiauttajaa..näille isoille pojille laitetaan peliajat aivan kuin pennuille..peliriippuvuudesta voi vapautua,mutta vaatii paljon omaa työtä.silloin vaimo joutuu ottaan perheen pään paikan eikä homma toimi!joskus ero on pakollinen jos toinen osapuoli ei halua muutosta,kukaan ei voi muuttaa toista,vain itsensä!voimia AP!!

Minä aina luulin eläväni onnellisessa parisuhteessa. Mietin, että nyt tiedän mitä "armo" on. Minä olen saanut kokea armon, että olen elänyt parikymmentä vuotta onnellisessa parisuhteessa.



Yksi kaunis päivä se onni särkyi sirpaleiksi. Mies ei ollutkaan onnellinen. Sanoi, ettei ollut onnellinen ainakaan viiteen vuoteen. Tajusin eläneeni valheessa ja onnen harhassa.



Tämä särki luottamukseni parisuhteeseen. En ole enää ollenkaan varma, onko pitkä ja onnellinen parisuhde mahdollinen. Märta Tikkanenhan on todennut, että parisuhteen kaari on 10 vuotta. Tämän jälkeen ihmiset vain kituuttavat tai sopeutuvat. Meillä tämä piti miehen kohdalla paikkansa.

Kyllä mulla ainakin on =)

Ap:lle tsemppiä. Etköhän sinäkin joskus sellaisen saa =)

Ainakin kaikki jaksaa kertoa kuinka miehen kanssa vietetään yhteistä aikaa ja seksiä on mikä sekin on ihanaa ja lapsetkin on ihania. Mäkin haluan. Vaikka kuinka yritän, ei vaan onnistu.

Ainakin kaikki jaksaa kertoa kuinka miehen kanssa vietetään yhteistä aikaa ja seksiä on mikä sekin on ihanaa ja lapsetkin on ihania. Mäkin haluan. Vaikka kuinka yritän, ei vaan onnistu.

Ap.

On vain naisia, jotka tyytyvät vähään.

Siis ellet ole itse joku ihan totaalisen kusipää. Sinulla on vain1 elämä. Älä jää lasten takia huonon ihmisen kanssa yhteen. TAI tee hyvä suhde nykyisen kumppanisi kanssa. Joskus voi vaihtaa suhdetta, ei aina tarvi vaihtaa kumppania.



Peili on se tärkein paikka mistä huonoon suhteeseen syytä kannattaa aluksi etsiä.



Hyvä suhde on todellakin mahdollinen kaikille, jotka osaavat kohdata suhteen arjen, ja tajuavat että se ihana ja onnellinen parisuhdekin sisältää kausia, jolloin se on kamala ja onneton parisuhde.



Itsekin pari vuotta sitten kirosin mieheni alimpaan helvettiin. Onnellisia on oltu taas yli vuosi. Mutta välillä tulee kriisejä.

On vain naisia, jotka tyytyvät vähään.

Juurikin näin.

Mä olen kateellinen niille, joilla on vammattomat ja oireettomat lapset. Vaikka turhaahan se on. Mutta ajoittain vaan puristaa oikein rintaa, kun harmittaa.

Mutta osaan olla onnellinen niiden puolesta, joilla asiat on oikeasti hyvin. Sen sijaan kulissiliitot ja teennäisyys saavat niskakarvani pystyyn, jos taloudellisista syistä ollaan yhdessä, vaikka molemmat pettää esim.



Itse olen yh, koska mies pahoinpiteli useasti. En lopulta jaksanut enää. Nyt olen ollut yksin jo vuosikausia. Olen turvautunut uskoon ja hyvä niin.

Kun miehen mielestä yhteinen aika on sitä kun istutaan koneella ja katellaan telkkaria samalla... ärsyttää. Ei se tuollainen ennen ollut.

on kyse, jos ei usko hyvään, jopa onnelliseen, parisuhteeseen.



t. nainen joka ei todellakaan tyydy vähään

Mulla ex oli ihan järkky.....!



Mut nykyinen on sit ihan huippu ihana tyyppi! thänk gaad! :)

Kausittain menee. Silloin kun menee huonosti niin sieltä pohjalta pääsee ponnistamaan pois vain jos itse alkaa muuttaa omaa käytöstään ja tarkastelee niitä omia tekemisiään ja sitä missä mättää omalla kohdalla. Hyvin paljon syytä silloin on itsessä, ainakin puolet.

Nyt on taas mukavasti mennyt vuosi meilläkin, ihanaa. Kannattaa laskea ne omat suojamuurit alas ja päästää se mies lähelle.

mutta kiitos tästä! :)

Kausittain menee. Silloin kun menee huonosti niin sieltä pohjalta pääsee ponnistamaan pois vain jos itse alkaa muuttaa omaa käytöstään ja tarkastelee niitä omia tekemisiään ja sitä missä mättää omalla kohdalla. Hyvin paljon syytä silloin on itsessä, ainakin puolet.

Nyt on taas mukavasti mennyt vuosi meilläkin, ihanaa. Kannattaa laskea ne omat suojamuurit alas ja päästää se mies lähelle.

tyydyn siihen että mies ymmärtää minua ja minä miestä, että tunteita osoitetaan päivittäin, tuemme toisiamme hankaluuksissa ja nautimme toistemme seurasta, sekä henkisesti että fyysisesti, siihen että mies on hyvä isä ja vastuuntuntoinen. Nämä siis tärkeimmät tyytymisen kohteet, muitakin on.

On vain naisia, jotka tyytyvät vähään.