Miten omat vanhempanne auttoivat ylppäreihin luvussa?
Minun eivät mitenkään, eivät tienneet missä kuljin ja että en lukenut mitään. Bailasin vain kaverin kanssa kaiket illat poissa kotoa.
Omien lasten kanssa koitan toista tapaa. Poika kysyi itse "äiti, miten mun kannattais lukea". Suunnittelimme yhdessä aikataulun ja sivumäärät per päivä. Taukojen määrän.
Lukee n. 6h arkipäivässä ja välissä yksi pitkä tauko 1,5h ja kaksi lyhyempää. Teen hänelle ruuat valmiiksi ja lämmitän saunan illaksi.
Tähtäin on niin korkealla, että tarvitaan lukusuunnitelma.
Kommentit (29)
Enkä olisi apua tarvinutkaan, ihan itse olin kykeneväinen tekemään lukusuunnitelmat jne., ja paremminkin kuin vanhempani kun itsehän suunnilleen tiesin paljonko minkäkin asian pänttäämiseen menee aikaa jne.
vanhemmilla kansakoulu käytynä, joten tuskin olisi ollut mitään apua.
Ainakin minä tarvitsin lähinnä rauhaan jättämistä, niin tuli luetuksikin.
olisi jollain tavalla puututtu, olisin saattanut päättää, etten mene koko ylioppilaskirjoituksiin.
Sain siis kodin ja ruokaa, välillä lukurauhan ja välillä bailausrauhan.
Ylioppilaskokeisiin äiti teki evääksi maailman parhaan täytetyn patongin, josta valvova opettaja oli erityisen kateellinen :-D
jos tiedoissa on aukkoja, ei niitä siinä vaiheessa enää paikata. Jos taas on opiskellut lukionsa ja peruskoulunsa hyvin, ollut kuulolla ja kiinnostunut asioista, pieni kertaus riittää.
Minä haihattelin umpirakastuneena ekan vakavan poikaystävän perään ja luin vähänlaisesti.
Enkä todellakaan nolisi tarvinnut. Luin vain "koulupäivät", n. 6 h arkipäivisin siis. Riitti hyviin papereihin. Juhlin myös, olihan se ihanaa aikaa=) Tai pitihän äiti hyvissä ruuissa j juomissa.
No, en mä tosin sitten kirjoittanut kuin M:n paperit, mutta ei mua haittaa. Nyt opiskelen haluamaani alaa kyllä. Lukio oli melko turha. Nyt riittää motivaatiotakin lukea, kun se luettava ei ole ihan turhanpäiväistä, vaan tarpeellista ja mielenkiintoista.
Jos lapseni haluaa lukioon sitten aikanaan, niin sittenhän menee ja autan toki jos pyytää. Mutta kyllä mielestäni tuon ikäinen osaa jo itse päättää, mitä ja miten lukee vai lukeeko. Kyllä yo-kirjoituksista selviää ihan yleistiedollakin, jos ei nyt ne pelkät ällät ole tähtäimessä. Itse olin ehkä parissa aineessa vähän pettynyt, kun jäi niin vähän eestä. Mutta en mä niillä oikeesti olis mitään edes tehnyt.
kun isäni luki minulle maantiedon kirjaa ja välillä hieroi väsyneitä jalkojani. Imurointi ja muu turha kovaääninen toiminta lopetettiin meillä kuukauden ajaksi. Isä kuulusteli vielä iltaisin kuullun ymmärtämisen ja äiti teki etenemissuunnitelman.
Miten teillä muilla tehtiin?
Ei kai mitenkään. Tai saattoi olla että maksoivat sen osallistumismaksun niihin kirjoituksiin. En varmaksi muista enää.