Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiroiletko lapsellesi?
Kommentit (37)
lapsen kuullen. Tosi harvoin lapselle, ehkä pari kertaa vuodessa kun pinna palaa kunnolla. Lapset kyllä jo ala-asteella, mutta sama homma aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisin perustella kirosanojen käyttökiellon, jos itse niitä käyttäisin. Enkä muutenkaan voisi kuvitella tilannetta jossa menettäisin niin itsehallinnan.
Mä perustelen ihan samoin kuin esim, lapsilta kielletyt elokuvat tai alkoholin eli lapsi ei saa, mutta aikuinen kyllä.
tosin muistan sitten pyytää anteeksi, sanoa että äiti on aika tyhmä eikä saisi noin käyttäytyä, eikä kellekään saa huutaa tai kirota.
Eli älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten sanon :) Jatkuvasti koetan saada itsestäni pitkäpinnaisempaa äippää.
Pari kertaa on lipsahtanut, kun olen ollut tosi vihainen, mutta en lapselle, Lapselle sanoin kerran idiootti, ja se harmittaa vieläkin. Lapsi on 10 v. Eikä kyllä lapsikaan kiroile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kotona muutenkaan kiroilla, oli lapsia kuuloetäisyydellä tai ei. Se on sitten jossain vaiheessa aika onnetonta kieltää lasta kiroilemasta, jos se on kotona ihan arkipäivää ja aikuisten suusta jotenkin "hyväksyttyä" :(
Ja kyllä minäkin olen tulisieluinen.
Lapsi on nyt 7 ja nyt välillä lipsahtaa kirosanat, aikaisemmin ei ikinä. En tiedä mikä suodatin on nyt mennyt pois päältä...Mäkin pyydän anteeksi kyllä jne, mutta silti inhoan itseäni kiroiltuani. Tänään perustankin äidin kirosanapossun, toivottavasti jää laihaksi saalis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosin kiroilla muutenkaan. Joskus (kerran vuodessa) kun suutun todella paljon, niin silloin voin miehelle sanoa muutaman voimasanan...
olen tulisieluinen, kuten lapsetkin ;)
Meillä ollaan myös tulisieluisia (minä puoleksi romani), mutta ei tulisi kuuloonkaan kiroilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se ikävä kyllä on. En ole varma miksi se on jonkun mielestä niin kamalaa että kiroillaan. Toiset puhuu muuten vaan tyhmiä, mutta se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini huusi ja kiroili minulle kun olin lapsi. Jäi aika ikävät muistot siitä. Muutenkin äitini oli aika epätasapainoinen.
Ja en ole uskovainen tai muutenkaan hihhuli, minusta kiroilu on junteista junteita ajattelemattomuutta muita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se tulee jostain kotikasvatuksesta...
Meillä ei ole kiroiltu koskaan. Ja ei olla mitään uskonnolista porukkaa ja temperamenttia kyllä löytyy. Kiroilu vaan ei ole ollut tapetilla.
En juurikaan kiroile koskaan. En pysty edes muistamaan milloin olen viimeksi kironnut.
Yhden kerran olen oikein kunnolla sadatellut lapsen kuullen ja lapselle. Poika oli silloin n. 6 kk ja olin aivan sekaisin väsymyksestä, kun poika ei ollut pariin kuukauteen nukkunut yli 1,5 t putkeen. Silloin huusin keskellä yötä niin kovaa kuin keuhoista lähti kaikki mahdolliset kirosanat kun lapsi taas kukkui koko yön (ja päivän). Lopulta vaan nauroin, kun se karjuminen kuulosti niin älyttömältä, eikä ainakaan auttanut lasta unen saannissa pätkääkään. Olo kuitenkin helpottui niitä ärräpäitä ja muitakin päästellessä.
Joskus suustani pääsee per...jantai, kun vaikkapa viillän veitsellä sormeen. Lapsia tuo kovasti huvittaa.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin perustella kirosanojen käyttökiellon, jos itse niitä käyttäisin. Enkä muutenkaan voisi kuvitella tilannetta jossa menettäisin niin itsehallinnan.