Aargh. Hermo menee 2,5 v:n kanssa!!!

koita jaksaa... en tiedä kyllä milä auttaisi siihen syömiseen, mutta käytökseen vain auttaa se, että muistat olla joustamaton niissä jutuissa, mitkä ovat todella EI. Ja ikinä ei saa antaa periksi niissä. Ehkä uhmaikä koittanut? Muistat vaan olla jämäkkä, ja laske tuhanteen aina silloin tällöin, jos pinnaa kiristää :P

Mitäs jos menisit töihin ja laittaisit lapsen päiväkotiin. Voisi tehdä hyvää oppia käytöstapoja, tavata muita lapsia ja päästä purkamaan tarmoaan.

ainakin jonkin aikaa tyttöä tehostetusti, ettei pääse heittämään vessapaperia pyttyyn, sotkemaan tussilla tms.



Yrittäisin olla mahdollisimman epädramaattinen kieltäessäni häntä ja ainakin jonkin aikaa myös pitämään kiellot niin minimissä kuin mahdollista (= yrittäisin ehkäistä katastrofit jo ennen kuin tyttö ehtii edes aloittamaan).



Jossain ei varsinaisesti vaarallisessa tai haitallisessa, mutta kuitenkin typerässä puuhassa (esim. lusikan uittaminen maidossa tms.) auttaa ainakin miedän uhmiksen kohdalla se, että kieltäydyn katsomasta hänen puuhiaan. Käännän siis pääni pois, enkä kommentoi puuhaa mitenkään.

Ei yleensä viitsi kauaa yksikseen toilailla...



Tsemppiä!

erittäin vahvasti vaikuttaa siltä että lapsi ei tee tahallaan vaan saadakseen huomiota, tää sit vaan mun oma mielipide, ei tarvi uskoa jos et halua.. vikahan ilmeisesti on lapsessa, ei vanhemmissa sun mukaan,..



kokeileppa erilaista lähestymistapaa, selvät rajat, älä karju ja valu lapsen tasolle, tajuatko että riitelet 2,5 vuotiaan kanssa? eikö se ole aika huvittavaa,,, käytä aikaasi lapseen tavallista enemmän vaikka ensin yksi viikko ja katso niten käy.. ota mukaan kaikkeen mitä teet, kehu ja näytä että hänkin osaa, 2,5 v osaa jo vaikka mitä.



ja mulla myös 2,5 v ja kuulostaa utopistiselta että teet lapsestasi mielessäsi teinin...se on taapero vasta.. tosin vaikea hahmottaa tilannetta noilla tiedoilla, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä..

pikkuiset ovat :)



Kannattaa pitää kynät piilossa ja antaa piirtää vain aikuisen valvonnassa.

Ei 2,5 v vielä ymmärrä moniakaan asioita ja siksi on toimissaan vallaton ja vaaraksi itselleen jos pääsee yksikseen puuhailemaan.



Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa.

Yritä nyt vain miehesi kanssa motivoitua valvomaan lapsen touhuja.

valvomaan lapsen touhuja vaan menemään niihin mukaan. Jos lapsi on kotihoidossa, niin kyllä sen kanssa pitää leikkiä ja puuhata ja tehdä kaikenlaista.



Kyllä ne sitten huomiota hakee vaikka pahanteolla, jos ei muuten sitä saa.

Joskus oon pohtinu näitä eri lapsien välisiä eroja, että miksi joku on tosi kuriton ja joku ei, vaikka vanhemmat näyttäis pitävän kuria. Meillä on samanikäinen lapsi kuin ap:llä kiltti ja rauhallinen poika. Muutamalla tutulla on samanikäisiä, toisen ulottuvilta on kaikki kerätty pois, ja toinen piirtelee surutta sohvat sun muut.



Ainoana erona olen huomannut sen, että meillä on alotettu "maailman selittäminen" jo vauvasta. Eli vaikka lapsen kehitys ei anna vielä pienintäkään merkkiä jostain puuhasta, niin selitän aina esim. kun telkkarissa on jotain ohjelmaa, että "joo, poika teki noin, mutta ei niin voi tehdä kun sitten äitiä harmittaa ja se menee rikki", tai kun vaikka alikulkutunnelissa on graffiteja ja kirjoituksia, kerron heti, että "jotkut lapset ovat olleet nyt vähän tuhmia ja piirrelleet, niitten isät ja äitit olis varmaan vähän vihasia. Ei noin voi tehdä."



Pöljällehän se varmaan kuulostaa, että taaperoille selittää yhtä jos toista, mutta uskon, että se kantaa hedelmää.

huomion hakua. Riittää että otan lapsen syliin ja katellaan vaikka ikkunasta lintuja vähän aikaa. Mitä väsyneempi on itse (=haluaa katsoa telkkaria/olla koneella) sitä hirveämmäksi muuttuu taaperon meno. Ja mitä enemmän huudan sitä enemmän se villiintyy. Tärkeää on pysyä itse rauhallisena (mahdotonta joskus) ja kiinnittää lapseen huomiota.

huomion hakua. Riittää että otan lapsen syliin ja katellaan vaikka ikkunasta lintuja vähän aikaa. Mitä väsyneempi on itse (=haluaa katsoa telkkaria/olla koneella) sitä hirveämmäksi muuttuu taaperon meno. Ja mitä enemmän huudan sitä enemmän se villiintyy. Tärkeää on pysyä itse rauhallisena (mahdotonta joskus) ja kiinnittää lapseen huomiota.

että olen lopettanut ruoan kanssa tappelun. Joskus syö yhden lusikallisen ja poistuu pöydästä. Seuraavalla ruokailulla yleensä maistuu kyllä enemmän. Pakko ei ole syödä, mutta ei sitten kyllä heru jäätelöäkään. Jos syö hyvin (=yli puolet lautasesta) niin saa karkin (xylitoli pastilli).

Pidä kiinni ruoka ajoista. Eli jos aamupala on n. 9.00 aikaan, syötte silloin mitä nyt syöttekään. Seuraavaksi ruoka n. 12.00 aikaan eikä siinä välissä anneta mitään välipaloja. Jos ei ruoka maistu niin anna mennä vain tappelematta pois pöydästä, mutta pidä huoli että seuraava välipala onkin sitte 14-15 aikaan. Eli älä hermostu, jos ei syö niin ei syö. Tietenkin voit yrittää tehdä ruokia mistä tykkää.



Muista että tuon ikäinen tajuaa sen että jos kiukuttelemalla saa jotain parempaa niin siitä tulee tapa. Ja tuon ikäisestä on todella mukava nähdä kun äiti menee kuin sätkynukke toteuttaen kaikki mitä haluaa. Ne kokeilee rajoja.



Meillä on poika (reilu 2.v) ollu jo melkein vuoden ilman yösyöttöjä mutta vieläkin kokeilee josko se saisi sitä maitoa. Joskus parhaassa tapauksessa on keskellä yötä vailla kaakaota :DD



Olen tehnyt tuolle meidän kiukuttelijalle sellaisen selväksi että jos jotain oikein pahasti tekee, tai se on jatkuvaa narinaa, niin vien sen suosiolla jäähylle. Jäähypenkki on lapsen oman huoneen sohva, ja sinne vien ja totean että tule pois vasta kun olet rauhoittunut. Meillä on auttanut. Lapsi kiukuttelee siellä aikansa ja tulee sitten pois kun on rääkynyt siellä "tarpeeksi". Meillä minä en jaksa kuunnella mutta huoneessaan jos huutaa niin saa huutaa vaikka ikkunat hajalle.

Jos tusseilla sotkee niin raakasti pois vain.



Mitä tahansa teetkin niin sun pitää olla rauhallinen ja johdonmukainen. Sinä et saisi menettää malttia lapsen kiukutteluista vaan pitäisi johdonmukaisesti toimia.



Täällä oli kerran yksi ketju jossa äiti oli kerännyt yksi lelu kerralla lapsen lelut pois (en muista mikä oli syy) ja se oli minusta hauska :DD

Tapoja on monia ja itse sen tietää mikä oman lapsen kohdalla voisi toimia. Tärkeintä vain että olet johdonmukainen ja rauhallinen.

tuolla vahtimisella ennemminkin sitä, että tekee lapsen kanssa kaikenlaisia juttuja siten, ettei hän "ehdi" tekemään typeryyksiä.



Tästä saa kommentista saa joskus palstalla ärhäkät vastaajat niskaansa, mutta joskus tuollaisen toilailun takana on se kuuluisa "Ei"-sana. Siis se, että aina kielletyn puuhan kohdalla hoetaan, että "Pekka ei, Pekka ei". Sanotaan "Ei" jämäkästi, opetetaan lapsi ymmärtämään "Ei"-sanaa jne. Ja nimenomaan siten, että halutaan "opettaa lapsi tottelemaan", ei siten, että halutaan opettaa hänet toimimaan tiettyjen normien mukaisesti.



Käyttäytymisnormeja voi opettaa myös yhdessä puuhailemalla ja myönteisellä ohjauksella. Ja tekemällä kompromisseja: taapero ei voi heittää koko vessapaperirullallista paperia vessanpyttyyn, mutta potallakäynnin jälkeen hän voi varmaankin heittää paperinpalan pyttyyn, jos se pyttyyn heittäminen on tällä hetkellä tosi kiinnostava juttu.



En tarkoittanut tätä vuodatustani henkilökohtaisesti ap:lle, vaan ihan yleiseksi pohdinnaksi.



t. #4

Kohtelias kuin mikä. Ruuan jälkeen paiskaa lusikan lattiaan ja karjasee KIITOS!!!!



:D

Itse hyvinkin johdonmukaisena ja järkevänä varhaiskasvatuksen ammattilaisena odottelen kauhulla meidän vaavin tuota tulevaa vaihetta. Ei se järkevyys ole aina tosiaan niin helppoa 24/7 :)



Mutta samaa mieltä noista ruoka-ajoista - pöydässä ei meilläkään pelleillä, eli sitten pöydästä pois ja seuraava ruoka tulee kun on sen aika. (ja ei mitään makuvellejä, keksejä tähän väliin) Eipä ole Suomessa nälkään lapset kuolleet hetkeen..



Ja tosiaan 2,5 v on jo aika iso, meillä esikoinen meni siinä vaiheessa päiväkotiin ja tykkäsi kovasti. Olettehan hyödyntäneet paikkakunnan kerhotoiminnan tms. Toiset lapset 'rauhoittuvat' kun ulkopuolinen aikuinen 'komentaa' ja itse taas saat aikaa lepuuttaa hermojasi!