Apua! Olen matkalla curling-vaimoksi!
En ole vielä aviovaimo lainkaan, mutta huomaan että siloitan tietä puolisoni edeltä. Siivoan ja korjaan miehen jälkiä ennen kuin hän edes huomaa sotkeneensa. Laitan ruokaa pyytämättä. Yksi päivä selvisi että hän ei edes tiedä missä säilytämme wc-paperirullia, koska olen aina vaihtanut rullan valmiiksi. Sitten ehkä pahin on tämä että teemme yhdessä vain sellaisia asioita jotka sopii miehelle. Yleensä hän ei halua poistua kotoa. Huomasin eilen, että minä kannan keskustelujakin. Jos en puhu mitään, mies ei rakenna mitään keskustelua, vaan kertoo vain omia yleisiä asioitaan.
Heräsin ajattelemaan mihin tämä tie vie? Pelkään karikkoja niin paljon että mielummin teen itse kaiken työn niin että arki olisi rypytöntä:(
Kommentit (10)
Itse olen samanlainen, tykkään että hommat sujuu, ja mielestäni en voi vaatia muita samanlaiseen järjestykseen ja siisteyteen mistä itse pidän, muita epäjärjestys ei häiritse.
Mutta nykyään en jaksa enää moista, että muut asuu kuin hotellissa ja minä passaan. Oma vikani.
Siksipä se on muille järkytys että olen "muuttunut". Olen kuulemma nykyään ilkeä, jankuttava akka :D
Kehtaan sanoa että viekää astianne tiskiin, sammuttakaa valot mennessänne, viekää roskat jne.
Mikä mInulle on tullut? Enhän ennen ole pyytänyt/käskenyt ketään. Minusta ei enää pidetä ja riidat ovat jokapäiväisiä kun en enää ole piika.
että teidän suhde ei ole menossa ainakaan hyvään suuntaan.
Totta kai puolisoa kannattaa hemmotella aina välillä, eikä tiettyjen kotitöiden vastuualueiden painottuminen jommalle kummalle ole tietenkään mitenkään paha asia. Mutta omaa elämäänsä ja mielihalujaan ei kannata uhrata parisuhteen alttarille. Kuitenkin haluaisit, että mies arvostaisi ja kiittäisi sua uhrauksistasi, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan. Saat kantaa marttyyrin kruunua, eikä se ainakaan ole parisuhteessa hyväksi.
Nyt vähän itsekkyyttä peliin. Mieti, mitä SINÄ haluat.
Olen tullut siihen päätökseen, että koska mieheni tienaa ja kustanataa suurimman osan menoistamme niin teen vastapalveluksen hänelle. Eli mies ikään kuin maksaa palkkaa minulle siitä että siivoan ja teen ruokaa.
Sinulla on oma tahto, käytä sitä, et ole mikään lapanen.
Kyllä minäkin laitan ruokaa pyytämättä, mutta se johtuu lähinnä siitä, että ihmisen on hyvä syödä eikä lapsiakaan voi pitää nälässä.
Mutta tuo muu ... Pidät miehellesi jonkinlaista varikkoa, jossa hän käy huollettavana. Ellet käännä kurssiasi sinusta tulee jonakin päivänä myös curling-äiti. ja katkeruus vain kasvaa, kuten joku aiempi jo kirjoitti. Se on paljon pahempi kuin yksittäiset karikot.
Olen tullut siihen päätökseen, että koska mieheni tienaa ja kustanataa suurimman osan menoistamme niin teen vastapalveluksen hänelle. Eli mies ikään kuin maksaa palkkaa minulle siitä että siivoan ja teen ruokaa.
suurimman osan tuloista, mutten silti aio luopua itsestäni rahan takia. Teen kyllä suurimman osan kotitöistä, mutta olen silti tasa-arvoinen kumppani parisuhteessa. Mielestäni kotona tekemäni työ on yhtä arvokasta kuin miehen ansiotyö. (Mulla ei tällä hetkellä ole kunnon työtä, keikkoja vain.)
Keskusteluja toki käymme, mutta siloitan tietä mieheni edessä. Annan miehen esim nukkua pitempään, ettei väsy, oman jaksamiseni hinnalla (koen kestäväni väsymystä paremmin).
TUlee multa luonnostaan, enkä kärsi siitä. Mies tekee perheellemme rahaa ja arvostan sitä myös. Mies arvostaa omaa panostani.
Mieheni ahkerointi mahdollistaa esim sen, että voin opiskella uuden tutkinnon kolmekymppisenä, hän kannustaa minua siihen.
Meillä siis toimii!
odottaisin ihan hiukan enemmän arvostusta kotona tekemälleni työlle. Ja kas, ajattelen myös, että mies on saanut kanssani ja kauttani valtavan lahjan: minä olen tehnyt hänestä viidenkympin hujakoilla kahden lapsen isän ja lasten ohella huolehtinut aivan kaikista kotiin liittyvistä asioista. Meillä ei ole miehen "tarvinnut" yöuniaan häiritä lasten takia. Kyllä mies varmaan arvostaa panostani, mutta haluaisin kuulla siitä useammin.
että meillä on miehen kanssa yhtä hyvät tulot ja vaativa työ. Silti olen ajautunut tällaiseen "kotirouvan" rooliin. Mies odottaa että jään kotiin lasten kanssa sitten kun on niiden aika. Tavallaan elämme jo nyt sellaisessa asetelmassa, että minä asetan muiden edut omani edelle kunhan "perhe pysyy koossa". Vaikka meitä ei siis ole kuin me kaksi. Jos vaadin mieheltä enemmän hän on tyytymätön.
ap
Minulla on akateeminen tutkinto ;) Kuten sanoin, tulee luonnostaan minulta.
jaa-a, älä ainakaan vaimoksi ala ennekuin oot "testannut" onko ukosta sinusta huolehtimaan. eli kun seuraavan kerran sairastut, ylinäyttele. et voi tehdä mitään, et edes pienintä kotityötä. katso, hoitaako mies miten kotia ja sinua. tekeekö ruokaa ja siivoaako pyytämättä tai edes pyytäen jne. tai nyt ihan arkena pyydä viemään roskat ja jätä siivoamatta HÄNEN JÄLKIÄÄN. kyllä kai nyt aikuinen ihminen osaa omat jälkensä hoitaa...