viiltely

mies ja lapet lähtivät äsken ulkoilemaan ja jäin kotiin itkemään ja sitten viilisin itseäni veitsellä.

en tuntenut minkäänlaista kipua, ainoastaan helpotusta.



toinen lapsemme on erityislapsi, hänen jatkuva huutamisensa ja raivoamisensa on sairastuttanut meidän koko perheen.

mä en jaksa enää mitään, en halua nähdä ketään, en pysty suoriutumaan töistäni - olen nyt pitkällä sairauslomalla ( en kuitenkaan psyykkisistä syistä ) ja lapset ovat päiväkodissa n. 3päivää viikossa.



olen aina ihmetellyt, että miksi jotkut ihmiset viiltelevät itseään, mutta nyt ymmärrän; se todellakin vie ajatukset pois kaikesta muusta.

mutta tää viiltelyasia ei tietenkän ole mun kohdalla mikään pointti, mähän vaan hätäpäissäni tein niin, vaan pointti on se, että mä olen umpikujassa.



en aio puhua tästä tämän enempää kenellekään, mieheni pelästyisi ja pakottaisi mut "ottamaan yhteyttä jonnekin" - minne - sitä ei hänkään ei osaisi sanoa - enkä tiedä itsekään,

enkä jaksa uskoa, että voisin löytää sellaista ihmistä, terapeuttia, lääkäriä tms, joka voisi perhettämme auttaa.



ulospäin me ollaan kiva ja rento perhe.