Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa lapsen isä (eksä)!!!
20.02.2011 |
Lapsella oli 1-vuotissynttärit pari päivää sitten ja tänään iskä sitten kysy, että voisko tulla synttärikahville. Kysyin, että josko ottas pojan itelleen vähäks aikaa tänään, mut ei käy. Käväsee vaan kahvilla.
Vituttaa, ensinnäkin se ois voinu jo pari päivää sitten sanoa, että sille todennäkösimmin käy tää iltapäivä, niin mun ei ois tarttenu perua omia menoja (peruin joo, että lapsi edes joskus näkee isäänsä), kun aivan varmasti tiesi!
Ja olen vuorenvarma, että sillä on krapula. Alunperin sen piti tulla eilen illalla lapsenvahdiksi, että minä pääsen tuulettumaan, mutta se peruttiin koska mies oli niin väsynyt.
Lasta en anna sille yöksi, koska käytännössä lapsi ei tunne isäänsä ollenkaan ja paikka on vieras.
Sit se tulee tänne sanomaan mitä pitäis tehä eikä voi ottaa lasta ees syliin kun se haisee pahalle ja kieltäytyy vaihtamasta vaippoja kun se on niin inhottavaa.
Mua tämä äitiys ei ole ollenkaan kasvattanu eikä jalostanu, kiehun raivosta kun joudun kattelemaan moista selkärangatonta luuseria!
Taidanpa häippästä jonnekin samantien kun mies tulee...
Kommentit (25)
Odotan koko ajan liikaa ja sitten raivostun kun asiat ei menekään niinkuin haluaisin (ja miten ois siis parasta, heh).
:((((
Pärjään kyllä jotenkuten, pelkään kauheasti leimautumista tuossa tukiperhe asiassa. Typerää, mutta jotenkin se on muka kunnia-asia selviytyä yksin ("kun kerta lapsen päätin pitää").
ap
Ps. MITEN saan moisen asian hyväksyttyä?????
"Haluatko tosiaan leimautua lastensuojelun asiakkaaksi?" Mieti sitä. t. totaaliyksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainainen yksinäisyys ja oman ajan puute, vaan nuo periaateasiat...
ap
ainainen yksinäisyys ja oman ajan puute, vaan nuo periaateasiat...
ap
niiden kanssa kyynistymättä. Oma eksä sanoi ihan viattomana että hänen elämä ei ole kauheasti muuttunut lapsen saamisen jälkeen. Ihmiset kun kohtelee ihan tasan samalla tavalla lapsensa kanssa elävää, tai lapsensa kokonaan hylännyttä miestä.
käytännössä vieraan miehen kanssa, vai?
tutussa paikassa on pienempi paha kuin yön yli vieraassa paikassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin jostainhan sekin on alotettava. mutta jos se satiainen sanoo ettei halua tehä jotain, niin repeän. silloin saattaa lentää jokunen tavarakin. oon niin kireällä tän arjen ja valvottujen öitten kanssa.
on se perkele saatana kivaa, että miehillä on AINA varaa valita ja tehä mitä ne haluaa!! Miten mä saisin olla iskä???
Mutta tuskin sitäkään haluat? Jos haluat totuttaa heidät olemaan kahden, niin älä ainakaan samalla oven avauksella katoa, voi tulla pienelle lapselle paniikki. Olet vartin siinä ja sitte ilmoitat meneväs käymään ulkona tms. Käyttäydyt niin kuin mies olisi kuka tahansa vieras, kuten lapsellenne onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin jostainhan sekin on alotettava. mutta jos se satiainen sanoo ettei halua tehä jotain, niin repeän. silloin saattaa lentää jokunen tavarakin. oon niin kireällä tän arjen ja valvottujen öitten kanssa. on se perkele saatana kivaa, että miehillä on AINA varaa valita ja tehä mitä ne haluaa!! Miten mä saisin olla iskä???
En voi kun ihmetellä että lapsi pitää edes jättää ihmiselle joka ei välitä että itse pääsee menemään.
Ja olen itse ollut yh pienen vauvan kanssa että tiedän mistä puhun. Lapsen isä ei ole koskaan yöksi ottanut eikä muutenkaan pahemmin aikaa lapsen kanssa viettänyt. Ei minulla silti ollut ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua nyt.
kasi:
Lapsi oli yllätys, ja mies oli tosi innoissaan lapsesta siihen saakka kun lapsi oli 2 kk vanha. Sitten muuttui mieli ihan toiseen ääripäähän ja halusi erota.
hyvä, että sulla ei ole ongelmia, mutta se ei mun oloa helpota, sori. kuten sanoin, en ole ollenkaan millään tavoin hyvä ihminen.
mieli tekisi kyllä ilmoittaa miehelle, että mun kotiin ei ole tervetullut, mutta kun kerran menin lupaamaan, niin ei voi.
Mä en näe mitään vaihtoehtoja, kerro mulle! Kuiteski mielelläni asialle jotain tekisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollei ole muuta hoitajaa lapselle kuin tämän isä niin silloin sitä on käytettävä. Ap:han on aivan äärirajoillaan kun sanoo että on niin väsynyt että suuttuessa tavarat voivat lentää. Raivostuttaa ne yh:t joilla on isovanhemmat, sisarukset ja kaverit tukena tai ainakin rahaa palkata joskus lastenhoitaja. Sitten tulevat itsetietoisina kertomaan kuinka HE selviytyivät vaikka olivat myös Yksinhuoltajia. Koko Yksinhuoltaja on saanut ihan ihme määritteet. Tilanteet on erilaisia. Jollain YH:lla on niin hyvät tukijoukot että saa enemmän lepoa ja rentoutumista kuin perheellinen äiti. Jollain Yh:lla taas ei ole yhtään ketään tukena. Sama pienen lapsen yh - kun ne vauvat ovat keskenään erivaikeita hoidettavia, tai jollain on synnytyksen jälkeinen masennus jka toisella taas ei.
YH itsessään kertoo hyvin vähän elämäntilanteesta ja mahdollisuuksista...
t:Toinen yh (nyt tiedättekin musta kaiken)
Lapsi on vuoden, olet nähnyt tuota touhua jo 10kk ja vieläkin oletat miehen osallistuvan? Älä oleta vaan hyväksy se tosiasia että mies on läpeensä mätä vastuuton mätäpaise johon ei voi luottaa ja joka EI HALUA OLLA ISÄ. Toisaalta on hirveän mukava että yrität järjestää asioita noin että lapsi saisi nähdä isäänsä, mutta loppujenlopuksi kuinka paljon lapselle on hyötyä tuollaisesta isästä joka EI HALUA OLLA ISÄ. ? En tiedä, sano sinä.
Sinuna hakisin tukiverkostoa jostakin muualta enkä olettaisi tuollaselta mieheltä enää mitään. Olisiko hyvä vaihtoehto hankkia lapselle tukiperhe missä lapsi voisi samassa perheessä olla vaikka yhden viikonlopun kuukaudesta että sinä saisit levätä ja irtautua hetkeksi? Minusta kuulostaa aika pahasti siltä että vedät itsesi ihan loppuun. Tuo tukiperhe juttu on yllättävän terapeuttista koska raskaan arjen ja kovien hetkien keskellä voit lohduttautua sillä että ENSI VIIKONLOPPUNA SITTEN saan levätä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin siis ihan kunnollisen suhteen lapsen ja isän välille, sen verran nyt kuitenkin tajuan.
Lapsen isä ei vaan tajua sitä, että noin pienen kanssa se tarkoittaa paljon "töitä"! Ehdottaa joka kerta, että lapsi pitäisi antaa sille yöksi ihan kylmiltään eikä ymmärrä kun en suostu. Päivisin sillä on sit oma elämä, johon lapsi ei oikein mahdu; haluaa siis pitää vapaata kun on viikot töissä.
En oikein keksi mitään muuta kuin joustaa vaikka näin hampaat irvessä ja pakottaa miehen olemaan lapsen kanssa. Siltä ei oikein muuten aikaa saa! Mutta toisaalta se sitten katkeroittaa meidän ja siten myös lapsenkin välejä...
Tätä menoa joutuu tosiaan odottamaan siihen asti, että lapselle voi selittää, että "toi on sun isä, sen luona on ihan turvallista olla pitempikin aika!"
En oikein tosiaan näe mitään ratkasuja :(
Lähde vain. Lapsesta olisi tietenkin av-raadin mielestä parasta elää symbioosissa äidin kanssa. Mutta kun on perheen ainoa aikuinen, ei ole ketään jakamassa mitään koko lapsiperhe-elämän taakasta, oli sitten kyse väsymyksestä, tiskeistä, lumitöistä ja halusta olla puhua aikuisen ihmisen kanssa niin mikä tahansa oljenkorsi on käytettävä jotta joskus saa hengittää.
Minulla oli lapset pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa isällään yökylässä. Puoleen vuoteen ensimmäinen kerta kun olen ollut yön yli erossa lapsista. Rakastan heitä mutta se oli ihanaa! Nukuin yön heräämättä kertaakaan ja aloitin aamun rauhassa kahvikupillisella. Siivosin kaikessa rauhassa ja kävin ostamassa takin. Ihan ihmeellistä. Kaupasta kotiinkävellessä ihan itketti kun tuntui niin ihmeelliseltä eittei kukaan vingu ja vikise eikä tarvitse olla koko ajan valmiustilassa. Sen jälkeen en ole kertaakaan karjunut lapsille, on niin hyvä olla kun sai olla hetken erossa.
Toivottavasti sinulla on tukijoukot kunnossa. Minä erosin miehestäni puoli vuotta sitten enkä ole sen jälkeen saanut halausta kuin lapsiltani ja tältä exältä. Vanhemmat eivät hyväksyneet eroa ja välit varsinkin äitiin aina vähän vaikeat. Asun uudella paikkakunnalla ja ujona ihmisenä minulla ei ole täällä vielä kuin hyvänpäivän tuttuja. Vanhaan asuinpaikkaan niiden parin kaverin kanssa olen jutellut vain netin välityksellä.
Välillä on henkisesti niin loppu että Täydellisten kasvattajien on ihan turha tulla aukomaan päätäänsä Oikeilla ratkaisuilla. Oikea ratkaisu on se joka auttaa jaksamaan taas seuraavan päivän, viikon tai kuukauden - minkä tavoitteen sitten ottaakin. Sinun tapauksessasi on siis ihan oikein jättää lapsi hetkeksi isänsä hoitoon jotta pääset vähän purkamaan itseäsi ja jaksat taas yksin lapsen kanssa.
11
Odotan koko ajan liikaa ja sitten raivostun kun asiat ei menekään niinkuin haluaisin (ja miten ois siis parasta, heh).
:((((
Pärjään kyllä jotenkuten, pelkään kauheasti leimautumista tuossa tukiperhe asiassa. Typerää, mutta jotenkin se on muka kunnia-asia selviytyä yksin ("kun kerta lapsen päätin pitää").
ap
Ps. MITEN saan moisen asian hyväksyttyä?????
Vaikken nyt kauheasti tästä tapauksesta tiedä niin muistuttaisin että miehillä on hyvin harvoin varaa valita. Eroissa aloitteentekijä on yleensä nainen, syihin tässä puuttumatta. Etävanhemmat ovat yleensä isiä ja etävanhemmaksi päädytään yleensä vastentahtoisesti. Se ei todellakaan ole helpoin tapa olla vanhempi. Ihan aikuisten oikeasti nainen voi valita onko lähi- vai etävanhempi, mikä kyllä näkyy tilastoissa. Tämä ihan riippumatta siitä mitä kukin on perheen eteen tehnyt ennen eroa. et haluaisi olla iskä, jos saisit oikeasti kokeilla.
on se perkele saatana kivaa, että miehillä on AINA varaa valita ja tehä mitä ne haluaa!! Miten mä saisin olla iskä???
että aika pitkään aikaan eron jälkeen emme olleet missään tekemisissä johtuen minusta. Olin niin shokissa yllätyslapsen, vaikeitten komlikaatioitten ja eron takia, että en vaan pystynyt pitämään yhteyttä. Että toisaalta tää on mun keittämä soppa.
Mies olisi jo heti eron jälkeen ollut valmis kaveruuteen ja esim. ehdotti jopa, että olisin viettänyt joulun entisessä kodissani hänen ja hänen uuden naisen kanssa (jonka "tapasi" pari viikkoa eron jälkeen).
Huoh, muutama tunti aikaa niellä tää kiukku. :(
ap
Vaikken nyt kauheasti tästä tapauksesta tiedä niin muistuttaisin että miehillä on hyvin harvoin varaa valita. Eroissa aloitteentekijä on yleensä nainen, syihin tässä puuttumatta. Etävanhemmat ovat yleensä isiä ja etävanhemmaksi päädytään yleensä vastentahtoisesti. Se ei todellakaan ole helpoin tapa olla vanhempi. Ihan aikuisten oikeasti nainen voi valita onko lähi- vai etävanhempi, mikä kyllä näkyy tilastoissa. Tämä ihan riippumatta siitä mitä kukin on perheen eteen tehnyt ennen eroa. et haluaisi olla iskä, jos saisit oikeasti kokeilla.
on se perkele saatana kivaa, että miehillä on AINA varaa valita ja tehä mitä ne haluaa!! Miten mä saisin olla iskä???
olla etä. Korvissa kaikuu vieläkin, kun niin kepeästi totesi erotessa, että "no, lapsen kasvattaa joku muu, hän on vaan sit joskus viikonloppuiskä". Ja kun joskus tilitin katkeruuttani hänelle, niin tuumasi, että "etukäteen tiesit, että näin voi käydä kun päätit lapsen pitää". Niin tosiaan tiesinkin, kun mies niin vakuuttavasti sanoi rakastavansa meitä molempia ja iloitsevansa tästä perheestä...
Nyt nousee taas verenpaine...
ap
Vain YKSINhuoltaja on yksinhuoltaja. Minulla on ollut yh:ksi jäämisen jälkeen ns. omaa aikaa max kerran vuodessa. Yhteishuoltajat tosiaan ovat asia erikseen ja samoin ne joilla on lähietäisyydellä tukiverkosto mummoineen ja pappoineen. Vain yhteishuoltajilla on voimia murehtia kaikesta ylimääräisestä, kuten uuden parisuhteen kaipuusta tms., itselle ei tulisi tässä tilanteessa mieleenkään. Ap, voimia. Minunkin mieheni jätti meidät kun lapsi oli vauva. Perusteet olivat ettei voinut arvata kuinka rankkaa lapsen kans niinku OIKEESTI on. Hän halusi lapsen innokkaammin kuin minä ja ikääkin miehellä oli jo reilunlaisesti. Miehet on miehiä.