MIksi olen tyytyväine silloin, kun olen saanut ajetua kaikki kaverit pois?

Yksi epävakaa (diagnoosin kera) tässä, moi. Olen aikalailla tuollainen. Olen pettynyt ihmisiin ja sosiaaliset taitoni ovat surkeat kun en mukaudu tähän nykyiseen paskameininkiin tarpeeksi taitavasti. Kukaan ei merkitse juurikaan mitään enää.

Kun FB:ssä ei kukaan sano mitään, kun kukaan ei soita, kun kukaan ei pyydä kylään, on mielessä jonkinlainen rauha.

Ei tarvitse muuta kuin säilyttää vakaa tila olla inhottu tyyppi.

Veikkaan, että ajan itse asiat tähän pisteeseen, koska en kestä sitä että minut hylätään. Hylkään ensin itse. Mutta MIKSI?

T: se kaveri, joka poistaa luultavasti sinutkin FB:stä ja kännystä ennenkuin ehdit itse tehdä sitä

Ei kukaan normaali ihminen pelkää noin paljon hylätyksi tulemista. Sulla on asiat huonosti.

Käytön perusteella en tekis diagnooseja. minua ärsyttäää koko Fb eikä jaksa enää hehkuttaa sinne yhtään mitään, pitäisköhän poistua sieltä kokonaan....

En tiedä, mullakin on välillä kausia, jolloin en jaksa ottaa mitään yhteyttä ystäviin, jotka ovat joskus olleet todella tärkeitä. joskus haluan vaan testata että kuinka kauan pitää olla ilmoittelematta itsestään, ennenkuin joku ottaa yhteyttä ja kysyy mitä kuuluu? toisaalta tekis hyvää että soittaisin itse parille kamulle ja kysyisin samaa...he ovat kuitenkin ajatuksissa silloin tällöin, mutta arkinen aherrus ja perhe vaan vievät kaiken huomion....

poistatkin ihmisten numerot, etkä soita tai ole tekemisissä, niin luulen, etteivät he juurikaan edes huomaa tai välitä tällaisesta mielenosoituksesta. joktut voivat olla jopa helpottuneita, kun ei ole yhtä vaikeaa tyyppiä kaverina.

sulla on huono itsetunto/itseluottamus. olet katkera joillekin ja ehkä hieman myös kateellinen. ne tunteet eivät poistu ennen kun löydät ja opit hyväksymään itsesi, ja alat ajattelemaan positiivisesti elämästä.

Voisin kuvitella, että piirteitä jostakin persooa nallisuuhäiriöstä on.



Osaan miellyttää ja saada ihmisiä lähelleni, mutten tiedä mitä tehdä seuraavaksi. En kai osaa lukea sosiaalisia tilanteita oikein, ajan itseni umpikujaan, jossa joudun epäsuosioon.



Tiedostan tuon jo sen verran, että ajan ihmiset pois silloin kun olotila alkaa olla mukava. En tiedä missä kohtaa virhe tapahtuu, mutta se tapahtuu aina. Olen omasta mielstäni ihana ja luotettava, kaikki on hyvin, mutta teen jotakin väärin ja kaikki päättyy yksin jäämiseen. ap

Ainakaan enää ei pidetä, koska lopetan lyhyeen. Minä ehdin ensin. On vain lopetettava ystävyys ennen kuin koittaa se hetki, jota en enää tajua. Se, kun toinen lähtee pois. ap

Mä oon tehny itelleni selväksi, etten laske ihmissuhteitani fb:n varaan. En siis ole siellä. Ja mulla on ihan hyvä ja rauhallinen olo. Ei se oo oikeen luonnoollista kanssakäymistä.



Mä en jaksais laittaa fb:iin jotain jonninjoutavia kommentteja ja lukea muitten yhtä latteita juttuja. Mä oon tyytyväinen muutamiin hyviin ihmisiuhteisiin, vaikka nekään ei oo mitään itsestään selvyyksiä. Samantyyppiset ongelmat ovat mullekin tuttuja kuin nuo sun kertomat. Mut oon ehkä oppinu, ettei kannata yrittää väkisin jotain jonkun kanssa. En syyllitä siitä enää itseäni ja oon todennu, et kyllä ne todelliset ystävät sitten tunnistaa kun kemiat menee vaan yhteen.



Eli toivoa on!

se on vain muiden joukossa. Toimin samoin oikeassa elämässä nyt, kun olen oppinut varomaan sitä hetkeä, jolloin minut kuitenkin jätetään enkä yhtään tiedä miksi. ap

ja otinkin sen vaan oikeestaan esimerkiksi.



Mutta noin muuten on kestäny pitkään, et oon löytäny samanhenkisiä ystäviä. Ja oon todennu, et heidän kanssa ei oo ollu alusta alkaenkaan sellasta tunnetta, et pitäis yrittää jotain.



Voisko sinunkin kohdalla olla kysymys siitä,e tte oo vaan löytäny samanhenkisiä ystäviä? Sellasia, joitten kanssa oikeesti synkkaa ja joita ei tarvi "pelätä". Tiedän mitä tarkoitat tuolla hylkäämisen pelolla.