Aion neuvoa tytärtäni sen verran naimakaupassa ettei paljon köyhiin

tyttöä kun tulee paha mieli kun miehen suku käy valittamaan, että pitikö ottaa sellainen, jolle ei ole mitään kunnon perintöä tulossa.

rakkautta pitää olla ja kunnioitusta. Sellainen mies kuin isänsä on, osallistuva ja rakastava. Rahasta viis, ei se raha pelasta kurjalta elämältä

Kannustaa opiskelemaan ja käyttämään rahojaan säästeliäästi? Silloin voisi mennä rakkaudesta naimisiin, eikä tarvitsisi rahan perässä juosta.

kodin ja lapset. Se on hyvän avioliiton salaisuus.

ja muutoinkin elää herran nuhteessa, kehrätä ja lypsää lehmät anivarhain ja kirnuta ja puida. Näin olen tyttäriäni neuvonut.

Minä laitoin täysin suomenkielisen savolaisjuurisen tyttölapseni ruotsinkieliseen päiväkotiin, että pääsisi Ankkalammikon piireihin jo heti alkuunsa. Siitä sitten ruotsinkieliseen kouluun ja Hankenille, ja avot, jo on tämän mamman vanhuus turvattu.

Oikeasti tärkeintä on, että mies on kunnioittava ja osallistuva. Tietysti raha on bonus, mutta ei ratkaiseva tekijä. Miehen tytär löysi töistä mukavan peruspojan. Ei mikään komistus, mutta selvästi asiansa hoitava. Vasta muuttaessa yhteen kävi ilmi, että pojan asunto onkin velaton omistusasunto ja rahaa tuntuu olevan taustalla reippaasti. On ainoa lapsi, joten aika isot perinnöt on tulossa. Ei mitään superrikkaita, mutta löytyy tasokasta mökkiä, taloa, kallista autoa ja vielä Lapista hieno kelohuvila jne. Meistä se oli kiva lisätieto, mutta tosiaan tärkeintä on, että suhde pelaa ja me 100% pidimme pojasta jo ennen tuota.

vanhempiensa neuvoja näissä asioissa :D

Mä kannatan mielummin sellaista miestä, joka pystyy omilla ansioillaan perheensä elättämään. Perintöjä voi joutua odottelemaan vähän liian kauan.



Mä olen aina sanonut omille isovanhemmilleni, että mitä he suotta pihtailevat. Itse ovat omaisuutensa hankkineet, turha niitä on perillisille säästellä, riidan ne sisarukset saavat aikaiseksi ilman perintöriitojakin.

sinun kiusaksi.