onko yksi yhteinen vapaapäivä liikaa vaadittu?

Olen töissä arkipäivät, mies hoitovapaalla lasten kanssa. Viikonloppuisin taas mies käy töissä tekemässä vuoroja. Olen pyytänyt, että mies pitäisi viikonloppuna edes toisen päivän vapaata, mutta ei kuulemma onnistu. Taloudellisesti me kyllä pärjättäis mun palkalla, mutta miehelle on tärkeää, että on edes vähän omaa rahaa. Ja joskus sanookin menevänsä töihin lepäämään raskaiden kotiviikkojen jälkeen.



Oonkohan mä niin vittumainen ämmä, että mua ei kestä katsella edes yhtä päivää viikossa? Vai ottaako nuo lapset liikaa voimille ja pitää karata töihin?



Mua vaan nyppii, kun tuntuu että ei koskaan nähdä kunnolla eikä koskaan tehdä mitään perheenä yhdessä, saati pariskuntana. Iltaisin on aina jompikumpi väsynyt töiden jäljiltä, ja pakko mennä aikaisin nukkumaan, että jompikumpi jaksaa herätä kuudelta kuopuksen kanssa. Ja raskasta tää on mullekin, kun tuntuu, että ei viikonloppuisinkaan saa hengähtää, kun on yksin lapsenvahtivuorossa.



Miten ratkaisisitte tilanteen?