Lue keskustelun säännöt.
Oletko luovuttanut munasoluja, miksi tai miksi et?
18.02.2011 |
Itse olen luovuttanut kolmesti, ja menen vielä ne kaksi kertaa jos/kun kutsu käy.
Mielestäni vaiva on aika mitätön verrattuna siihen iloon, minkä itse saa toisten auttamisesta.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munasrjojen syöpäriski moninkertaistuu useista hoidoista.
En halua missään tapauksessa ottaa pientäkään riskiä, että "minun" lapseni joutuu huonoon kotiin. Mietin, miten kauheaa olisi, että biologinen lapseni joutuisi esimerkiksi vanhempien hyväksikäyttämäksi tms.
Epärationaalista tämä on siksi, että tietenkin on kauheaa, jos joku muukin lapsi joutuu huonoihin olohin... mutta en silti kestä ajatusta.
Muuten luovuttaisin varmaan, koska haluaisin mielelläni auttaa lapsettomia pareja. Jos kohdunvuokraus olisi sallittua, olisin varmasti vapaaehtoinen siihen.
Olen miettinyt asiaa. Nuorempana ajattelin ilmanmuuta jonain päivänä niin tekeväni. Nyt lapsia saatuani en ole niin varma: jossain vipeltäisi minun biologinen lapseni, ehkä sillä olisi minun silmäni tai hymykuoppani tai hento tukkani, pisamani. En voisi mitenkään vaikuttaa siihen tuleeko hänen elämästään hyvä tai huono. En väitä että olisin itse kasvatusvanhempiaan parempi äiti, mutta ainakin yritän kovasti olla hyvä.
Toinen asia on sitten pco-taipumukseni, en tiedä olisiko luovuttamani munasolut mistään kotoisin.
aiemmin ajattelin, että luovuttaisin jonain päivänä. Omien lasten myötä kuitenkin muutin mieleni. En kestäisi ajatusta, että jossain on biologinen lapseni jota kohdeltaisiin huonosti. Toinen syy on käytännöllinen; nykyään lapsi saa tietää luovuttajan tiedot. En halua tilannetta, että kun kuolen (toivottavasti ennen lapsiani) niin yhtäkkiä siihen, surun keskelle, ilmestyy tuntematon ihminen vaatimaan omaa äidinosuuttaan. Ikinä ei tiedä, miten laki muuttuu ja millaiset oikeudet tällä lapsella olisi sitten perintöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kyllä, mutten kelvannut (en voi geenimutaation vuoksi läpikäydä tarvittavia hormonihoitoja).
olen kuullut liikaa juttuja luovuttamisen vaivoista, ja itse olen herkkä hormonitoiminann vaihteluiden vaikutuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä vielä jonain päivänä jaan jollekin osan tästä mielettömästä lisääntymiskyvystäni :)
Käyn myös luovuttamassa verta aina kun pääsen.
...mutta tulin siihen tulokseen, että en luovuta, enkä varsinkaan uuden lain myötä. Suurin syy on liian monet periytyvät sairaudet. En varmasti edes kelpaisi :/
Lähisukulaisilla on paranoidi skitsofrenia, alkoholismia, diabetesta, reumaa sekä astmaa. Lisäksi suvussani on todella ikävä taipumus aivovaltimopullistumaan. Niinpä sitä huokaa jo siitä että nämä kaksi sai kaiken tämän, ja tietysti miehen suvun taudit, siellä kohtalokkaita sydänkohtauksia ollut useammallakin mielellä. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tulin uskoon ja tajusin, ettei minulla ole oikeutta auttaa maailmaan yhtään lasta, josta en itse kanna huolta ja vastuutakin.
voisi antaa lasteni sisaruksen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut tehdä sen uudestaankin, mutta ikä tuli vastaan.
En voisi kuvitellakaan jakavani munasolujani ympäri maailmaa. Sairas ajatuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen luovuttanut kolmesti, ja menen vielä ne kaksi kertaa jos/kun kutsu käy.
Mielestäni vaiva on aika mitätön verrattuna siihen iloon, minkä itse saa toisten auttamisesta.
Olen luovuttanut kerran ja menen vastaisuudessakin! Mielestäni olen onnekas kun voin auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Lapsihan ei ole minun, vaan annan jollekkin pariskunnalle mahdollisuuden saada oma lapsi. Luovutan myös verta säännöllisesti, olen luuydinluovuttajarekisterissä ja olen antanut luvan eliteni luovutukseen.
Koen saavani maailmalta niin paljon (mm. terveyden), että voin tällä tavoin antaa jotain takaisin.
En ala manipuloimaan kehoani hormoneilla vain siksi että joku saisi minulta soluja,minulla ei mielestäni ole myöskään velvollisuutta siihen vain lähimmäisenrakkauden takia.
Olisin luovuttanut, koska:
- haluaisin auttaa lasta toivovia
- on mukava ajatella geeniensä jatkuvan
En kuitenkaan luovuttanut, koska:
- sain ensimmäisen lapseni vasta 31-vuotiaana ja imetin useita vuosia, imetysaikana en halunnut tai voinutkaan ottaa hormonihoitoja
- sitten olin jo liian vanha luovuttamaan.
Olisin luovuttanut, koska:
- haluaisin auttaa lasta toivovia
- on mukava ajatella geeniensä jatkuvanEn kuitenkaan luovuttanut, koska:
- sain ensimmäisen lapseni vasta 31-vuotiaana ja imetin useita vuosia, imetysaikana en halunnut tai voinutkaan ottaa hormonihoitoja
- sitten olin jo liian vanha luovuttamaan.
ekalla kerralla oli rahat ihan loppu ja silloin markka-aikana siitä sain ihan tuntuvan korvauksen.
Olin töissä isossa konttorissa ja mun pomon suhtautuminen asiaan oli ihan mieletön. Omistajapariskunnalla oli ollut lapsettomuushoitoja ja lähettivät joka kerta kukkia kotiin, aina kysyivät tuloksia, halailivat = sain käsityksen että olin maailman paras ihminen.
50 hengen toimistossa olikin yllättävän paljon ihmisiä, joilla oli raskauden suhteen ongelmia ja yhtäkkiä mun luovutus olikin yleistä tietoa ja se minkälaisia viestejä kollegoilta sain oli sanoinkuvaamatonta. Seuraavat 2 krt tein ihan vaan sen takia että mulla oli mahdollisuus auttaa hyvin pienellä vaivalla. Hormoonit eivät muhun niin hirveesti tehonnut, punktio sattui mutta eipä kestänyt kauaa ja tietty siitä sai silloin 5 pv sairasloman, palkallisen tietenkin.
Mä lisäksi käyn säännöllisesti luovuttamassa verta, olen tehnyt elinsiirtosopimuksen.
Mä INHOAN ihmisiä, jotka puhuvat tavalla mitä yllä on kirjoitettu. Tarkoittaa ettei olla yhtään tutkittu asiaa oikeasti. On vaan kovat mielenpiteet vailla totuuden häivää.
Jos jokainen tuntisi edes yhden ihmisen, joka ei voi saada lasta ilman luovutettua munasolua, siis oikeesti tuntisi eikä vaan tietäisi, uskoisin että luovuttavien määrä olisi paljon, hyvin paljon korkeampi.
En kuitenkaan luovuttanut, koska:- sain ensimmäisen lapseni vasta 31-vuotiaana ja imetin useita vuosia, imetysaikana en halunnut tai voinutkaan ottaa hormonihoitoja
...vastaan että koko asia ei tullut millään lailla mieleenkään. En elänyt perhe-elämää eivätkä nämä asiat koskettaneet minua mitenkään.
Muutenkin hormonit vaikuttavat mielentilaan liikaa, kivuliaat kuukautiset, toimenpiteet kammoksuttavat ja sattuvat. Mielelläni auttaisin toisia, mutta munasolujen luovutuksesta olisi mielestäni enemmän haittaa ja vaivaa kuin saavutettu ilo, koska en edes näkisi, mitä iloa se toisi.