Mitä tehdään jos lentokoneessa saa paniikkikohtauksen?

Vakava kohtaus on sellainen ettei rauhoittavat pysy enää sisällä, oksentelen, sekoan, päädyn psykiatriselle osastolle tarkkailtavaksi tai hoitoon. Ei mene missään muutamassa minuutissa ohi vaan jää tunneiksi, jopa päiviksi päälle niin että välillä voi hetkesi helpottaa. En tiedä oliko nuo muut kysymykset minulle mutta en todellakaan käytä huumeita tms ja on lääkitys, niin mielialalääkitys kuin rauhoittavat. Mutta tarvitsisin terapiaa, kunnallisella puolella ei resursseja, yksityiseen ei varaa.

puhua puolestasi, jotta saisit julkiselta puolelta terapiaa. Käsitykseni mukaan siihen pitäisi olla oikeus.

kyllä tämä on tiedossa ihan yleisesti mtt:llä ja psykiatrisella puolella mutta ne resurssit, resurssit...tällä hetkellä käyn n. kerran kuussa koska aikoja ei vaan ole :/

miten tiukka muuten rahatilanteesi on? Kelan kustantama terapia on halvempaa, jos käy esim psykiatrisella sairaanhoitajalla, joka on kouluttautunut terapeutiksi. Psykokogilla käynti on tottakai kalliimpaa. Tuollaisella ns lyhyemman koulutuksen saaneella terapeutilla jos käy, niin itselle ei välttämättä kauhean montaa euroa jää maksettavaksi ja sosiaalitoimistosta voisi tiedustella, onko tuo sellainen meno, jonka voisivat korvata. Kannattaa ottaa selvää. Jos et jaksa itse ottaa selvää, pyydä joku läheinen hoitamaan asiaa. Hoitosi ei ole ole riittävää, jos saat aikoja terapiaan noin harvoin. Sinulla on oikeus vaatia parempaa hoitoa.

koska mä pystyn tekemään tosi vähän töitä :/ ja miehellä on pieni palkka. mentiin ottamaan remonttilaina joku aika sitten ja se kyllä harmittaa! Mutta aion kysellä tuota mahdollisuutta vielä. Aiemmin olin jo siinä pisteessä että soittelin terapeutteja läpi, kaikki varattu!

tietävätkö uusia terapeutteja. Älä lannistu! Tsemppiä. Hienoa, että pystyt käymään töissä!

hepulin (en osaa sanoa oliko paniikkikohtaus) lennolla. Lentoemot veivät hänet syrjään ja juottivat hänelle viinaa, vaikka aina sanotaan, että viina ei lentopelkoon auta.

Samoin jotkut matkustajat, varsinkin terveydenhuoltoalalla työskentelevät.

mutta kun kone laskeutui, hän puristi kouristuksenomaisesti edessään olevan penkin selkänojaa ja hengitti rauhattomasti, naama valkoisena ja silmät kauhusta selällään. :(



Kyseessä oli noin 50-v. mies. Itse olin 20-v, enkä osannut tehdä mitään. Yhteistä kieltäkään ei vieruskaverin kanssa ollut.

Ahdistaa niin paljon että kroppa pettää, tavarat ei pysy kädessä, jalat ei kanna, mulla ei ole ollut hyperventiloimista. Aivan hirveä vaiva. Olen saanut kaksi kohtausta vuosia sitten ja sen jälkeen on jääänyt ikuinen pelko kohtauksista. Nyt uskallan jo liikkua ilman diapamia taskussa.

ota itse rauhoittavia mukaan koneeseen tai vielä parempi, että otat yhden jo ennenkuin menet koneeseen., esim. diapamia.