Olen tänään todella surullinen :(

Miksi? Voinko auttaa?

ja muutenkin menee huonosti. Kahvikin loppu.



ap

tekemään sovintoa? Riidoissa olo on maailman turhinta, sopuun kannattaa pyrkiä.



Kahvi on pohjimmiltaan sinulle haitallista, ihan hyvä vaan että mahasi saa levätä päivän. Tai jos olet kovasta koukussa, siitähän saat piristystä päivääsi kun lähdet käymään kaupassa.



Tsemppii.

jaksaisitko hiipiä kauppaan ostamaan kahvia ja kutsua tämän riitakumppanisi sovintokahveille?



Veikkaan, että aktiivisesta asenteesta, että edes yrittää itse vaikuttaa tilanteenseensa, on jotain apua. Mitäs itse arvelet?





ehdottaapi KirkkoSisko

Olisiko mahdollista sopia asia?

tekemään sovintoa? Riidoissa olo on maailman turhinta, sopuun kannattaa pyrkiä.

Kahvi on pohjimmiltaan sinulle haitallista, ihan hyvä vaan että mahasi saa levätä päivän. Tai jos olet kovasta koukussa, siitähän saat piristystä päivääsi kun lähdet käymään kaupassa.

Tsemppii.

tämän ihmisen kanssa ei ole vielä mahdollinen. Hän on tehnyt aika pahasti, enkä haluaisi antaa sellaista kuvaa, että se on taas kerran ok. Olen tehnyt niin jo vuosia, antanut anteeksi. Nyt en oikeastaan ole edes vihainen, surullinen vain ja pettynyt. ap

jaksaisitko hiipiä kauppaan ostamaan kahvia ja kutsua tämän riitakumppanisi sovintokahveille?

Veikkaan, että aktiivisesta asenteesta, että edes yrittää itse vaikuttaa tilanteenseensa, on jotain apua. Mitäs itse arvelet?

ehdottaapi KirkkoSisko

mietinkin just että onkohan menkat tulossa kun olen niin alakuloinen. Lapsilla ja miehellä alkaa loma, mutta en osaa iloita yhtään. Suorastaan vituttaa. Meni alkuperäiset lomasuunnitelmat puihin ja sekin jotenkin rassaa. Ite saan olla täällä kotona aina, ni olis ollu kiva lähteä johonkin lomalla. Ja tiedän, ettei tää loma ole mulle tietenkään mitään lomaa...vaan sitä ihan samaa kun joka muukin päivä. Tuntuu, ettei mitään kivaa tiedossa lähiaikoina. Ihan ahdistaa... Mutta joo, yleensä nää tuntemukset tulee ennen menkkoja ja niiden aikana, joten kai ne on tuloillaan...toivottavasti. Olis ainakin joku "syy" tälle ketutukselle.

tämän ihmisen kanssa ei ole vielä mahdollinen. Hän on tehnyt aika pahasti, enkä haluaisi antaa sellaista kuvaa, että se on taas kerran ok. Olen tehnyt niin jo vuosia, antanut anteeksi. Nyt en oikeastaan ole edes vihainen, surullinen vain ja pettynyt. ap

jaksaisitko hiipiä kauppaan ostamaan kahvia ja kutsua tämän riitakumppanisi sovintokahveille?

Veikkaan, että aktiivisesta asenteesta, että edes yrittää itse vaikuttaa tilanteenseensa, on jotain apua. Mitäs itse arvelet?

ehdottaapi KirkkoSisko

että anteeksianto ei tarkoita sitä, että sallii toisen jatkuvasti ja toistuvasti käyttäytyä väärin. Vaikka en tiedä tilanteestasi muuta kuin, mitä kirjoitit, jotenkin olen ymmärtävinäni että sinusta tuntuu että olet jonkunlaisen kaltoinkohtelun toistuva kohde.

Muista, että velvollisuutesi itseäsi (ja jopa tätä läheistäsi kohtaan) on puolustaa kunnioittavaa ja fiksua käytöstä ja omia rajojasi.

Toivotan viisautta ja voimia selvittää asia sitten, kun olet sen mielessäsi "märehtinyt" siihen kuntoon, että jaksat asian käydä läpi.

Kerroit että olet surullinen. Ole vain. Silloin kun surettaa, surraan ja kun ilottaa, niin iloitaan.

exästä joka petti ja jätti raskaana ollessani. Ja herätessäni tajusin taas, että eihän se ollutkaan vain unta... Mutta mutta... sitten jumppasin ja joogasin 45 min. pakkasauringossa olkkarissa ja nyt on olo taas jo normaali :) Kokeilepa ap:kin liikuntoa, saattaa auttaa yllättävästi!

tämän ihmisen kanssa ei ole vielä mahdollinen. Hän on tehnyt aika pahasti, enkä haluaisi antaa sellaista kuvaa, että se on taas kerran ok. Olen tehnyt niin jo vuosia, antanut anteeksi. Nyt en oikeastaan ole edes vihainen, surullinen vain ja pettynyt. ap

jaksaisitko hiipiä kauppaan ostamaan kahvia ja kutsua tämän riitakumppanisi sovintokahveille?

Veikkaan, että aktiivisesta asenteesta, että edes yrittää itse vaikuttaa tilanteenseensa, on jotain apua. Mitäs itse arvelet?

ehdottaapi KirkkoSisko

että anteeksianto ei tarkoita sitä, että sallii toisen jatkuvasti ja toistuvasti käyttäytyä väärin. Vaikka en tiedä tilanteestasi muuta kuin, mitä kirjoitit, jotenkin olen ymmärtävinäni että sinusta tuntuu että olet jonkunlaisen kaltoinkohtelun toistuva kohde.

Muista, että velvollisuutesi itseäsi (ja jopa tätä läheistäsi kohtaan) on puolustaa kunnioittavaa ja fiksua käytöstä ja omia rajojasi.

Toivotan viisautta ja voimia selvittää asia sitten, kun olet sen mielessäsi "märehtinyt" siihen kuntoon, että jaksat asian käydä läpi.

Kerroit että olet surullinen. Ole vain. Silloin kun surettaa, surraan ja kun ilottaa, niin iloitaan.