Introvertit: millä alalla olette töissä ja miten olette saaneet työnne?

ovat juurikin niitä kenties hiljaisempia ja sellaisia vähemmän itseään vaikkapa seurueessa esille tunkevia. Heistä löytyy todella syvällistä älykkyyttä, hyvää ja oikeudenmukaista sydäntä ja laaja-alaista ymmärrystä monissa asioissa. :) Ihan suoraan jos sanon, niin en tykkää yhtään sellaisista _omasta mielestään_ niin sosiaalisista, hyvin äänekkäistä ja rempseistä PR- tai "seuraihmisistä". Aina ei näin ole ollut, vaan olen ihan avoimin mielin heihinkin suhtautunut kuten muihinkin, sillä parhaimillaanhan tuollainen ihminen on oikein hauska ja kiva. Mutta kun usein (oma suppea kokemukseni!) he ovat niitä ilkeimpiä ja kovimpia tyyppejä, pinnallisia "kaikki samaan muottiin"- tyyppejä, joille mikään muu kuin päteminen ei merkitse paljoakaan. Juuri niitä, joiden lapset oppivat esim. kiusaamistaidot jo kotoa, kun mm. siihen miltä muista mahtaa mikäkin sanominen tai tekeminen tuntua ei paljon panosteta ja kaikkien nyt vaan olisi oltava sitä tai tätä. Puistattaa.

Tunnen ihmisen, joka on selkeästi introvertti, mutta on saanut vuosien mittaan eri tavoin uskoteltua itselleen, että onkin muuttunut ekstrovertiksi. Hän on tavattoman ylpeä tästä ja pyrkii joka käänteessä lyttäämään ympärillään olevia introverttejä. Itsehalveksunnastahan tässä on kyse pohjimmiltaan, mutta tässä tapauksessa henkilön itsehalveksunta on kääntynyt rumalla tavalla muiden ihmisten harmiksi. Täytyy todeta, että kyseinen henkilö on ikävin koskaan tuntemani ihminen, ja lisäksi itsensä kanssa niin monessa solmussa, ettei näytä osaavan olla onnellinen mitenkään päin.

Oman intraversionsa hyväksyvät ja sitä arvostavat introvertit ovat minustakin ihania ihmisiä.

Tunnen ihmisen, joka on selkeästi introvertti, mutta on saanut vuosien mittaan eri tavoin uskoteltua itselleen, että onkin muuttunut ekstrovertiksi. Hän on tavattoman ylpeä tästä ja pyrkii joka käänteessä lyttäämään ympärillään olevia introverttejä. Itsehalveksunnastahan tässä on kyse pohjimmiltaan, mutta tässä tapauksessa henkilön itsehalveksunta on kääntynyt rumalla tavalla muiden ihmisten harmiksi. Täytyy todeta, että kyseinen henkilö on ikävin koskaan tuntemani ihminen, ja lisäksi itsensä kanssa niin monessa solmussa, ettei näytä osaavan olla onnellinen mitenkään päin. Oman intraversionsa hyväksyvät ja sitä arvostavat introvertit ovat minustakin ihania ihmisiä.

Minäkin tunnen tuollaisen. Tyyppi ei tunnu sietävän muissa mitään herkkyyttä tai "heikkoutta" ja hiljaisuus on hänelle ihan kauhistus. :O Hassua, kun minusta hyvän ihmissuhteen tunnistaa mm. siitä, että voidaan välillä olla pitkäänkin hiljaa, on sellainen mukavan luonteva hiljaisuus, jota ei tarvitse maanisesti täyttää kälätyksellä. Voi antaa toisen olla sellainen kuin se on ja olla itse kanssa. :)



Nykyaikana kun on niin **tun muodikasta olla sellainen ekstrovertti jokapaikkaan itsensä tunkeva "sosiaalinen". Pah. Ja kovin moni unohtaa että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asia! Se hiljaisempi henkilö voi taitaa sosiaaliset taidot oikein hyvinkin ja olla sellainen hiljaisesti muut huomioiva kun taas se kälättävä jokapaikan häslääjä voi olla aika kuluttava ja hermoja kiristävä monien mielestä. Talloo ja tönii vertauskuvallisesti koko ajan muita. Tunkee nokkansa joka asiaan eikä osaa oikein "elää ja antaa muidenkin elää".

Monenlaisia ihmisiä on tuolla alalla, ja introvertit porskuttavat joukossa ihan kivasti. Itse tosin vaihdoin alaa, mutta vaihdolla ei ollut tekemistä intra- eikä ekstraversion kanssa.

Mille alalle hait?

ja olen saanut työni påakottamalla itseni kommunikoimaan kuitenki nsen verran kuin asiain hoito vaati. Ei tarvi koko ajan pajattaa, mut asiat pitää hoitaa, vaikka kuinka tekis mieli vaan käpertyä itseen. Sellainen tää maailma on ja on aina ollut. Introvertin pitää opetella kommunikoimaan, ja ekstrovertin pitää myös joskus analysoida itseään.

mutta ei ole vaihtoehtoja

mutta ilmeisesti en vain osaa olla oikeasti sellainen? Hain teknisen viestinnän paikkaa, joka on minulle oikea ala. (Hakemassani paikassa oli hieman erilainen työnkuva eikä sitä tuotu selvästi esiin työpaikkailmoituksessa).



ap

suoraan työnhakijalle. Eli siis lytätä toisen persoonallisuus. Minusta on epäkohteliasta sanoa toiselle, että ole ujo ja hiljainen.

Kysyitkö ap vielä erikseen perusteluja, vai tuliko tuollainen analyysi pyytämättä?

suoraan työnhakijalle. Eli siis lytätä toisen persoonallisuus. Minusta on epäkohteliasta sanoa toiselle, että ole ujo ja hiljainen.

teknisten dokumenttien, kuten käyttö- ja huolto-ohjeiden, kirjoittamista ja päivittämistä sekä siihen liittyvää tiedonhakua.

ruotsalaiselta henkilöltä englanniksi. Hän on tietenkin niin "open and communicative", että halusi sanoa tuon minulle puhelimessa (ja minä pidättelin itkua toisessa päässä). Ei ole kiva kokemus saada negatiivista palautetta omasta persoonastaan, koska ei kuitenkaan voi väkisin muuksi muuttua (ainakaan tässä tapauksessa).

Kyllä Suomessa ymmärretään jäyhempääkin työn puurtajaa - länsinaapurissa pitää olla happy happy joy joy.

ruotsalaiselta henkilöltä englanniksi. Hän on tietenkin niin "open and communicative", että halusi sanoa tuon minulle puhelimessa (ja minä pidättelin itkua toisessa päässä). Ei ole kiva kokemus saada negatiivista palautetta omasta persoonastaan, koska ei kuitenkaan voi väkisin muuksi muuttua (ainakaan tässä tapauksessa).

Aika jännä, jos työhaastattattelija teki tuon arvion haastattelun perusteella ja oli siksi sitä mieltä ettet ole sopiva hommaan.

Olipa törppö palautteen antaja. Todella huonokäytöksinen! Eikös se Liisa Keltikangas-Järvinen juuri ole kritisoinut työelämää, että se suosii juuri näitä lirkuttelijoita.



Nämä sosiaaliset ja avoimet eivät yleensä ole niitä tehokkaimpia työntekijöitä. Ymmärrän, että sosiaalisuus on eduksi pr-tehtävissä tms.



Muistan, että olin itse yliopistossa niin ujo, etten uskaltanut ikinä puhua juuri mitään ja työpaikkahaastattelussakin olin niin jännittynyt, että punastelin ja tärisin.



Onneksi sain työpaikan ja olenkin viihtynyt siellä jo yli kymmenen vuotta. Olen oppinut sosiaalisemmaksi turvallisen ympäristön ja tuttujen työkavereiden avulla. Olen jopa menestynytkin ja saanut aika hyvän ylennyksen.



Joten älkää lannistuko. Olkaa ylpeästi oma itsenne, vaikka välillä harmittaakin.

sopii nykyään:( Parempi kai olisi että heti koulun penkiltä päästettäisiin eläkkeelle:(

Koulutusta on kyllä paljon pitemmälle, mutta mun luonteella ei tehdä töitä muualla kuin kotona ja ilman työkavereita. Pienimuotoinen kommunikaatio vanhempien kanssa onnistuu, mutta onneksi sitä ei ole kuin muutama minuutti päivässä. Työn sain siten, että ilmoittauduin halukkaaksi, ja kun mulla on paljon kasvatusalan koulutusta vaikkei pph-tutkintoa olekaan, niin sain heti (paskapalkkaisen) vakiduunin. Tutkijan työ olisi kiinnostanut aikoinaan, mutta pelkäsin, että joudun kuitenkin joskus jossakin esiintymään, niin se haave sai jäädä.

Monenlaisia ihmisiä on tuolla alalla, ja introvertit porskuttavat joukossa ihan kivasti. Itse tosin vaihdoin alaa, mutta vaihdolla ei ollut tekemistä intra- eikä ekstraversion kanssa.

ja hakemalla alan työpaikkoja. Minusta ei ikinä olisi esim. myyntitehtäviin eikä edes projektipäälliköksi, hihat palaisivat oitis.

Aika jännä, jos työhaastattattelija teki tuon arvion haastattelun perusteella ja oli siksi sitä mieltä ettet ole sopiva hommaan.

HR -ihmisen arvio, ei psykologin tms.