Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
yh-äiti ja uusi mies
17.02.2011 |
olen 23 vuotias, jäin vajaa vuosi sitten kaksin lapseni kanssa kun mieheni löysin yllättäen uuden. Lapseni on nyt pari vuotias eikä isä pidä mitään yheyttä vaikka olen yrittänyt että lapsen välit isäänsä säilyisivät.
Nyt tilanne on se, että olen tavannut erittäin mukavan, lapsettoman miehen. Meillä synkkaa hyvin ja on mukavaa yhdessä. Ainoana ongelmana on se että toisinaan miestä alkaa ahdistaa ajatus siitä että minulla on jo lapsi. Olemme tavanneet vasta muutamia kertoja kahden kesken, mies on tavannut myös lapseni. Nyt haluaisinkin kuulla muiden yh äitien kokemuksia, onko koko suhde tuhoon tuomittu vai onko meillä mahdollisuuksia.?
Mies puhuu elämästä niin että haluaisi hassutella kahdestaan ja käydä viikonloppulomilla yms.onko kaikki tämä nyt pois suljettua elämästäni lapsen takia? Miten muut yh:t olette järjestäneet aikaa uudelle miehelle ja mitä olette touhunneet yhdessä miehen ja lapsen kanssa vai pitäisikö alussa tapaamiset järjestää niin että lapsi ei ole paikalla.
Kommentit (7)
Mies kyllä sanoo että hän hyväksyy minut ja vaikka mulla olisi 10 lasta. Yhdessä tehdään asioita, mutta kyllä me yleensä ottaen enemmän tehdään kun lapset ovat isällään. Ja tää uusi mies stressaantuu jos on paljon lasteni kanssa vaikka lapsista pitääkin. Tottumista se kai vaatii enemmän.
En kyllä osaa kuvitella, että uudella miehellä olisi omia lapsiakin vielä. Se tietty helpottaisi "tottumista" mutta toisaalta hankaloittaisi elämää taas tosi paljon. Mieluumin näin!
Ja me tavataan lähes päivittäin tässä vaiheessa suhdettamme, alussa enempi ilman lapsia, nyt jo lastenkin kanssa tehdään juttuja. Mies ei ole ehdottanut kyllä kuin kerran erityisempää arjesta poikkeavaa lapsitekemistä varsinaisesti, mun kontollani on keksiä ne spesiaalit, mies kyllä osallistuu varmasti mielellään. Yleensä vaan istutaan kotona ja vietetään tavallsita arkea silloin kun lapset on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tiedät kai itsekin, että sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: luovut lapsestasi tai miehestä. Itse sitten päätät, kumpi on tärkeämpi. Turha odottaa, että mies oppii ajan mittaan rakastamaan sinun lastasi kuin omaansa.
Ainakaan en olisi mitenkään optimistinen. Sanon tämän siis omasta kokemuksesta. Kaksi miestä on nyt karanneet takavasemmalle; alussa lapsi oli ok, mutta kun suhde syvenee, niin ei tämä sitten olekaan oikein sitä mitä haluaa. Eipä siinä mitään, ei tuota voi kuin yrittää kunnioittaa ja ovat sentään olleet asiasta rehellisiä, kiitos heille siitä.
Tietysti sun kohdallasi voi käydä paremmin, mutta mun lapsettomat miehet on nyt katsottu...
ja miehenkin pitää se tajuta. Lasta ei voi sysiä syrjään tai jättää huomiotta.
MUTTA kun olette vasta tutustumisvaiheessa, niin tottakai vietätte aikaa myös kahden kesken. Mielestäni lapsen on hyvä tutustua hiljalleen myös tähän mieheen, mitä vakavammaksi suhde menee, mutta lapsen on tunnettava olo turvalliseksi (ei siis menetä äitiä), jotta miehestä ei tule kilpailijaa hänelle. Ja miehelle tietysti selväksi, että hän ei voi ikinä kilpailla lapsen kanssa.
Olin vuosia kolmen lapsen yh. Ensimmäinen ja tärkein asia miehessä oli, että hyväksyy mun lapset. Juu, silloin ei lähdetä viikonloppulomille yhtä helposti kun lapsettomana, eikä moni muukaan asia ole niin simppeliä.
Toki jos sullakin on hoitaja lapselle, voitte viettää aikaa kahden.Ja onnistuuhan se hassuttelu ja hauskanpito myös lapsen kanssa jos siihen on haluja. Mua vaan mietityttää toi sun sanavalinta. Jos oikesti mies ahdistuu lapsesta, lopeta suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla juurikin se kahdenkeskisen ajan järjestäminen, jos lapsen isä ei ole kuvioissa mukana.
Nostan kuitenkin hattua, että hoidat itse lapsesi, etkä ole sysännyt häntä isovanhemmille päästäksesi bilettämään ja reissaamaan kavereiden/miesten kanssa viikosta toiseen.
Alue: Aihe vapaa
antaa tilanteesta väärän kuvan. Mies on siis sellaisesta perheestä jossa on lapsesta asti opetettu sellaisin ns"perinteisiä arvoja" että lapset tehdään sitten kun ollaan naimisissa, vaki työt yms pitkä suhde takana. Olen hänelle kertonut että yh äidiksi jääminen ei ole ollut haaveenani enkä todellakaan ole kyseissä tilanteessa omasta halustani. Joidenkin on vain vaikeaa ymmärtää että elämä ei aina mene kuten suunnittelee. ap