Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin toimia näin, että saan lapseni ymmärtämään, että asia on vakava?
16.02.2011 |
7 v poikani on ollut viime viikot taas todella tottelematon ja muutenkin on käyttäytynyt tosi kurjasti. Kiusaa, ärisee, huutaa jne. Olen tosi väsynyt tuohon käytökseen, eikä puhe hänen kanssaan auta yhtään mitään. Tänään ennen iltapesuja olin jo oikeasti tosi poikki hänen käytökseensä ja pidin hänelle pitkän ja vakavan "puhuttelun". Kerroin, kuinka väsynyt olen hänen käytökseen, kuinka pahan mielen se mulle tekee jne. Yritin saada hänet tajuamaan, että nyt on tietty raja ylitetty sillä huonolla käytöksellä ja mun jaksaminen alkaa olla äärirajoilla. Alkuun poika vaan virnisteli ja irvisteli ja mun oma olo vain paheni ja paheni.
Sitten aloin puhua pojalle vielä vakavampia asioita, tyyliin, että en oikeasti jaksa kohta enää hoitaa häntä jne. ja siitä pikku hiljaa pojan ilme alkoi sitten vakavoitua ja lopulta häntä alkoi itkettää. Halasin häntä pitkään ja kerroin rakastavani äärimmäisen paljon, vaikka en jaksakaan enää sitä huonoa käytöstä. Silloin vasta tuntui, että asia olisi mennyt pojalle perille ja luulen, että huominen päivä tulee menemään paljon paremmin kuin viimeiset viikot.
En tiedä, kuinka väärin tein, kun sanoin tuollaisia vakavia asioita, mutta tuntuu, että pojan kanssa pitää mennä aika syvälle, ennen kuin hänessä liikkuu mitään tunteita. Siis että monen muun lapsen kanssa riittää sellainen kevyt pintaraapaisu ja he tajuavat asian vakavuuden, mutta tuo poika vaan naureskelee sellaisessa vaiheessa. Mutta voiko pojalle jäädä pelko siitä, että hän joutuu kotoa pois, jos käytös ei muutu? Tai että äiti ei enää rakasta, jos ei ala tottelemaan? Olen aina kuitenkin korostanut sitä, että rakastan aina, vaikka mitä tekisi.
Kommentit (43)
äärimmäisyyteen kasvatuksessa???
Kai siltä pojalta on lähtenyt telkkari, pleikkari tai saanut kotiarestia huonon käytöksen SEURAUKSENA?
Miksi pitää kertoa tai opettaa lapselle, että huonosta käytöksestä seuraa koulukoti? Ei se ole mikään lapsen ymmärrettävissä oleva seuraus eikä se sillä OPI mitään.
JOS puhe ei auta, niin sitten tulee rangaistuksia, eli noin nuoresta kun on kyse, niin leluja pois, telkkari pois, kotiaresti (jos kerta kiusaa-> ei kavereita) jne!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äärimmäisyyteen kasvatuksessa??? Kai siltä pojalta on lähtenyt telkkari, pleikkari tai saanut kotiarestia huonon käytöksen SEURAUKSENA? Miksi pitää kertoa tai opettaa lapselle, että huonosta käytöksestä seuraa koulukoti? Ei se ole mikään lapsen ymmärrettävissä oleva seuraus eikä se sillä OPI mitään. JOS puhe ei auta, niin sitten tulee rangaistuksia, eli noin nuoresta kun on kyse, niin leluja pois, telkkari pois, kotiaresti (jos kerta kiusaa-> ei kavereita) jne!!!
Eihän ap HETI mennyt äärimmäisyyksiin. Eiköhän ne pleikkarit ole otettu pois jo moneen kertaan, arvaisin. Ja ap nimenomaan EI uhkaillut koulukodilla, kuten moni muu ketjuun kirjoittanut tuntui tekevän. Mielestäni on ihan oikein että äitikin voi välillä näyttää tunteensa: "nyt äitistä tuntuu pahalta, äiti ei jaksa tällaista".
Onneks sä olet noin vahva!
Ja voi perkele, luuletko etten ole miettinyt ja mieti koko ajan ja yritä parhaani???
Kannattasko sun pikkuhiljaa ruveta miettimään, että mitä on empatia ja narsismi?