Vauvat itkettää!

Miksi en pysty katsomaan TV:ssä vauvoja, tai jos jossain on joku kuva pienestä vauvasta, tai taaperosta, tai vielä pahempaa, jos jollain on ihan livenä pieni vauva, niin alan itkeä!

Siis ne sormet ja ne ilmeet... ja kaikki. Tavallaan niin suloista. Ja omat lapset on jo ton ajan ohi just ja just. :(



Mikä mulla mahtaa olla? Vauvakuumetta?

Toisaalta muistan myös, että itkin myös kun omat lapset oli ihan pieniä. Kun ne vihdoin viimein nukahti tyytyväisenä, niin itkin. Ne oli niin suloisia. Ja itse niiiiiin väsynyt. Ja se vauvan tuoksu.. En haluais kokea millään sitä sekopäistä tunnetta enää, kun ei hallinnut tunteitaan ja itseään ja väsymyksestä oli ihan sekaisin. Mutta sitten toisaalta surettaa järjettömästi että omat ei ole enää vauvoja. (Toki tiedostan että nyt pidän tästä vaiheesta lapsien elämässä ihan eniten, kun ne ovat 5-12v)



Ja sitten mietin koko ajan nimiä lapsille, pyörin täällä, altistan itseäni koko ajan vauvoille ja hypistelen taas vauvan vaatteita kaupoissa..

Äh! Kai tää sitten on vauvakuumetta, kaveritki näkee sen kilometrin päähän minusta vaikken sano mitään. Mutta millä tästä pääsee irti? Muuta kun tekemällä vielä lisää lapsia?