En jaksa enää olla raskaana!

Epilepsia puhjennut raskauden aikana? Hui apua, en ihmettele että synnytys pelottaa, vaikka hyvinhän kaikki varmasti menee, kun tuosta ollaan tietoisia.



Mulla on menossa toinen raskaus ja kuten joku tuossa ylempänä, raskaudet on myös mulle olleet elämän kauheinta aikaa, olen voinut niin huonosti. Ennen kuin tulin raskaaksi, en edes tiennyt, miten huonoon kuntoon ihan vaan raskaudesta voi mennä, mutta se selvisi minulle valitettavasti hyvin nopeasti.



Tietysti olen kiitollinen siitä, että olen raskaana eikä mulla edes mitää vakavia vaivoja tähän mennessä ole ollut, mutta on kyllä todella rankkaa olla vähintään puolikuntoinen 9kk.



ap

olen ollut elämäni kunnossa kaikkien raskauksieni aikana. Ei edes kertaakaan aamupahoivointia. Äitiys

on ollut haastavaa siitäkin edestä.



Raskaus ja vauva-aika ovat ne helpoimmat. Murkkujen kanssa on jo hieman haastavaa.





kolmen äiti

ja samat fiilikset.. onneksi päivät on tekemistä ja muuta ajateltavaa. Ehkä tää on luonnonmenetelmä poistaa synnytyspelko :D



Mutta oma kroppa takaisin tännekin. Ja sushia, lasi viiniä ja kasa kiellettyjä juustoja. Enää reilu kuukausi - blaah.

Mulla niin kurja ja väsynyt olo, etten tahdo saada tehtyä mitään.



Ja noita herkkuja mäkin odotan!



ap

no nyt vasta toi äippäloma alkoi, eli siihen asti duunia. Nyt oon pakottanut itseni liikkeelle.. kun makasin pari päivää himassa, niin maailma näytti aika mustalta.. Mutta mulla on kavereita äippälomalla, sitten olen yrittänyt vääntää jotain vaikeempaa safkaa tms. Pakko vain saada jotain muuta ajateltavaa. Ainakin mun :) sushia oon vääntänyt ite kasvisversiona - hahhaha. Mulla on vielä älyttömät uniongelmat, eli jos päivisin nukkuisin, niin yöllä ei tarvitse tehdä sitäkään.. (joo ja laitoin miehen tilaamaan meille kaapelikanavat.. jos on pakko hormonien takia kukkua, niin sentään telkkarin parissa)



Mutta tsemppiä sulle, mä olen niinkin hirviö, että hehkuttelen ajatuksella, että pääsen ihan yksin syömään niitä herkkuja ja siihen iltaan kuuluu vähän enemmänkin tuota viiniä :D

Ikinä ennen en oo raskausaikana valittanut, etten jaksaisi, mutta nyt en oikeasti jaksa! Selkä kipeenä, liikkuminen raskasta, vauvan myllääminen mahassa jo ärsyttää, etenkin hikka... Mutta kestettävä on, loppuun saakka ja sitten pitkä odotus palkitaan!

t:rv 36

Kipeetä tekee kun se potkii eteen ja taakse. Ja tää väsymys!



ap

mulla tosiaan toi väsymys ja unettomuus :D en ennen tiennyt, että se on mahdollista! Mutta mulla yhtenä keinona välttää vitutusta on myös rutiinien ylläpito, esim. aamusuihku + meikkaus - ja vaikka kauppaan - kunhan vain johonkin liikkeelle :)



Tuskaisinta on kumartuminen tai oikeastaan kyykistyminen - tarttee varmaan jotkut kainalosauvat kohta ;) Ja vauvan innokas potkiminen yöllä klo 1. ja tosiaan se hikka... hahahha - kiva kuulla, että muillakin on kestämistä.

Koko raskaus on ollut tosi hankala. Supistuksia, varmaan 5 hiivatulehdusta, kipuja joka paikassa. Ja _peräpukamat_ tietysti. Kivuliaat, ärtyvät, tuskalliset. Nyt jo ainakin kuukauden ajan... Aivan erilaista kuin aiempien lasten kanssa. En ole päässyt liikkumaan ja nyt alkaa naamakin jo muistuttaa täysikuuta. Jos mä oikein kovasti toivon, niin voisko tämä lapsi ystävällisesti syntyä edes vaikka viikolla 37 tai 38 ettei nyt ainakaan tarvitsisi odottaa sinne yliajalle, kiltti kiltti, pliis!

Kiva kuulla, että on kohtalotovereita! Mä vihaan raskaana olemista niin paljon! Miksi ei ne lapset voisi vaan putkahtaa?



ap

Toki oon aina ollut kiitollinen, että olen tullut raskaaksi, sillä aina oon aatellut etukäteen, että mitä jos en tulekaan raskaaksi. Mutta näin surkeen huonossa kunnossa en oo muulloin ollut, mutta joka raskaudessa tasaisen varmasti.



Mulla raskausviikko 33 ja voimat on ollut jo pari viikkoa ihan loppu. Liitoskivut tekee mahdottomaksi tehdä juurikaan mitään. Jos vaikka touhuilen kevyitä kotihommia pitkin päivää, niin seuraavana päivänä en pysty kävelemään kipujen vuoksi.



Eikä äitiysloma ole vielä edes alkanut. Sairaslomaa ei sentään tarvi käydä kinuamassa, kun oon vuosilomalla.



Mutta ei oo mukavaa, kun ei voi / pysty / jaksa / kykene oikein mitään tekemään. Ja synnytykseen on vielä pari kuukautta! Voi kääk!



Alkuraskaus meni pahassa raskauspahoinvointi + refluksi -yhdistelmässä, joka ajoi sairaslomalle, enkä pystynyt edes kotia tai lapsia hoitamaan. Helpotti kyllä sitten, kun raskauspahoinvointi loppui ja sen jälkeen sain sopivan refluksiruokavalion päälle. Olo olikin joulun ympärillä ihan ookoo, kun en erehtynyt syömään mitään muuta kuin rieskaa, vettä, perunaa tai lihaa. Tuo todella rajoittunut ruokavalio onkin sitten tympinyt jo moneen kertaan, joten todella minäkin odotan, että kahden kuukauden päästä pääsen syömään herkkuja: juustoja, viiniä, graavilohta... ja ihan kaikkea muutakin vähemmän eksoottista miettimättä minkälaisen olon syöminen minulle aiheuttaa.



Mutta hyvät kollegat! Kyllä tämä sisulla menee, eihän siinä ole vaihtoehtoja :-) Ainakin tietää sitten vauvan synnyttyä ansainneensa kaiken ihanan hemmottelun, mitä vain ikinä voi silloin itselleen saada. Yritetään vaan muistaa silloinkin kohtuus, ettei lihota ihan palleroiksi.



Jos raskaus olisi helppoa, niin sen nimi ei olisi raskaus vaan helppous.

viikolla 33, ja alkaa jo tympiä. Esikoisesta oli enemmän vaivoja, mut hän syntyi syksyllä, joten mä jaksoin ne vaivatkin kun oli sentään valoisaa ja lämmintä, sai mennä pihalle jne. Tämä talvi on tuntunut kestävän ikuisuuden, eikä ole tullut paljoa liikuttua.



Mut jos tukala olo on luonnon keino vähentää synnytyspelkoa, niin ei toimi. : ( Näen öisin painajaisia, ja nyt en saa mielestä kaveria, joka pari päivää sitten synnytti yli nelikiloisen vauvan syöksysynnytyksenä, ja on revennyt sen mukaisesti. Mä muistan elävästi kuinka kamalaa synnytys ja sen jälkeinen aika oli, enkä meinaa ollenkaan muistaa kuinka ihana se vauva on ja kuinka se on sen arvoista kuitenkin.



Pyöriikö muilla jo synnytys mielessä?

Itse odotan neljättä ja aina olen nauttinut raskauksista loppuun saakka. Toivottavasti tälläkään kertaa ei tulisi mitään kremppaa... (nyt vasta puoliväli)



Tosin omat raskaudet menneet rv 42 asti joka kerta, joten ehkä mun raskaudet on ihan syystäkin helppoja :-)

ja vauvan liikkeet tosiaan alkaa jo ahdistaa..kylkiluihin osuvat potkut oikeasti sattuu!!ja se kääntyileminen..on kun suolet vaihtas paikkaa mahassa..närästää kun lapsi painaa vatsaa ja olo on välillä kuin ilmapallo.toinen tulossa ja ensimmäinen oli kyllä mukavampi kantaa kun tämä toinen.vatsa on kylläkin pienempi mutta kaveri siellä on villimpi ja tulisempi tapaus..vielä viikko töitäkin jäljellä..puh..väsyttää jatkuvaan.

ja nyt alkaa jo todella tuntua siltä, että tää aika sais mennä nopeasti. Liikkeet sattuu, supistelee ja oma liikkuminen alkaa olla hankalaa. Niin ja koko ajan väsyttää.



Synnytys kuitenkin pelottaa, kun mulle on tullut tämän raskauden yhteydessä epilepsia. :(

No täytyy yrittää luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, kun kaksi edellistäkin on mennyt.