Te joiden lapsi kehittyi hitaasti

Välillä huolestuttaa, mutta sitten taas ei... Mitä tuohon muuta voi sanoa? Jotkin asiat tuntuvat menevän ajallaan, mutta jotkut näyttävät "puuttuvan" repertuaarista. Mutta kun lapset ovat yksilöllisiä. Joidenkin mukelot juoksevat 8 kk iässä, toiset vetää pepullaan seuraavat puoli vuotta... Mua huolestuttaa tuo puhumisen oppiminen, mutta muuten kun tuntuu olevan aina kartalla kun sille juttelee, joten kuulo ja ymmärrys toimii ;) Luulisin, että olen ehkä vain kuitenkin "normi" huolestunut äiti...

Kyseessä oli toinen lapsemme ja siinä vaiheessa huolestuin kun lapsi oli 10 kk eikä liikkunut millään lailla. Käytiin fysioterapeutilla joka sanoi ettei syytä huoleen ollut, joten en sitten enempää huolehtinut.



Kun lapsi oli 11 kk, lähti konttaamaan ja 1v5kk ikäisenä lähti kävelemään. 2-vuotiaana ei huomannut enää eroa aikaisin liikkumaan lähteneisiin ikätovereihinsa, ja liikunnallinen tyttö hänestä sitten kehittyi.

ja molemmat ovat kehittyneet normaalin hitaasti. Siis en ole saanut rehvastella äitipiireissä oman lapseni iheellisyydellä ;D



Kääntyneet ovat molemmat vasta n. 7kk: iässä, samoin pystyyn nousu vasta lähempänä vuoden ikää. Esikoinen lähti kävelemään 12kk:n iässä, kuopus on nyt 13kk eikä vielä tepastele ilman tukea.



Puhumaan esikoinen oppi tosi myöhään. On tosin kaksikielinen, joten se saattoi hidastaa. Vasta lähempänä kolmea vuotta alkoi tulla pidempiä lauseita. Nyt (3v 2kk) puhuu jo toisellakin äidinkielellään, mutta virheitä tulee kyllä molemmilla kielillä. Kuopus sanoo vasta ari sanaa.



Eipä tuo ole kovasti harmittanut. Tuskinpa kouluiässä enää näkyy eroa muihin ikätovereihin... Mutta rehvastelemaan en ole tosiaan päässyt.

Itseäni joskus suoraan sanottuna harmittaa, kun lapseni kielellinen kehitys on niin paljon jäljessä ikätovereista, ja moni muukin kehitys. Haluaisin niin kovasti kuulua niihin äiteihin, jotka kehuskelevat lapsensa ylivertaisilla kyvyillä. ;) Lapsi on vielä niin pitkäkin että häntä luullaan usein paljon vanhemmaksi kuin mitä hän on, ja saan jatkuvasti vastata ihmettelyihin siitä, minkä ikäinen lapsi oikein on.



Hauska sinänsä, että nuoremman lapsen kohdalla ei tunnu kovinkaan tärkeältä mitä hän missäkin iässä osaa, riittää että hän on terve ja hyvinvoiva.

Mä en ole koskaan ajatellut, että joku kokisi mun rehvastelevan lapseni "kyvyillä". Mulla tosin vain 1 lapsi, eikä ihan lähipiirissä mitään mihin verrata, en tiedä mikä on normaalia tai ei. Ystävän 2 kk vanha vauva jokeltelee paljon monipuolisemmin kuin minun 6 kk vanha konttaava ja tukea vasten seisomaan nouseva lapseni. Mun mielestä se pikkuinen on niin ihana kun vastailee ja juttelee niin hienosti :). Erot on suuria ja "epänormaliuksiin" varmaan puututaan neuvolassa?



Mä voisin ylpeillä ehkä siksi, että neiti syö mitä vaan ;D mutta en todellakaan sillä, että edelleen viihtyy öisin 3 tunnin välein tissillä.

ja muistan ihmetelleeni silloin puistoissa toisia saman ikäisiä suunnilleen jokeltelevia lapsia tai 2-vuotiaita, jotka sanoivat pari sanaa peräkkäin... En pitänyt lapseni puhetta erikoisena (vaan niiden muiden) ja lähinnähän se oli hienoa, koska helpotti arkea ja elämää niin paljon. Toisaalta esikoinen käytti yövaippaa lähes 5-vuotiaaksi, enkä kokenut sitäkään omituisena, koska kokemusta ei ollut muusta.



Kakkonen teki kaiken juuri niin keskivertoaikaan kuin olla voi. Tai no, ehkä liikkui ikäistään ketterämmin ja rohkeammin aina.



Kolmonen oli peppukiitäjä 6kk -> 1v4kk ikään ja se ihmetytti ja huolestutti oikeastaan kaikkia muita paitsi meitä. Oletimme (ihan oikein), että kyllä lapsi vielä kävella alkaa. Fysioterapeutilla juostiin ym. mutta lapsi alkoi kävellä kun oli siihen oikea aika. Nyt samainen lapsi on 2v4kk ja puhuu hassusti. Ei kokonaisia sanoja paljonkaan mutta silti pitkiä ja monimutkaisia lauseita. Toisinaan aiheuttaa arkipäivän harmia, kun emme vaan millään ymmärrä mitä tyttö tarkoittaa, mutta aina niistäkin selvitään. Fiksu on muuten, tosi fiksu (mm. laskee hyvin jo) mutta puhe epätavallista. Ei aiheuta minussa oikeastaan muuta kuin pakahduttavaa onnen tunnetta pikkuisestani.

kehittyi omaan tahtiinsa, en suostu puhumaan että kehittyminen oli hidasta, koska hän on normaali, terve lapsi.

6kk iässä kääntyi vatsalleen, 8kk iässä alkoi ryömimään, 11kk iässä konttasi, 1v4kk iässä ottti ensiaskeleensa.

En ollut missään vaiheessa huolissani, eikä neuvolassakaan asiaan puututtu. toiset lähtee myöhemmin liikkeelle kuin toiset, ei siinä sen kummempaa. oihan se olla että esikoista tulee paapottua ja palveltua liiankin hyvin, eli ei ole motivaatiota mennä itse esineen luo, kun se kiitutetaan aina sun luo. eikä esikoisella ole isompia sisaruksia esimerkkinä.

oli hidasta, ei yhtaan oikeaa sanaa alta 2 vee. En ollut hanesta erityisen huolissani kuitenkaan koska kyseessa oli monikielinen lapsi ja viela poika, joilla puheenkehitys on siis monesti hitaampaa. 4 v kavi puheterapeutin arviossa ihan omasta aloitteestani, ei mitaan hirvean erikoista todettu vaikka joillain alueilla heikkouksia olikin (mutta lapsella, jolla useampi kieli, sekaan ei ole tavatonta).



Kolmonen kaveli vasta 15 kk vanhana ilman tukea, siita olin enemman huolissani, koska hanella oli sita ennen terveydessa haikkaa josta oli tiedossa etta siita saattaa seurata ihan pysyva kehitysviivastyma. Ei olisi tarvinnut, nyt 22 kk vanhana on kirinyt ikatoverit kiinni karkeamotoriikassa ja hienomotoriikka on itseasiassa ikaisiaan edella (mm. hyva kynaote, piirtaa "muotoja" eika vain sotkua). Puheen kehityksessa han on taas ollut ikaisiaan edella koko ajan eli siita ei talla kertaa tarvinnut olla huolissaan.

Notorinen kehitys oli hidasta

vanhinta lastani oppi kävelemään vasta noin 16 kuukautta vanhana. Esikoisen kohdalla vähän kummastutti, muttei toisen lapsen kanssa enää.